En mä mihinkään vanhaan haluakkaan palata. Mutta sitä tuossa tuumailin että onko se ihan mahdotonta ajatella että entäs jos me ihmiset yhdessä päättäisimme sen että meille riittäisi vähemmänkin? .
Ajatella ei ole mahdotonta, mutta realistista tuo ei todellakaan ole.
Ensinnäkin tuo vaatisi sitä, että talous olisi keskusjohtoista koko maapallolla tai erittäin suurella alueella nyt ainakin. Jos samoilla markkinoilla toimivista yrityksistä 99% tyytyisi nykyiseen, se viimeinen prosentti kasvattaisi nopeasti markkinaosuuttaan huomattavasti: se pystyisi tuottamaan laadukkaampaa ja/tai halvempaa tuotetta, saaden kuluttajat puolelleen. Toisekseen, ilman kehitystä alkaa toiminta nopeasti taantumaan; "downgreidi" on ihmismielelle helpompi ja lipsumista tulee nopeasti. Sosialistisista maista löytää vastaavia esimerkkejä vaikka kuinka. Ihan ei Skoda pysynyt länsiautojen kehityksessä mukana lähtöasemistaan huolimatta ja tekemisen jälkeä voi ihastella ympäri entisen Neuvostoliiton.
Toisekseen, tulonjako olisi kohtuullisen vaikeaa. Jos peli vihellettäisiin nyt poikki, olisi
suomenkielisen Wikipedian BKT-sivun mukaan 198 valtion (mukana toki mm. Hong Kong omanaan) listalla CIA:n lukujen mukaan BKT per capita keskiarvo yhteensä 20 270 USD. Käytännössä siis 63/198 on tuon yläpuolella ja joutuisivat siten tulonsiirtojen kohteeksi, tai vaihtoehtoisesti loput 135/198 jäisivät jälkeen ilman toivoa elintason paranemisesta. Vaikka luvut ovat käytännössä vähän sinnepäin ja BKT ei mittarina ole läheskään täydellinen, on tuossa yksi ongelma: joko suuren vähemmistön täytyy tinkiä elintasostaan reilustikin, tai vaihtoehtoisesti enemmistön vajota toivottomuuteen.
Entä väestönkasvu? Nykyisellään väestö kasvaa
Worldometersin mukaan yli 80 miljoonalla tänä vuonna. Kasvu tapahtuu lähtökohtaisesti siellä, missä elintaso on alhaisempaa. Jos toimintaa ei tehosteta ja todetaan nykytason riittävän, millä varmistetaan kasvavan väestön riittävä ruoka, asuttaminen ja esimerkiksi terveydenhuolto? Esimerkiksi puhdasta vettä on lopulta rajallinen määrä, ja ilman tehostamista ei sen määrää yksinkertaisesti voida lisätä väestönkasvua vastaavaa tahtia.
Lisäksi ihmisillä on tarpeena olla "omiensa kanssa". Historiallisesti, kulttuurillisesti ja kielellisesti samankaltaiset yhteisöt ovat historian saatossa puhaltaneet paremmin yhteen hiileen kuin hajanaisemmat "seurakunnat". Afrikan siirtomaa-ajan jälkeiset levottomuudet eri etnisten ryhmien välillä kertovat karua kieltään tästä, eikä esimerkiksi Jugoslavian hajoamissodat olleet kovinkaan kaunista katsottavaa. Jos nyt joku kollektiivinen päätös nuijittaisiin läpi tehokkuuden jäädyttämisestä nykytasolle, oltaisiin nopeasti uusissa ongelmissa. Ilman toimivaa resurssien jakoa luonnonkatastrofin alle jäänyt alue ja/tai etninen ryhmä olisi nopeasti muiden hampaissa: jos esimerkiksi Etiopiaan iskisi kuivuus, vesi olisi haettava muualta vaikka väkivalloin. Eikä sitä sinne nykytehokkuudella ainakaan tarpeeksi vuonna 2050, kun joidenkin ennusteiden (mm.
