Avioliiton monet kasvot – keskustelua avioliitosta ja perheistä

[Geezer]

Oletko sä miettinyt, miksi se muksun kanssa hallissa käyminen tuntuu hyvältä?

Kyllä siihen varmasti oman mausteensa tuo oman kakaran kanssa oleminen, mitä sitä kiistämään. Toisaalta tykkäsin minä käydä hallissa jo aiemmin monta vuotta vanhemman kummipoikani, kuten myös kaverini kahden tyttären kanssa, kun heidän faijansa oli estynyt. Oletko sinä miettinyt, miksi koiran kanssa on kiva touhuta, vaikka teillä ei luultavimmin ole kovin läheistä verisidettä?

 

[Rod Weary]

Neljä vuotta sitten päättyi parikymmenvuotinen parisuhde, josta viimeiset 14 vuotta naimisissa. Sitä ennen kolmisen vuotta reipasta poikamieselämää, mitä ennen taas saman mittainen pätkä avopuoliskon kanssa saman katon alla. Kummassakin yhteisasumisessa minä olen ollut se suurituloisempi, joka ei ole näprännyt laskinta ja pelännyt tulevansa taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Nyt varmaan kerrot, mikä herätti kysymyksen minun osaltani.

No sinun kohdallasi lähinna tuo tarve jatkaa jankkaamista ikuisuuksiin sen jälkeen, kun asia on jo käynyt selväksi. Kirjoittelija harrastaa samaa, mutta jo lähtökohtaisesti huomaa, että ei ole omia mielipiteitä. Tärkeintä on, että pääsee puuttumaan epäolennaisuuksiin tuhat viestiä putkeen.

 

[Geezer]

Uusioperheissä ollaan joskus jopa läheisempiä lasten kanssa kuin perinteisissä ydinperheissä, sillä lapset saavat tutkitusti isäpuoleltaan osumaa lentopallomailasta herkemmin kuin biologiselta isältään.

Nyt alkaa mennä jo huumoriosastolle, mutta totta tuossakin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään sääntö. Ainakin oma broidi on kyennyt tasapuolisuuteen vaimonsa edellisestä suhteesta olevan lapsen ja yhteisten välillä. Näin voisi ainakin olettaa, koska tuo jo aikuinen nainen puhuu kahdesta miehestä isänään. Jos tältä huumoria halutaan jatkaa, niin uskallan väittää ilman tutkimuksiakin, että koiria hakkaavat useammin niiden isännät ja emännät kuin niiden biologiset vanhemmat. Puremisen kohdalla asia taitaa kääntyä päinvastoin?

 

[Rod Weary]

En ole. Ei mulla ole varaa elättää ketään muita, kun rahat riittää nippa nappa omaan elämiseen.

Kahden ihmisen taloudessa asumis- ja elämiskulut ovat yhteensä pienemmät kuin samojen henkilöiden asuessa yksin. Oletatko automaattisesti, että et löydä omillaan toimeen tulevaa elämänkumppania? Todennäköisesti sinulle siis jäisi hiukan enemmän rahaa kouraan, jos löisit hynttyyt yhteen elämänkumppanisi kanssa.

 

[Geezer]

No sinun kohdallasi lähinna tuo tarve jatkaa jankkaamista ikuisuuksiin sen jälkeen, kun asia on jo käynyt selväksi. Kirjoittelija harrastaa samaa, mutta jo lähtökohtaisesti huomaa, että ei ole omia mielipiteitä. Tärkeintä on, että pääsee puuttumaan epäolennaisuuksiin tuhat viestiä putkeen.

Jankkaamista tai ei, mutta sinä ainakin näytät pitäytyvän tutulla linjalla, jossa vältellään suoriin kysymyksiin vastaamista.

 

[Rod Weary]

Jankkaamista tai ei, mutta sinä ainakin näytät pitäytyvän tutulla linjalla, jossa vältellään suoriin kysymyksiin vastaamista.

Mielestäni vastasin täysin suoraan ja totuudenmukaisesti suoraan kysymykseen suoralla vastauksella. Jos et löydä sitä tuosta ensimmäisestä virkkeestä, voin antaa lisää vinkkejä.

