Band of brothers

[Daespoo]

Erilainen jakso mutta aivan yhtä hyvä kuin aikaisemmat. Tuli hyvin esille lääkintämiehen työn vaikeus kaikessa raakuudessaan.

 

[dana77]

Ensinnäkin juudaksen vertailu saksalaisten ja venäläisten sotilaiden ominaisuuksista oli erinomainen! Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä hollywood-budjetilla ja know-howlla tehtyjä elokuvia, joissa olisi saksalainen tai venäläinen näkökanta eikä aina jenkki/englantilainen. Ja tietenkin Pearl Harbourista japanilainen näkökulma. Siis kuinka urheat poikamme kävivät urheina kaatamaan läntistä saatanaa.

Viestin lähetti juudas
Tässä ketjussa on pyritty arvottamaan suomalaisten asemaa ihmisoikeuksia polkeneen Saksan kyljessä. Suomessa oli johdon osalta jo sodan aikana varsin hyvin tiedossa se, mitä Saksan juutalaisille tapahtui. Jokainen saa luvan itse päätellä (arvoasioitahan nämä ovat), miten puhtoisia oltiin maassa, jossa natsit kävivät pällistelemässä luontoa ja kilistelemässä lasia sodanjohtomme kanssa. Eikä tämä tarkoita sitä, että Neuvostoliiton miljoonavainot ja Saksan hirmuteot pyyhkivät toisiaan pois. Oltiinpa vain siinä kelkassa, missä oltiin. Ja toisaalta, vaikka ei oltaisi oltu kummankaan kelkassa ja vaikka amerikkalaisten kyljessä niin tuskinpa Hiroshimankaan tapahtumia voidaan varsinaisesti kovin sotilaallisina pitää.

Pyydän anteeksi sillä en ole lukenut koko keskustelua, mutta vaikka suomalaiset tiesivätkin juutalaisvainoista, niin meillä oli yhteinen vihollinen ja sen kanssa oli toimittava. Mannerheim ei ollut mikään natsi-mielinen (ei hyökännyt Leningradiin, ei tainnut halutaa Hitleriä synttäreilleen)

Saksan armeijan WWII:n tehokkuuden ihannointi on varsin yleistä ja liittyy ainakin miehillä usein tiettyyn ikään (mitenkään vähättelemättä historiallisia ansioita). Historiallisena ilmiönä puna-armeijan tehokkuus sodan loppuvaiheessa oli kuitenkin melkoisen pelottava kokonaisuus. Monet pitävät ajatuksesta, että eri maiden ihmisillä olisi perustavalla tavalla erilaisia ominaisuuksia toimia sotilaina, mutta todellisuudessa sodassa on kyse valtavasta organisaatiosta, kokonaisuudesta. [/B]

Paitsi tietenkin Italialaisilla...

 

[Annuli]

Ensimmäinen jakso, jonka jaksoin katsoa loppuun asti. Todella hieno ja liikuttava. Kuvasi todella hyvin tuota lääkintämiehen psyykkeen kestämistä ja sotaa eri tavalla.

Tuskin jaksan tosin katsoa noita rynnäkkö, pum, pum, jaksoja, mutta tällaisia saisi tulla lisää.

 

[Jet-Ace]

Viestin lähetti Annuli
Ensimmäinen jakso, jonka jaksoin katsoa loppuun asti. Todella hieno ja liikuttava. Kuvasi todella hyvin tuota lääkintämiehen psyykkeen kestämistä ja sotaa eri tavalla.

Tuskin jaksan tosin katsoa noita rynnäkkö, pum, pum, jaksoja, mutta tällaisia saisi tulla lisää.

Isoisäni oli talvi- ja jatkosodassa lääkintäkersantti etulinjassa ja hänen kokemuksiinsa verrattuna ei yhtään liiottelua. Isoisäni jokainen päivä oli piinaava ja lohduton. Hän oli itse asiassa haluton puhumaan koko sodasta, niin koville oli ottanut.

Minä taas toivoisin sarjalta tapahtumien, ei yksilön kokemusten kuvaamista. Tietysti sarjan nimikin viittaa tällaiseen käsittelytapaan. En minäkään niistä pum,pum jutuista perusta, mutta nyt itse tapahtumien kulku on sivuseikka ja siitä minä en pidä.

 

[Nikke]

Ainakin erilainen jakso kuin nuo viisi ensimmäistä. Ihan hyvä sinänsä että saa vähän perspektiiviä. Vaikken tästä ideasta että näytetään henkilökuva pidäkään, olivat tämän lääkintämiehen ilmeet ja varsinkin "tyhjä" katse hienoa katsottavaa.