Health policy project, PDF) mukaan väkiluku on kohonnut 83,7 miljoonasta (2012) yli 170 miljoonaan.
Eli jos nyt vain tyydyttäisiin nykyiseen, nopeasti oltaisiin entistä heikommassa tilanteessa jo pelkästään ihmisten luontaisten halujen (halu parempaan) ja heikkouksien (pääsy mahdollisimman vähällä vaivalla itse, vaikka sitten yhteiskunnan kustannuksella) takia ongelmissa. Tämä yhdistettynä jatkuvasti kasvavaan väestöön ja rajallisiin resursseihin eivät lupaisi hyvää.
Historiallisella perspektiivillä katsoen kasvu on myös osa ihmisen luontaista kehityskulkua. Tarpeen vaatiessa (luonnon olosuhteet, väestönkasvu, jne.) metsästäjä-keräilijä on valloittanut uusia seutuja, kehitellyt maanviljelyä, oppinut paremmin säilömään ravintoa, oppinut uusia tapoja tuottaa (tai tuhota muita) ja niin päin pois. Aina kun tehokkuudesta on alettu tinkiä, on se kostautunut jollain ajanjaksolla. Joskus se on johtanut nälänhätään ruoan kysynnän ja tarjonnan ollessa epätasapainossa, joskus se on johtanut hyvinvoinnin ja ihimillisen kehityksen ongelmiin. Ei tuossa tarvitse kuin muistella Viroa 1990-luvun alussa, niin inhimillisistä tekijöistä näkee kummasti mitä tehokkuuden unohtaneessa yhteisössä voi käydä.
Pienessä ja omavaraisessa yhteisössä vielä jääminen paikalleen on mahdollista, mutta koko maapallon mittakaavassa se olisi vain askel kohti suurempia kärsimyksiä.
Ihan varmasti kukaan ei lähde autolla törmäilemään torille, mikäli olisi jotain kättä pidempää vaihtoehtona.
Toisaalta auton saaminen on huomattavan paljon helpompaa kuin tehokkaan aseistuksen. 10+ uhrin saaminen aikaan kevyellä aseistuksella ei ole aivan ongelmatonta, ja raskasta aseistusta taas on vaikea länsimaissa saada käsiinsä ilman oikeita suhteita. Eikä sitä kevyempääkään mutkaa ihan tuosta vain Euroopassa saa, jos ei ole pesetaa taskussa ja luvat kunnossa tai suhteet laittomia aseita diilaaviin porukoihin olemassa. Joku terroristien nukkuva solu voi Ranskan tapaan saadakin raskasta aseistusta käsiinsä, mutta joku makuuhuoneessa radikalisoitunut on hieman toinen juttu.
Lisäksi noissa on aina oma terroriaspektinsa. Jos jokainen isku tapahtuu asein, on niitä vastaan myös helpompi puolustautua. Mitä useampaan konkreettiseen uhkaan täytyy puolustautuvan tahon varautua, sitä vaikeampi on keskittää tarvittavat voimavarat kaikkia vastaan. Samoin vaikutus yleisöön on suurempi, kun tapahtuma voi tulla periaatteessa mistä tahansa suunnasta: eilen aseet, tänään rekka ja huomenna jotain muuta.
Jos jotain pitäisi arvailla, niin nyt kyseessä on tosiaan joku vähemmän taidokas ja vähän tai ei yhtään koulutusta saanut tero. Tuskin mikään ISISin nukkuva solu joutuu liiemmin harjoittelemaan ajamista rekalla, vaan suunnitelmallisen rekkaiskun toteuttavaksi olisi todennäköisesti valittu joku jo valmiiksi ajotaitoinen kaveri. Ehkä yhteyksiä joihinkin ääriryhmiin saattaa olla, mutta eiköhän se lopullinen motiivi ole omassa päässä, eikä niinkään mikään huolella toteutettu organisoitu isku.
