Länteen siirtynyt Mathieu Perreault yritti tapojensa mukaan murhata Bruinsin, mutta tällä kertaa tehot 1+1 tuottanut efortti jäi rankkarimaalin verran vajaaksi, paljolti kiitos Tuukan. Pens-peli näkyi alussa jaloissa ja ensimmäinen erä oli Bruinsilta monessa mielessä surkea, yksi laukaus kohti Hilleriä kertoo kaiken olennaisen. Väkisin kuitenkin tultiin tasoihin kummallakin kerralla kun oltiin tappiolla, ensimmäisen Bruins-häkin teki Jeti uransa ensimmäisellä. Boston pääsi ottelun edetessä paremmin mukaan ja jatkoaika oli jo selkeästi hallinnassa, vaikka voittoa pitikin odottaa rankkareihin.
Taaskaan puck management ei ollut mitä sen pitäisi olla vaan nähtiin pahoja ja ennen kaikkia aivan turhia kiekonmenetyksiä. Väkisin keskelle kun väylää ei ole, mikä helvetti ajaa tuon tason pelaajia hakemaan tuollaisia ratkaisuja? Osin se, jos tarjonta ei ole sitä mitä soisi, mutta silti - mieluummin vaikka kiekkoa ränniin kuin noin. Marchandilta pari tyhmää jäähyä (toinen tosin kevyt) eikä mitään positiivista tulosta, tuska jatkuu. Spooner ihan pirteä ja pyrki hyvin hyökkäyspään ratkaisuihin, myös pistetili aukesi Söderbergin maalissa.
Jos Devils-pelissä menetettiin ihan turhaan pisteet, niin tässä otettiin ne sitten takaisin. Ei tuolla ensimmäisellä erällä olisi pitänyt olla mitään asiaa voittoon, eikä tuo peli pääsääntöisesti kovin mairittelevaa ollut myöhemminkään. Ducks ei onneksi saanut enempää maaleja aikaan, eikä aina kovin hyvää hyökkäyspeliäkään, joten pelissä pysyttiin mukana. Jos näistä neljästä viimeisimmästä pelistä täytyy kaivaa positiivista (neljän pisteen ja Tuukan lisäksi) niin ainakin oman alueen kiekoton puolustaminen pysyy suht hyvin kasassa. Siten pysytään peleissä mukana ja saalistetaan pisteitä vaikka muilla kentän alueilla ja kiekollisena oltaisiinkin pitkät pätkät ihan yössä.
Seuraavaksi sitten Islanders ja vastassa Vanek, toinen vähän kauemmas muuttanut Bruinsin tappaja.