Se mikä minua hieman otti päähän on se että kun on vaan 10 jaksoa aikaa niin tällaiset dramaturgiat voisi jättää väliin. Tai jos ne ovat mukana niin juuri Jet Ace:n idealla. Eli tapahtumien kuvaamista.

 

[Tj]

Minusta taas ne rynnäkkö, pum, pum - jaksot ovat juuri parasta antia. Vaikkei sota hauska asia olekaan, on sotafilmejä mielenkiintoista katsella. Taistelukohtauksissa BoB loistaa, kohtauksissa on juuri sitä epätoivoa ja räkäisyyttä mitä varmaan oikeastikin.

 

[Paitselo]

Kyllä minunkin mielestäni eilinen jakso oli ihan O.K. Oli hyvä saada perstuntumaa lääkintämiehen vaikeaan työhön "tosipaikan" edessä. Ehkä ei ihan JOKAPOIKA pystyisi tuohon hommaan - luodit ja kranun sirpaleet vinkuvat ympärillä ja siinä sitten yrität tyrehdyttää verenvuotoa ammottavista ja repaleisista haavoista... siis I S O I S T A haavoista ... pitää kai siinä olla ihmisellä jokin tietynlainen luonne, että pystyy pokkana työntämään takaisin ihmisen sisälle ulos pursuavia suolia, keuhkoja ym. kivaa kamista... ja siinä sitten samalla valehdella kaverille tyyliin "don´t worry, you´ll be just fine". Noiden kavereiden onneksi oli sentään keksitty morfiini...

Onkohan muuten kukan Jatkoajan sotahistoriasta kiinnostuneista koskaan ottanut selvää lääkintämiesten kaatumisprosenteista esim. juuri amerikkalaisten osalta Euroopassa Normandian maihinnousun jälkeen?

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Tj
Minusta taas ne rynnäkkö, pum, pum - jaksot ovat juuri parasta antia.

>>> Jaaha, sinä oletkin sitten varmaan katsellut Pearl Harbour-leffan viimeiset puolitoista tuntia videolta moneen kertaan? Pakko kyllä myöntää, että niin minäkin olen. Se rainan ensimmäinen puolitoistatuntinenhan oli vaan ällöä pussailua ja huokailua... mutta sitten kun V I H D O I N K I N Punaisen Pallukkalipun Pojat rupesivat lämmittämään Zerojen moottoreita, niin johan alkoi tapahtua!

 

[OneBigRed]

Nyt tarvitaan asiantuntijalta tietoa:

Edellisessä jaksossa tuntui sakemanneilla olevan tapana jaella lyhyitä tykistökeskityksiä vihollisen linjoihin, ilman suurempaa päämäärää.

Tapahtuiko tälläistä oikeasti? Olen ainakin käsittänyt ihan vain Suomen armeijan taktiikoista että tykistökeskityksellä aloitetaan hyökkäys? BoB:ssä nähtävästi vain ammuskellaan joulun kunniaksi pari laukausta ja lauletaan jouluyötä saksaksi omissa poteroissa. Eli lähinnä odottelin että ensin räiskitään tykeilllä, perään heittimillä ja sitten painetaan syöksymällä aukean yli. Ainakin olisi kannattanut, olihan jenkkejä vain kourallinen...

 

[Paitselo]

Viestin lähetti OneBigRed
Nyt tarvitaan asiantuntijalta tietoa:

Edellisessä jaksossa tuntui sakemanneilla olevan tapana jaella lyhyitä tykistökeskityksiä vihollisen linjoihin, ilman suurempaa päämäärää.

Olihan siinä jaksossa kyllä muutakin outoa. Miksi ihmeessä ne metsäaukion yli lentäneet pari Thunderboltia rupesivat ampumaan omaa jalkaväkeä juuri hetkeä ennen kuin alkoi se varusteiden pudotus kuljetuskoneista? Tietysti todellisuudessakin omia ammuttiin vahingossa sekasortoisessa tilanteessa, mutta silti tuo kohtaus ihmetytti ainakin minua (ne Thunderboltit kun lensivät vieläpä aivan puitten latvojen tasalla, niin olisi luullut pilottien erottavan omat saksalaisista)?

 

[hege]

Vaikka tämä ei BoB:hen nyt suoraan liitykkään, niin sodassa on ilmeisesti helppo mennä suunnista ja sijainneista sekaisin (lentokoneessa) varsinkin jos ei ole käytettävissä selviä maamerkkejä.