 

[Geezer]

Mielestäni vastasin täysin suoraan ja totuudenmukaisesti suoraan kysymykseen suoralla vastauksella. Jos et löydä sitä tuosta ensimmäisestä virkkeestä, voin antaa lisää vinkkejä.

No, anna ihmessä niitä vinkkejä, ettei niitä suoria ja totuudenmukaisia vastauksia tarvitse etsiä rivien väleistä.

 

[Rod Weary]

No, anna ihmessä niitä vinkkejä, ettei niitä suoria ja totuudenmukaisia vastauksia tarvitse etsiä rivien väleistä.

No pyynnöstä: Minusta alkoi tuntua, ettet halua keskustella avioliitosta instituutiona etkä siitä, millaisia rahankäyttömalleja ihmiset parisuhteissaan suosivat. Minusta tuntui, että olet mukana vain jankkaamisen ilosta. Tämä mielikuva johti siihen, että aloin miettiä, mikä on oma elämäntilanteesi. Sinkkuus kävi mielessä juuri siksi, että aika harva jaksaa keskustella tuollaisen kanssa viittä minuuttia pitempään. Mielikuvaa vahvisti palstahistoriasi. Tämä oli siis vain ajatusketju.

 

[Geezer]

No pyynnöstä: Minusta alkoi tuntua, ettet halua keskustella avioliitosta instituutiona etkä siitä, millaisia rahankäyttömalleja ihmiset parisuhteissaan suosivat. Minusta tuntui, että olet mukana vain jankkaamisen ilosta. Tämä mielikuva johti siihen, että aloin miettiä, mikä on oma elämäntilanteesi. Sinkkuus kävi mielessä juuri siksi, että aika harva jaksaa keskustella tuollaisen kanssa viittä minuuttia pitempään. Mielikuvaa vahvisti palstahistoriasi. Tämä oli siis vain ajatusketju.

Käsityksesi on täysin väärä. Minä, kuten sinäkin, katson avioliiton tarkoittavan täydellistä sitoutumista. Tämä siitäkin huolimatta, että oma liitto karahtikin aikanaan kiville. Syytä en avaa muuten kuin toteamalla, ettei siihen liittynyt sen enempää raha kuin kolmaskaan osapuoli. Tähän sitoutumiseen liittyy myös tarkkaan omien rahojen laskemiseen kohdistuva ihmettelyni. Et ilmeisesti sattunut huomaamaan, niin pidin sitä outona saman katon alla asuttaessa, niin avo- kuin avioliitossakin.

Mitä tuohon jaksamiseen ja kykyyn keskustella tulee, niin se tuntuu olevan haasteellista vannoutuineille ateisteille, hihhuleille ja kitka- tai nastarengasuskoivaisille. Nämä vain esimerkkeinä mustavalkoisesti ajattelevista yhden totuuden poteroihin kaivautujista.

 

[Rod Weary]

Käsityksesi on täysin väärä. Minä, kuten sinäkin, katson avioliiton tarkoittavan täydellistä sitoutumista. Tämä siitäkin huolimatta, että oma liitto karahtikin aikanaan kiville. Syytä en avaa muuten kuin toteamalla, ettei siihen liittynyt sen enempää raha kuin kolmaskaan osapuoli. Tähän sitoutumiseen liittyy myös tarkkaan omien rahojen laskemiseen kohdistuva ihmettelyni. Et ilmeisesti sattunut huomaamaan, niin pidin sitä outona saman katon alla asuttaessa, niin avo- kuin avioliitossakin.

Sanoinkin, että se oli ajatusketju. Siksi kysyinkin. Huomasin kyllä tuon ihmettelyn ja siinä vaiheessa ajattelin itsekseni, että kerrankin ollaan yhtä mieltä jostain asiasta. Mutta jostain kumman syystä lillukanvarret kaivettiin sen jälkeen huolella esiin. Mutta asiaan. Avioliiton kariutuminen on aina ikävä juttu. Naimisiin ei tietenkään kannata mennä huvin vuoksi ja kevyin perustein, mutta eroaminen on oikeastaan paljon suurempi päätös. Mutta joskus se on tehtävä, vaikka varmasti molemmilla osapuolilla "kunnes kuolema meidät erottaa" oli tavoitteena.

Mitä tuohon jaksamiseen ja kykyyn keskustella tulee, niin se tuntuu olevan haasteellista vannoutuineille ateisteille, hihhuleille ja kitka- tai nastarengasuskoivaisille. Nämä vain esimerkkeinä mustavalkoisesti ajattelevista yhden totuuden poteroihin kaivautujista.

No onhan nastat nyt paljon kitkoja turvallisemmat.

 

[Geezer]

No onhan nastat nyt paljon kitkoja turvallisemmat.

Jo toinen asia, josta olemme samaa mieltä. Toista mieltä olevien kanssa en kuitenkaan lähde jankkaamaan, vaan ohitan asian olankohautuksella - aivan kuten puheet jumalasta ja raamatun opetuksistakin. Fanaattisesti renkaisiin ja jumaluuksiin suhtautuville vänkääjille tulen kyllä esittämään niitä päivänselviin asioihin liittyviä turhia kysymyksiä - ilman pakottavaa tarvetta julistaa omaa kantaani ja sen erinomaisuutta - Jos tämä nyt yhtään avaa vitutusta herättävän ja mielipiteettömän palstalle kirjoitteluni taustaa.

Paremmat renkaat eteen vai taakse?

 

[Kirjoittelija]

Kahden ihmisen taloudessa asumis- ja elämiskulut ovat yhteensä pienemmät kuin samojen henkilöiden asuessa yksin. Oletatko automaattisesti, että et löydä omillaan toimeen tulevaa elämänkumppania? Todennäköisesti sinulle siis jäisi hiukan enemmän rahaa kouraan, jos löisit hynttyyt yhteen elämänkumppanisi kanssa.

Tuo väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Todellisuudessa parisuhteessa eläminen vaatisi paljon enemmän rahaa, kun pitäisi olla omakotitalot ja farmarivolvot. Mun tulotaso ei riitä sellaisiin.

 

[ms.qvist]

Tuo väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Todellisuudessa parisuhteessa eläminen vaatisi paljon enemmän rahaa, kun pitäisi olla omakotitalot ja farmarivolvot. Mun tulotaso ei riitä sellaisiin.

Missä sanotaan, että todellisuudessa parisuhteessa pitäisi olla omakotitalo ja farmarivolvo? Minusta tuntuu, että nyt Kirjoittelija joko liioittelee tahi sitten rakentaa kuvitelman, joka ei kuitenkaan käy täysin yksiin todellisuuden kanssa. Ei parisuhteen onnistumiseen vaadita omakotitaloa, farmarivolvoa tai labradorin noutajaa - se onnistuu tai on onnistumatta muista syistä johtuen. Monen haaveessa ja kuvitelmassa toki siintää toive omasta talosta, farmarivolvosta ja kenties jopa koirasta - mutta ei suinkaan kaikkien. Kuten totesin onnistuminen on kiinni paljosta paljosta muustakin.

vlad.

 

[Rod Weary]

Tuo väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Todellisuudessa parisuhteessa eläminen vaatisi paljon enemmän rahaa, kun pitäisi olla omakotitalot ja farmarivolvot. Mun tulotaso ei riitä sellaisiin.

Mulla ei ole kumpaakaan. On vain kerrostaloasunto ja farkkuvoortti. Olen tehnyt jotain perusteellisesti väärin.

 

[Leelian Lepotuoli]

Tuo väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Todellisuudessa parisuhteessa eläminen vaatisi paljon enemmän rahaa, kun pitäisi olla omakotitalot ja farmarivolvot. Mun tulotaso ei riitä sellaisiin.

Mutta kuitenkaan ei saa vuokrallakaan asua. Sää taidat nyt yrittää vetää meitä höplästä siellä ihan urakalla.

 

[Alfred E Neuman]

Tuo väitteesi ei pidä lainkaan paikkaansa. Todellisuudessa parisuhteessa eläminen vaatisi paljon enemmän rahaa, kun pitäisi olla omakotitalot ja farmarivolvot. Mun tulotaso ei riitä sellaisiin.

Mulla ei ole kumpaakaan noista, mutta on hyvin toimiva parisuhde. Tienataan eri määrä rahaa, mutta laskut menee tasan puoliksi. Molemmat voittaa.Olen varmaan poikkeus sääntöön sitten.

 

[Kirjoittelija]

Mutta kuitenkaan ei saa vuokrallakaan asua.

Enhän minä ole sanonut ettei saisi. Totesin vain, että useimmiten se ei ole kovin järkevää. Mulla ei esim. ole varaa asua vuokralla, sillä jos satun selviämään hengissä eläkeikään asti, olen todella pahassa kusessa, jos ei mulla ole siinä vaiheessa velatonta kämppää.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Enhän minä ole sanonut ettei saisi. Totesin vain, että useimmiten se ei ole kovin järkevää. Mulla ei esim. ole varaa asua vuokralla, sillä jos satun selviämään hengissä eläkeikään asti, olen todella pahassa kusessa, jos ei mulla ole siinä vaiheessa velatonta kämppää.

Miksi ei olisi? Miksi et voisi muuttaa ja asua vaikka eläkepäiviä jossain muualla, missä vuokra ja hintataso on edullisempaa? Ypäjältä irtoaa kämppä varmaan halvemmalla, kuin esimerkiksi Helsingin ydinkeskustasta. Outoa ajattelutapaa. Minulla ei olisi ollut varaa asua työttömänä Kouvolassa, mutta työ ja parisuhde vei Helsinkiin, jossa asumme Hakaniemen kupeessa. Ei kaikilla ole varaa asua siellä. En ole ajatellut eläkepäiviä asua niin kalliissa vuokra-asunnossa, jos sinne asti elän.

 

[Kirjoittelija]

Miksi ei olisi? Miksi et voisi muuttaa ja asua vaikka eläkepäiviä jossain muualla, missä vuokra ja hintataso on edullisempaa? Ypäjältä irtoaa kämppä varmaan halvemmalla, kuin esimerkiksi Helsingin ydinkeskustasta.

Jaa että miksi en viettäisi mahdollisia eläkepäiviä Ypäjällä? Mun mielestä huomattavasti parempi kysymys on, että minkä ihmeen takia haluaisin viettää mahdolliset eläkepäiväni Ypäjällä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Jaa että miksi en viettäisi mahdollisia eläkepäiviä Ypäjällä? Mun mielestä huomattavasti parempi kysymys on, että minkä ihmeen takia haluaisin viettää mahdolliset eläkepäiväni Ypäjällä.

Taisi pointti mennä TAAS ohi enkä ihmettele, kun katsoo kenen kanssa keskustelee. Etkö oikeasti ymmärtänyt mitä ajoin takaa? En ala edes vääntämään rautalangasta, mutta luulen muiden ymmärtävän pointtini. Ymmärrätkö sanaa vaikka?

 

[Kirjoittelija]

Taisi pointti mennä TAAS ohi enkä ihmettele, kun katsoo kenen kanssa keskustelee. Etkö oikeasti ymmärtänyt mitä ajoin takaa? En ala edes vääntämään rautalangasta, mutta luulen muiden ymmärtävän pointtini. Ymmärrätkö sanaa vaikka?

Mä olen melkoisen varma siitä, että sulla ei ihan kompetenssi riitä opettamaan suomen kieltä mulle. Sen näkee helposti esim. tämän virkkeen rakenteesta: "Ypäjältä irtoaa kämppä varmaan halvemmalla, kuin esimerkiksi Helsingin ydinkeskustasta".

Minä en halua viettää eläkepäiviäni myöskään Multisillassa, Tesomalla, Kangasalla, Nokialla tai Ylöjärvellä. Eikä minun eläkkeelläni pystyisi kyllä asumaan edes noissa paikoissa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Minä en halua viettää eläkepäiviäni myöskään Multisillassa, Tesomalla, Kangasalla, Nokialla tai Ylöjärvellä. Eikä minun eläkkeelläni pystyisi kyllä asumaan edes noissa paikoissa.

