Yhteiskunnan äärioikeistolainen arvomaailma heijastuu hyvin tässäkin keskustelussa. Walhrosille riittää ymmärrystä, hänen moralisoijilleen ei niinkään. Kun on miljonääriksi tullut niin täytyy sen Nallen olla tämän telluksen kermaa. Kumartakaamme häntä. Laitetaan mielummin vaikka sairaat ja työkyvyttömät saunan taakse kuin rikkaat veropakolaiset linnaan.
Eiköhän tässä ole kyse siitä ainakin osittain, että käsitelläänkö ihmisiä saman standardin mukaan vai ei. Kaikilla on vapaa oikeus muuttaa pois maasta ja nyt ilmeisesti Nalle on käyttänyt tätä oikeutta hyväkseen - miksi häneen perään kuuluu itkeä, jos ei itketä kenenkään muun perään? Senkö takia, että hänellä on enemmän varallisuutta kuin muilla? Eikö kansalaisten pitäisi olla yhdenvertaisia lain edessä?
Ei kai kukaan ole vaatimassa, että Nallelle pitää kumartaa?
En minä vertaa niinkään 50 000 tienaaviin ihmisiin, vaan sellaisiin, jotka tienaavat 20-25 tuhatta. Niillä on useimmiten korkeampi elintaso kuin minulla. Ja silti niistkin moni kehtaa mouhota, että elämässä on kaikki ihan itsestä kiinni.
Tähän on pakko kommentoida, mutta voisiko olla niin, että itse asiassa elämään voi itse asiassa aika paljon vaikuttaa? Jos ei nyt ainakaan heti, mutta jos ottaa vähän pidemmän tarkasteluperiodin, niin kyllä elämässä voi saada aikaan suuria muutoksia.
En vain jaksa ymmärtää itkua siitä, että asiat ovat niin kuin ne ovat (pl. vakavat sairaudet) kun kuitenkin pienellä jatkuvalla vaivalla voi päästää eteenpäin ja saada asioita, joita on itselleen tärkeitä. Se, että asiat ovat nyt huonosti ei tarkoita, että asiat olisivat huonosti ensi vuonna.
Kai se on aika monessa tutkimusessa todettu, että omalla asenteella on niin paljon merkitystä omaan elinmukavuuteen.
Viimeksi muokattu: