Kirjoittelin tämän ensin vastauksena oikeaan ketjuun, mutta menee niin ohi aiheen, että siirrän keskustelua muualle. Ehkä tämä ketju sopii aiheeseen paremmin.
Se, että pelaajista ajatellaan noin suoraviivaisesti, kertoo aika karusti siitä, miksi hallia ei saada täyteen ja miksi omia kasvatteja on vaikea saada takaisin. Kyllä sillä pitää olla merkitystä, onko pelaaja tai myös valmentaja ollut seurassa pitkään ja kenties jopa ihan oma kasvatti. Heitä täytyy oppia kohtelemaan arvokkaasti, vaikka siirtyvät muualle. Ja onhan se nyt ihan eri asia markkinoidaanko joukkuetta Camilo Miettisen tai Olli Malmivaaran naamalla. Ei mitään sinänsä Ollia vastaan, mutta ei hänen naamansa bussipysäkillä Bluesin kausarimainoksen yhteydessä herätä yhtään mitään tunteita edes tällaisessa massakuluttajassa. Sen sijaan jos mainoksessa olisi Cami, Sape, tai Kähy, tulisi heti parempi fiilis. Ei paikka joukkueessa voi aueta vain pelkkien tehtyjen pisteiden takia. Joukkueessa on monta erilaista roolia, joille pitäisi löytyä erilaisia täyttäjiä. Eihän kentälle voi tietenkään sellaista kaveria laittaa, joka on fanien suosiossa, mutta ei osaa edes pelata tai saa mitään aikaiseksi.
Kun katsoo nykyjoukkuetta, Bluesin kasvot ovat nyt Hirso, Simo, Rantakari ja ehkä jossain määrin myös Kuukka. Mikä tätä nelikkoa yhdistää? Kaikki ovat pelanneet meillä vasta muutaman kauden. Niin paljon kuin arvostankin koko nelikkoa, kun he jossain vaiheessa lähtevät meiltä muualle, ei heitä varmastikaan tulla muistelemaan vuosien päästä seuralegendoina, toisin kuin esim. Camia tai Sapea. Tällä hetkellä joukkueessa on ammottava tyhjiö tällä saralla, tosin esim. Tiivolalla olisi nyt hyvä sauma täyttää tämä aukko ainakin osittain.
Välillä tuntuu, että Blues häpeää omaa menneisyyttään. Entisiä pelaajia ei olla nostettu millään tavalla esille, joskin Jere Lehtisen paidan jäädyttäminen oli askel huomattavasti parempaan suuntaan. Hallille pitäisi vaan saada tällaista paljon enemmän. Seinät täyteen kuvia entisistä pelaajista, someen raportteja tyyliin "missä he ovat nyt" vaikka ekasta mitalin saavuttaneesta joukkueesta ja jokainen meiltä lähtijä kiitosten ja onnentoivotusten kera kohti uusia haasteita.
Olihan tässä jossain vaiheessa esillä entisten pelaajien yksittäisiä haastatteluja, mutta tämän voisi ottaa jo jonkinlaiseksi perinteeksi, että esim. uuden kauden alla muistellaan hetki menneitä ja nostetaan esille joku erityinen kausi ja sen pelaajia. Eniten kuitenkin surettaa se, miten huonosti meillä uransa lopettaneita ja meiltä muihin seuroihin siirtyneitä pelaajia ja henkilökuntaa on kohdeltu, jopa julkisesti. Onneksi suuntaus on paranemaan päin.