En todellakaan ole sinulle mitään opettamassa, mutta itse en tule viettämään eläkepäiviäni näin kalliissa maassa. On niitä halvempia, lämpöisempiä ja lungimpia paikkoja. Toisekseen taidat olla aika huonotuloinen, jos sinulla ei ole varaa asua Kangasalalla. Minun työtön ystävälläni on varaa asua siellä.

ps. Kangasalla on vain paikallinen ilmaisu. Se lausutaan oikeasti Kangasalalla. Vai lausutaanko?

 

[Sistis]

Kangasalla on vain paikallinen ilmaisu. Se lausutaan oikeasti Kangasalalla. Vai lausutaanko?

Kangasalla asuvana voisin sanoa, että kyllä se ihan virallisestikin taivutetaan "Kangasalla", "Kangasalle" ja "Kangasalta". Ja noin se pitää myös lausuakin. Kotimaisten kielten keskuskin hyväksyy tämän epäsäännöllisen taivutuksen. Olen lukenut väitteen, että kunnan nimi olisi tullut sanonnasta "kankaan alla", joka taipuisi kaikkinensa samalla tavalla. Kunnan englanninkielinen nimi ei siksi ole "Textile business".

Mitä tulee itse aiheeseen, niin itselläni on avoliittoa takana kohta seitsemän vuotta. Naimisiin menoon ei ole nähty kiirettä, koska meillä ei ole lasten hankintaa suunnitelmissa, ja toistaiseksi yhteistä isompaa omaisuuttakaan ei olla hankkimassa. Omistamani luhtitalokaksio riittää asunnoksi, etenkin kun avovaimo joutunee hiljattain maisterin paperit saaneena tekemään aluksi lyhyitä sijaisuuksia vähän kauempanakin. Vasta kun vakituinen paikka löytyy sellaiselta alueelta, mistä minäkin pääsen kulkemaan työpaikalleni, on järkevämpää ryhtyä ostamaan yhteistä ja vähän tilavampaa kämppää. Naimisiinmenolle ei siksi ole niin sanotusti juridisiakaan paineita. Mitä sitoutumiseen tulee, niin minä olen kyllä sitoutunut tähän suhteeseen, ja uskoisin myös avovaimonkin olevan. Avioliitto ei minusta varsinaisesti mitään muuttaisi siinä. Kaikesta huolimatta suhtaudun kuitenkin avioliittoon samoin, kuten moni palstatoverikin. Se on jonkinlainen sitoutumisen merkki. Siksi näen sen tavoittelemisen arvoisena asiana, ja toivon myös itsekin siihen joskus ryhtyväni. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika.

Mitään suuria satuhäitä kumpikaan meistä ei halua. Minä en myöskään kuulu kirkkoon, eikä ole tullut painostusta liittyäkään, joten jonkinlainen helppo maistraattivihkiminen ja sitten pienimuotoinen juhlinta läheisimpien ystävien kanssa olisi se todennäköisin kaava, jolla tuo tulisi tapahtumaan. Sitten kun on sen aika.

 

[Kirjoittelija]

En todellakaan ole sinulle mitään opettamassa, mutta itse en tule viettämään eläkepäiviäni näin kalliissa maassa. On niitä halvempia, lämpöisempiä ja lungimpia paikkoja. Toisekseen taidat olla aika huonotuloinen, jos sinulla ei ole varaa asua Kangasalalla. Minun työtön ystävälläni on varaa asua siellä.

ps. Kangasalla on vain paikallinen ilmaisu. Se lausutaan oikeasti Kangasalalla. Vai lausutaanko?

Kotimaisten kielten keskuksen ohjeita kuntien nimien taivutukseen:
http://www.kotus.fi/?s=461

Kun ikänsä asuu Tampereella, siinä kyllä oppii, miten nimeä Kangasala taivutetaan. Ja kyllä olen huonotuloinen, mutta paljon huonotuloisempi olen seitsemänkymppisenä, kun tulot ovat alle puolet nykyisestä.

