Kuningas on laskeutunut!
Espoon piirikunnan kautta aikain ensimmäinen kuningas, Mike Ribeiro I, saapui tänään Suomeen. Lentokentällä häntä oli vastassa komea juhlavastaanotto ja punainen matto. Cheereladerit heiluttivat persettä rivissä ja Jouko Lintunen ojensi kukkaseppeleen hänen ylhäisyydelleen.
- We hope you very welcome, Lintunen totesi puheensa päätteeksi.
Juhlapuheiden ja muiden ohjelmanumeroiden jälkeen juhlaseure lähti poliisisaattueessa kohti Westendiä jossa kuningas Ribeiro sai käyttöönsä hulppean huvilan työsuhdeasunnoksi. Lisäksi miehelle luovutettiin upouusi Mercedes Benz-työsuhdeauto sekä avaimet toimitusjohtajan huoneeseen - jos vaikka olisi jotain asiaa. Bluesin valmentaja Pekka Rautakallio seurasi myhäillen juhlavastaanottoa ja lupasi Ribeirolle ettei aio millään tavalla rajoittaa hänen ylhäisyytensä peliaikaa.
- King is king, sanoi Rautakallio.
Siis oikeesti: jätkä on istunut tuntikausia lentokoneessa, tietää hädin tuskin missä maassa on tai missä jengissä pelaa. No, ketjussa pelaa ainakain joku Roddy tai Doddy tai Daddy. Ja tätä miestä Rautakallio peluuttaa 25 minuuttia varsinaisella peliajalla (tämä siis valotaulun mukaan)! Päälle vielä pari minuuttia jatkoaikaa sekä rankku. Ylivoimat jätkä pelasi melkein kokonaisuudessaan.
Ymmärtäkää oikein: en halua dissata Ribeiroa. Mies oli kyllä todella flegun oloinen, hakiessaan kiekkoa ylivoimalla omasta päädystä mies muistutti lähinnä pitkän matkan hiihtäjää, ja pelituntuma ei selvästikään ollut paras mahdollinen. Ainesta hänessä kuitenkin on. Osoituksena esimerkiksi sataprosenttisen varman maalipaikan rakentaminen MacLeanille toisessa erässä, josta Daddy fysiikan lakeja rikkoen kuitenkin sai kiekon rimaan.
Se mikä otti päähän oli Rockyn aivan järkyttävä ja idioottimainen peluuttaminen. Rocky hei: tuo Ribeiro on pelkkä kiekkoilija, ei mikään messias. Vai onko tässä taustalla huoli siitä että Ribeirokin tekee Malonekolanosit ja tällä lailla pyritään pitämään mies tyytyväisenä?
Noin kokonaisuudessaan ottelu oli yksi kauden ehdottomia pohjanoteerauksia ja se ei ole vähän se. Blues oli huono, Tappara oli huono ja tuomari Salminen oli huono. Pidän kyllä tiukasta linjasta mailarikkeiden (huitomiset, kahvat jne) osalta mutta jotain rajaa nyt sentään. Ja kyllä sitä pelisilmääkin voisi käyttää jos sitä on. Viisi peräkkäistä jäähyä Bluesille ensimmäisessä erässä. Ribeiron korkea maila meni ohitse mutta ne muut olivat kaikki aika köykäisiä. En sano että yksikään tuomio olisi ollut täysin väärä mutta jokaisen olisi myös voinut jättää viheltämättä - pieniä rikkeitä jotka eivät paljoakaan vaikuttaneet pelin kulkuun. Voisi sitä linjaa hiukan soveltaa pelin hengen mukaiseksi sen sijaan että järjestää toiselle joukkueella minuuttitolkulla kahden miehen ylivoimaa.
Ottelun loppupuolisko menikin sitten paikkailun merkeissä kun Salminen keksi tamperelaisille ihmeellisiä jäähyjä. Vittu mikä pelle.
Espoon piirikunnan kautta aikain ensimmäinen kuningas, Mike Ribeiro I, saapui tänään Suomeen. Lentokentällä häntä oli vastassa komea juhlavastaanotto ja punainen matto. Cheereladerit heiluttivat persettä rivissä ja Jouko Lintunen ojensi kukkaseppeleen hänen ylhäisyydelleen.
- We hope you very welcome, Lintunen totesi puheensa päätteeksi.
Juhlapuheiden ja muiden ohjelmanumeroiden jälkeen juhlaseure lähti poliisisaattueessa kohti Westendiä jossa kuningas Ribeiro sai käyttöönsä hulppean huvilan työsuhdeasunnoksi. Lisäksi miehelle luovutettiin upouusi Mercedes Benz-työsuhdeauto sekä avaimet toimitusjohtajan huoneeseen - jos vaikka olisi jotain asiaa. Bluesin valmentaja Pekka Rautakallio seurasi myhäillen juhlavastaanottoa ja lupasi Ribeirolle ettei aio millään tavalla rajoittaa hänen ylhäisyytensä peliaikaa.
- King is king, sanoi Rautakallio.
Siis oikeesti: jätkä on istunut tuntikausia lentokoneessa, tietää hädin tuskin missä maassa on tai missä jengissä pelaa. No, ketjussa pelaa ainakain joku Roddy tai Doddy tai Daddy. Ja tätä miestä Rautakallio peluuttaa 25 minuuttia varsinaisella peliajalla (tämä siis valotaulun mukaan)! Päälle vielä pari minuuttia jatkoaikaa sekä rankku. Ylivoimat jätkä pelasi melkein kokonaisuudessaan.
Ymmärtäkää oikein: en halua dissata Ribeiroa. Mies oli kyllä todella flegun oloinen, hakiessaan kiekkoa ylivoimalla omasta päädystä mies muistutti lähinnä pitkän matkan hiihtäjää, ja pelituntuma ei selvästikään ollut paras mahdollinen. Ainesta hänessä kuitenkin on. Osoituksena esimerkiksi sataprosenttisen varman maalipaikan rakentaminen MacLeanille toisessa erässä, josta Daddy fysiikan lakeja rikkoen kuitenkin sai kiekon rimaan.
Se mikä otti päähän oli Rockyn aivan järkyttävä ja idioottimainen peluuttaminen. Rocky hei: tuo Ribeiro on pelkkä kiekkoilija, ei mikään messias. Vai onko tässä taustalla huoli siitä että Ribeirokin tekee Malonekolanosit ja tällä lailla pyritään pitämään mies tyytyväisenä?
Noin kokonaisuudessaan ottelu oli yksi kauden ehdottomia pohjanoteerauksia ja se ei ole vähän se. Blues oli huono, Tappara oli huono ja tuomari Salminen oli huono. Pidän kyllä tiukasta linjasta mailarikkeiden (huitomiset, kahvat jne) osalta mutta jotain rajaa nyt sentään. Ja kyllä sitä pelisilmääkin voisi käyttää jos sitä on. Viisi peräkkäistä jäähyä Bluesille ensimmäisessä erässä. Ribeiron korkea maila meni ohitse mutta ne muut olivat kaikki aika köykäisiä. En sano että yksikään tuomio olisi ollut täysin väärä mutta jokaisen olisi myös voinut jättää viheltämättä - pieniä rikkeitä jotka eivät paljoakaan vaikuttaneet pelin kulkuun. Voisi sitä linjaa hiukan soveltaa pelin hengen mukaiseksi sen sijaan että järjestää toiselle joukkueella minuuttitolkulla kahden miehen ylivoimaa.
Ottelun loppupuolisko menikin sitten paikkailun merkeissä kun Salminen keksi tamperelaisille ihmeellisiä jäähyjä. Vittu mikä pelle.