Muistelisin joskus lukeneeni Max Hastingsin kirjasta "Bomber Command", että RAF onnistui joskus vuonna -40 pommittamaan omaa Thamesin rannalla ollutta (hävittäjien) lentokenttää saksalaisten kenttänä. Kavereilla kävi sellainen lipsahdus, että Thames ja Rein meni sekaisin. Tosin niillä taisi mennä kompassit ukkosmyrskyssä ja ilmeisesti Pohjanmeren yllä ollut kova tuuli sotki myöskin suunnistuksen ja miehistö ilmeisesti ajatteli (lennettyään tarpeeksi pitkään) että tämä jokisuisto on Rein ja noi valot tms. on se tavoiteltu kohde. Muistaakseni Spitfiret kävivät sitten pudottamassa em. sankareiden tukikohtaan rautaristeja "palkinnoksi".

 

[Paitselo]

Viestin lähetti hege
Vaikka tämä ei BoB:hen nyt suoraan liitykkään, niin sodassa on ilmeisesti helppo mennä suunnista ja sijainneista sekaisin (lentokoneessa) varsinkin jos ei ole käytettävissä selviä maamerkkejä.

>>> Totta puhut, mutta tuossa BoB:n jaksossa jenkkien jalkaväki oli kaiken lisäksi laittanut siihen lumiseen metsänreunaan KIRKUVAN PUNAISEN MERKKISAVUN LOIMOTTAMAAN niitä kuljetuskoneita varten... ja silti Thunderboltit räimivät konekivääreillään omia?? Mä vaan ihmettelen?

 

[Kidd]

Tässä on nyt hieman mennyt puurot ja vellit sekaisin. Kun sarja alkoi mielessäni pyöri toive että vihdoin saa nähdä jotenkin erilaista kuvausta sodasta kuin on tottunut tähän mennessä näkemään. Siis realistisempaa sellaista, ilman turhaa hyvät jenkit vastaan pahat saksalaiset -asetelmaa. Realistisempaa myös kuvaukseltaan, kuten Sotamies Ryanissa. Alussa tältä näyttikin, ja suurin odotuksin olen katsonut jokaisen jakson....mutta viime jaksossa ensimmäistä kertaa kesken sarjan vaihdoin kanavaa koska jakso oli niin helvetin tylsä. Tuotahan se sota on voinut todellakin olla, odottelua, palelemista ja niin pois päin, mutta mitä järkeä on näyttää tunti odottelua? Kuuluipa odottelu kuinka oleellisena osana tahansa sotaan niin televisiosarjaan sitä on aika turha laittaa, koska: ketä kiinnostaa? Ja olisin odottanut vielä vähemmän ko. sarjalta kaiken maailman hempeilykohtauksia ranskalaisine sairaanhoitajattarineen, koska: ketä kiinnostaa?
Lisäksi hieman harmittaa kun sellaiset sotahistorian merkkitapahtumat kuin "Battle of the Bulge" (viime jakso) ohitetaan lähes olankohautuksella. Tuotako amerikkalaisten suurin maataistelu toisessa maailmansodassa todellakin oli? Pari hassua kranaattia ja yksi konekiväärisuihkuun oletettavasti kuollut sotilas? Odottelua ja palelua? Puoli miljoonaa jenkkiä kökötti metsässä. Ja sitten tuli lentokoneet ja kaikki taas ok.

 

[Vaicci#63]

Kidd

Viimeisin jakso oli osoitettu lääkintämiehille sodassa ja se onnistuikin todella hyvin.Ennen sarjan alkua jonkin lehden arvostelussa sanottiin että sarja tuo hyvin esille sodassa vähälle huomiolle jääneitä miehiä.Joka jaksossa pääasiassa seurataan yhtä henkilöä ja tämä on minun mielestäni hyvä juttu koska sodan voi nähdä monen eri sotilasarvon ja ammatin näkökulmasta.

Tätä lisää.

 

[theref]

Enpä jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten kerron vain että Jerseyn saarella sijaitseva dvd-leffoja myyvä putiikki, www.play.com ilmoittelee sivuillaan Band of Brothersin dvd-julkaisusta. 6 levyä ja hintaa 50 puntaa. Siitä sitten vaan kaikki innokkaat luottokorttia vinguttamaan ja hommaamaan tätä BoB:tä 5.1 äänillä varustettuna.

 

[Kidd]

Viestin lähetti Saipafan
Kidd

Viimeisin jakso oli osoitettu lääkintämiehille sodassa ja se onnistuikin todella hyvin.Ennen sarjan alkua jonkin lehden arvostelussa sanottiin että sarja tuo hyvin esille sodassa vähälle huomiolle jääneitä miehiä.Joka jaksossa pääasiassa seurataan yhtä henkilöä ja tämä on minun mielestäni hyvä juttu koska sodan voi nähdä monen eri sotilasarvon ja ammatin näkökulmasta.

Niin, voihan seuraavassa jaksossa esitellä vaikka E-komppanian kirjurin ja hänen tuntemuksensa sodasta. Yritin, tosin laihon tuloksin, selvittää miksi viime jakso oli erittäin tylsä. Sehän on tietysti selvää että toinen tykkää ja joku toinen ei, itse en tykännyt ja se siitä.

 

[Erkenholt]

Täytyypä myöntää, että Bastogne-jakso yllätti meikäläisen jokseenkin täysin. Olen ymmärtänyt, että Bastogne on jenkeille samantapainen pullistelun aihe kuin vaikkapa Raatteen tie suomalaisille. Odotin kaikkien paukejaksojen äitiä, jossa lytätään ainakin divisioona korkkarisaksalaisia. Sitten koko juttu kuvataankin kaverin silmin, joka oli hieman syrjässä tapahtumien polttopisteessä.

 

[Germanicus]

Asiasta viidenteen

Olen hyvin pahoillani kun tälläistä "tuubaa"tähän keskusteluun vedän,mutta pakko se on.Nimittäin katsoin äsken ohjelmaa,jossa tuntemattoman sotilaan näyttelijät olivat kokontuneet Mikkeliin.Näin siitä lopusta vain pienewn palan,mutta se mitä näin(kuulin)pakotti minut kirjoittamaan tämän känniläisen viestin.

Siinä lopussa Veikko Sinisalo nimittäin sanoi,että hänet on opittu tuntemaan alik.Lahtisena,josta hän on hyvin ylpeä.Allekirjoittanut pysähtyi siihen paikkaan;nimittäin tuo Veikon rooli oli yksi niistä,jota en tule koskaan unohtamaan.Toinen oli Åke Lindmanin roolisuoritus alik.Lehtona,johon olen aina halunnut samaistua.

Olen hyvin pahoillani,jos joku tästä ottaa herneen nenäänsä,koska kirjoitin ohi aiheen,mutta sellainen minä olen.

Minä olen patriootti,joka on valmis juomaa...puolustamaan maatamme,vaikka tilanne tuntusikin epätoivoiselta.

Anteeksi!


KOTI USKONTO ISÄNMAA

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Taito-Ojanen


Enpä voisi olla juurikaan enemmän samaa mieltä! Vihollinen porteilla oli surkea. Jo pelkästään leffan alkuasetelma siitä, että "tähän se kulminoitui, nämä kaksi tarkka-ampujaa sen ratkaisi", oli mielestäni typerä. Tyypillinen amerikkalainen asetelma, jossa pitää löytää se sankari.

Ja sitten se alkutaistelu. En tiedä, mistä tuo idea oli revitty, mutta ainakin kaverini, joka on opiskellut historiaa, sanoi, ettei ne venäläiset niin taistelleet. Eli ei siellä juostu ilman asetta ja sitten kuolleelta otettiin itselle.

Kyseisestä elokuvasta minun lienee parasta olla hiljaa koskapa olen katsonut parhaaksi olla katsomatta sitä, mutta mikäli tuo kuvailtu alkutaistelu on toteutettu noin siihen saattaa kaikesta huolimatta sisältyä pieni annos totuutta. Nimittäin muutamissa televisiosta tulleissa dokumenteissa on haastateltu Puna-armeijassa palvelleita sotilaita ja näiden haastattelujen perusteella on vedettävissä se johtopäätös, että eräissä tapauksissa miehiä heitettiin taisteluun aseettomina tai heikosti aseistettuina.

Eräässä tapauksessa kokonainen divisioona aseistettiin siten, että sotilaista muodostettiin kolmen ryhmiä ja kutakin ryhmää kohden annettiin yksi kivääri - jokaiselle miehelle annettiin kuitenkin käsikranaatteja. Tämä tuskin on yksittäistapaus, haastattelujen mukaan näin toimittiin useamminkin, tosin useimmiten kyseessä oli pienempi joukko-osasto.

Yllä kerrotulla tavalla toimittiin varsinkin Saksan hyökkäyssodan ollessa ankarimmillaan jolloin kiirastuleen heitettiin sekalaisesti koulutettuja ja koottuja Puna-armeijan osastoja joten Stalingradissa kyseinen toiminta on oletettavasti ollut huomattavasti vähäisempää mutta ei täysin mahdotonta tai poissuljettua tilanteessa jossa huolto ei ole kyennyt varustamaan ja aseistamaan kaikkia joukkoja mutta hyökättävä on.

Stalingradissa käytettiin myös rangaistuspataljoonia taistelussa saksalaisia vastaan, heidän osansa oli yleensä aika surkea samoin kuin aseistus. Jos he perääntyivät odotti heitä varma kuolema, ainostaan etenemällä saattoi selviytyä hengissä, (mm. Hitler vastaan Stalin dokumenttisarjassa haastateltiin tällaista rangastuspataljoonan sotilasta).

Tällaista,

vlad#16.

 

[dana77]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Enpä voisi olla juurikaan enemmän samaa mieltä! Vihollinen porteilla oli surkea. Jo pelkästään leffan alkuasetelma siitä, että "tähän se kulminoitui, nämä kaksi tarkka-ampujaa sen ratkaisi", oli mielestäni typerä. Tyypillinen amerikkalainen asetelma, jossa pitää löytää se sankari.

Saitte mutkin katsomaan kyseisen elokuvan (mainosten uhri). Toi ratkaisujuttu oli tietenkin liioiteltu, mutta minusta pointti oli enemmän propagandan vaikutuksesta muiden taistelutahtoon, kuin ampujan oma panos. Tätä taistelutahdon merkitystä en lähtisi vähättelemään.

Minua ärsytti se että elokuvassa ei annettu tarpeeksi selvästi ymmärtää, että taistelu jatkui koko ajan rintamalla, eikä mitenkään pysähtynyt odottelemaan näiden kahden tyypin keskinäistä taistelua.

Elokuvana kohtuullinen.

 

[slurguzim]

BoB

Paljon on rahaa uhrattu sarjaan. Näkeehän sen lavasteista ja tehosteista. Bastogne-jaksoon oli metsä rakennettu valtavaan lentokonehangaariin. Oikeiden puiden lisäksi tehostemiehet väkersivät 250 puuta itse ja lisäsivät vajaata kaksi metriä maata pohjalle. Vielä siihen tekolumet päälle ja nimellinen lämpötilan alennus, jotta hengitys höyryäisi.

Ei tosin höyrynnyt.

Vähemmällä olisi päässyt, jos olisi etsinyt vastaavanlaisen luonnonmaaston oikeaan vuodenaikaan. Näyttelijöille ja kalustollekin olisi tullut haasteita. Siinä olisi realismia sitä janoaville. Myös katsojalle.

Mutta miksi kylmettää itseään, kun on rahaa ja tehosteammattilaisia?

Sarja loistavista alkujaksoista kohti semiittien ylistyslaulua on kuitenkin täyttänyt suuren yleisön odotukset. Valitun näkökulman shokkiefekti on loistava: Vihollinen on enimmäkseen kasvoton käsittämättömiä ölisevä kaksijalkaisten joukko, joka haluaa tehdä pahaa. Stereotypia karisee kuitenkin ajan kuluessa. Vihollinen on ihminen. Se vain on tuhottava. Huono ajoitus, kohtalo jne. Kullekin analysoitavaa hetkeksi. Bastogne pysäytti myös yleistetyn naisnäkökulman.

Sarja on vahvaa draamaa, jossa katsojalta unohtuu miksi tarpeilleen lopullisesti jäänyttä saksalaispartion nuorta miestä ei tulla etsimään tai mihin katoavat ruumiit "massiivisen" saksalaisrynnäkön jälkeen Bois Jacques'n metsäaukiolta. Käsikirjoitus palvelee tekijöitä ja dramaturgian täytyy toteuttaa ihmistarvetta: Kun kerran esitetään pieni realistinen rautaisannos, katsoja hyväksyy sen koko kontekstin ajaksi, eikä kyseenalaista myöhempiä virheitä. Se tehtävä jää niille friikeille, jotka harrastavat virhebongauksia klassikkoelokuvista.

Minun mieliestäni tämä sarja on erinomaista viihdettä.

 

[varjo]

taas kerran:
-Miksi kylässä ollut Tiger jatkuvasti ampui perseensä yli, takapuoli on kuitenkin Tigerin haavoittuvin osa ja sen takia jokainen itseään kunnioittava vaununjohtaja pyrkii aina pitämään etupanssarin vihollista päin.

-tykistökeskityksen tullessa joku juoksee ympäriinsä huudellen "incoming"...ihan kuin kukaan ei olisi huomannut sitä jo siinä vaiheessa.


Muuten varsin hyvä jakso.

 

[PeteX]

Pitkä on ollut matka Donnie Wahlbergilla New Kids on the Blockista kranaattituleen Euroopan metsiin. Kaverihan osaa oikeasti näytellä, vaikka ennakkoluuloni häntä kohtaan tälläiseen rooliin ennen sarjan alkua olivatkin kovat.

Nyt oli taas hommassa säpinää ja menoa. On tietysti hyvä, että sota esitetään kaikessa julmuudessaan, mutta liian monta irronnutta jalkaa alkavat väkisinkin turruttamaan katsojaa. Saksalaisia ei oltu koulutettu kunnolla vetäytymään ja tämä kuvataan sarjassakin hyvin. Aikamoista kaaosta koko ajan. Tarkka-ampujan pitää olla aikamoinen tahvo, jos ampuu yhdestä paikasta pidempään. Väkisinkin hänet huomataan ja se on sitten menoa. Hyvä jakso parin köyhemmän jälkeen.

 

[ms.qvist]

Varsin hyvä jakso tällä kertaa, tosin ei edellisessäkään suoranaista vikaa ollut mutta jotenkin minulle syntyi siitä seuraava kuva, "tehdään nyt yksi jakso jossa nostetaan lääkintämiehet pääosaan ja painetaan heidät sitten taas unholaan". Miksei lääkintämiehiä olisi voitu aivan jokaisessa jaksossa huomioida asiaan kuuluvalla tavalla, antaa heille kasvot jokaiseen osaan. Tässä jaksossa lääkintämiehet olivat taasen aika kasvottomia hahmoja - kuten niin usein sotasarjoissa tai elokuvissa.

Kaikkiaan ote alkaa jälleen soveliaalla tavalla tiivistyä ja lievän hapuilun jälkeen palataan tavallaan oikeammille urille, mutta joiltain osin dramatisoinnin suhteen olisi jonkin verran parantamisen varaa. Eräissä tapauksissa miesten kohtalot ovat liiaksi ennustettavissa mutta annetakoon se kaikesta huolimatta sarjan tekijöille anteeksi.

Eniten minua on näissä parissa jaksossa kuitenkin kismittänyt miehiä ympäröivä "luonto" joka on niin tehdyn oloista kuin voi vaan olla, olisivat kuvanneet kaiken aidon luonnon keskellä niin tulos olisi ollut tuplaten parempi.


Siinä Pete 62 on oikeassa, saksalainen sotilas koulutettiin kyllä hyökkäämään mutta vetäytymisen kouluttaminen jäi vähemmälle joten eihän se voi sujua niin hyvin kuin olettaisi tai kuvittelisi. Sama on tullut esille monissa dokumenteissa joissa kuvataan tapahtumia idässä, siinä vaiheessa kun piti vetäytyä saattoivat konseptit yllättäen hajota kun sitä ei oltu harjoiteltu tarpeeksi. (Toisaalta idässä joukot saivat monin paikoin käskys kuolla asemiinsa, kohtalokkaita päätöksiä nekin).

vlad#16.

 

[jackie]

Viestin lähetti varjo
taas kerran:
-Miksi kylässä ollut Tiger jatkuvasti ampui perseensä yli, takapuoli on kuitenkin Tigerin haavoittuvin osa ja sen takia jokainen itseään kunnioittava vaununjohtaja pyrkii aina pitämään etupanssarin vihollista päin.

En ole jaksoa vielä katsonut, kesäiltoina muutakin tekemistä kuin telkkari mutta on yksi mahdollisuus. Oliko kyseessä mahdollisesti viivytystaistelu jossa vetäydyttiin taaemmas heti ensimmäisen laukauksen tai parin jälkeen? Tällöinhän taistelu on liikkuvaa joten vaunu pidetään perse viholliseen päin jotta liikkuminen onnistuu paremmalla nopeudella. Tavoitteena on aina ampua ennenkuin vihollinen huomaa vaunua ja tämän jälkeen kiitää pois jumalatonta vauhtia seuraavaan viivytysasemaan jonne jälleen ajetaan peruuttamalla.