 

[Nemesis63]

Joku muotoili asian hyvin siten, että avioliitto on tai on ainakin ollut, julkinen ilmoitus kahden ihmisen vahvasta sitoutumisesta toisiinsa. Vaikkei se sitä enää olisikaan aivan kuten ennen, niin monilla kuitenkin tavoitteena on sitoutuminen loppuiäksi sillä hetkellä, kun tuon päätöksen tekee. Ei missään nimessä siis ainakaan itselleni vähäpätöinen asia.

Mihin sitä tällaista ilmoitusta sitten tarvitaan? Kai ihminen on lopulta niin hedonistinen oman edun ja henkilökohtaisen hyvän tavoittelija, että jotta liitoilla olisi eden jonkinlaiset edellytykset säilyä hetkeä ja alkuhurmosta pitempään, tästä ilmoituksesta ja statuksen muutoksesta on pitänyt ihan keinotekoisestikin luoda ”suuri instituutio”, jotta tämä kokisi riittävän vahvana tarpeen sitoutua siihen, tehdä työtä sen eteen ja ehkä tärkeimpänä, asettaa parisuhde ja liitto oman edun edelle. Perhe oman edun edelle, uhrautua tarvittaessa ja tehdä työtä itseäni suuremman eteen.

Vaikka nämä henkilökohtaiset aspektit ovat tärkeitä, minusta aivan yhtä tärkeitä ovat kuitenkin ne näkökulmat, jotka asiassa koskettavat koko yhteiskuntaa. Raha on tietysti ensimmäinen, joka tulee mieleen, varallisuuden siirrot, periminen ja tasapuolisuus eri tilanteissa. Mutta onko asialla mitään väliä, noin muuten, tätä olen miettinyt.

Joku toinen muotoili tämänkin asian siten, että ydinperhe on vähiten yhteiskunnan resursseja kuluttava ja vähiten valtion välitöntä puuttumista tarvitsema perhemuoto, tuottaa ja kasvattaa lapsia. Siis, tuottaa ja kasvattaa lapsia. Äiti hoitaa lapsia hetken kotona, isä tienaa perheelle elannon. Näinhän se on mennyt?

Ja tämä tietysti yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta on erittäin tärkeää. Toki yltäkylläisinä me voimme aina tukea riittävästi kaikenlaisia perheitä, mutta tunnustaa, että ydinperhe olisi yhteiskunnan kannalta paras, on silti vaikeaa. Tietyistä leimaavista syistä. jotka myös liittyvät, yllättäen, tasa-arvoon nekin.

No totta kai. Kun ero astuu kehiin, jokainen hahmottaa millaista puuttumista perheen elämään tämä tilanne edellyttää hyvinvointivaltiossa. Monenlaiset tuet potkaisevat kehiin, lapsen etu vaatii erityistä panostusta, byrokratian määrä kasvaa. Ja ne ongelmat, joista nyt ei kauheasti kestä puhua, mutta jotka on pakko tunnustaa.

Ehyt perhe on siis mielestäni selkeä yhteiskunnan etu, jos ajatellaan minimikulumallia. Todennäköisesti myös lapsen etua, jos eroperheen tukemiseen onkin käytettävissä vain rajallisesti resursseja.

Ookoo. Eihän siinä mitään, kun asiaa vähän sovelletaan. Mutta se minua hieman närästää, että väite ”perhearvot ovat romahtaneet ennenkin [lisää tähän erilaisia lakimuutoksia ja usko että näin ei ole tapahtunut] on kuitenkin minulle vähän absurdi. Jos avioliitoista puolet päätyy eroon, ja ihmisistä suuri osa sanoo että avioliitto ei merkitse heille käytännössä mitään, sellainen voidaan solmia miten vain ja se voidaanpäättää miten vain, minulle se kertoo vain siitä että perhearvot ovat todella romahtaneet.

Perheellä ei ole enää arvoa, ainakaan sellaista että se ohittaisi millään tasolla omaa henkilökohtaista etua. Asia, josta mainittiin toisessa kappaleessa vastattaessa siihen, mitä perhe minulle merkitsee.

Koska yhteiskunta jossa elän kuuluu myös minulle, vastasin siksi myös asioita jotka liittyvät perheeseen ja yhteiskuntaan, omien kokemusten lisäksi omasta avioliitostani.