Mainos

Autokoulun ajokoe eli inssi

  • 156 786
  • 260

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Jos kaipaa haastetta, niin rohkeasti tekemään päiväretki Helsingin keskustaan. Ensimmäinen kerta siellä on aivan helvetin epämukava sekä ahdistava kokemus, mutta opettavainen. Se on kivempi pyöriä siellä ensimmäistä kertaa paineettomasti ja ilman suuntaa, kuin se että joskus tulee jotain oikeaa asiaa sinne ja yrität ensimmäisellä kerralla samaa aikaa tuijottaa myös navigaattoria.
Näissä isoissa keskustoissa sujuvasti ajaminen melkein vaatii, että osaa hakeutua oikeille kaistoille jo ennen opasteita. Tuota nyt ei opi kuin ajamalla kuitenkaan, ja tulee sitten perusreittien kuviot kyllä tutuksi jos säännöllisesti joutuu ajamaan.

Mutta pärjää ummikkokin. Rauhallisesti vaan ja opasteita seuraten, niin hyvin menee. Joutuu sitten vaan vähän enemmän pyytämään tilaa kaistanvaihdoille, mutta aika nopeasti joku aina tilaa antaa, vaikka ärsyttäviä "reviirinsä vartijoita" paljon onkin. "Tähän et kyllä eteen tunge, kun et osannut kilometri sitten ennakoida, niih."
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Sellainen muisto on inssistä, tai oikeastaan armeijan kuorma-auto inssistä, että ajoin hyvin hyvin pelokkaasti ja epävarmasti niin ajelun jälkeen inssi-setä kysyi että onko kaikki hyvin ja ajaminen varmasti se homma jota haluan armeijassa tehdä. Siinä sitten avauduin että ei todellakaan, mutta eräs luutnantti uhkailemalla käytännössä pakotti minut kuljetusjoukkueeseen, enkä pääse pois vaikka olen yrittänyt. Inssin pitäjä, sotilasarvoltaan kapteeni oli heti ymmärtäväinen ja lähti hieman närkästyneen oloisena jututtamaan tuota luutnanttia. Puolen tunnin päästä sain siirron muihin tehtäviin vaikka sitä ennen sanottiin sen olevan täysi mahdottomuus. Oli suuri helpotus ja joskus on näemmä hyväkin kun sössii inssin.
 

DaFlexi

Jäsen
Suosikkijoukkue
”Oltiin sitkeitä” IFK
B-luokan ajokorttia olen nyt isäni kanssa harjoitellut noin puoli vuotta, about 50 tuntia plakkarissa, koin todella olevani valmis inssiin joka oli viime keskiviikkona. No, päin vittuahan se meni. Heti alussa oli jotenkin todella raskas ja rauhaton olo joka luonnollisesti johti virheisiin. Muutaman minuutin ajon jälkeen tultiin risteykseen missä minulla ei ollut kolmiota. Jotenkin olin niin stressaantunut siitä että ajan liian röyhkeästi niin odotin siinä että autot menivät ohi enkä havainnut toisesta suunnasta tulevien kolmiota ennen kuin olin jo päättänyt odottaa. Sitten motarille liityttäessä jostain syystä liityin vain noin 5 metriä toisen auton eteen vaikka kaistaa oli jäljellä ja takana olevan auton nopeus oli suurempi kuin minun. Tutvo sanoi että oli törkeä ja hän joutui jarruttamaan, en tosin tätä osta, näytti siltä että mitään ei tapahtunut, mutta kyseessä oli kuitenkin virhearviointi.

Kauhistuin kun ymmärsin että jotain mihin en ollut missään tilanteessa varautunut oli tapahtumassa. Espoon suomenojasta alkaneen ajokokeen vei tutvo Munkkiniemeen, eli tasa-arvoisten risteysten ja suojateiden eteen parkkeerattujen autojen paratiisiin. Omaksi yllätyksekseni en kussut siellä hommaa, mutta stressasin silti todella paljon. Sitten siirryttiin taajaman perusrajoituksen omaavalle tielle, en jostain ihme syystä huomioinut 30km/h rajoituksen loppumista osoittavaa merkkiä ja ajoin 20km/h alinopeutta. Voi perse. Sitten kun tätä oli kulunut 5 minuuttia sanoi tutvo että tässä on 50km/h rajoitus. Ei saatana. Siinä vaiheessa tiesin että homma oli kustu ja ajoin vielä aivan lopussa risteykseen vain 16 sekuntia ennen kuin 7kmh ajava Nissan olisi ollut siinä, no tutvo painoi jarrua. Voi vittu.

No, koe hylättiin ansaitusti, mutta kyllä tutvokin oli todella tiukka ja liioitteli virheitä. Ihan mahdottoman paskalta tuntuu että tein virheitä mitä en isäni kanssa ajaessa ole kuukausiin tehnyt. Olen ajanut oikeaoppisesti ja varmasti ilman mitään noin suuria virheitä ainakin 5 inssin tyyppistä ajoa putkeen. Tällöin asiat tulee jo lihasmuistista, kuuntelen musiikkia juttelen niitä näitä iskän kanssa jne. Silti inssissä kun keskityn täysillä teen ihan käsittämättömiä turhia virheitä ja vitutus on suuri. Tiedän että en muuten tee näitä virheitä, sillä jokaisen kohdalla tiedostin että ei saatana nyt meni tää päin vittua.

Viikon päästä Lohjalla uusinta, ainakaan minnekkään Munkkiniemeen ei jouduta, tosin otin ajan Lohjalta ihan vain lyhyemmän odotusajan takia. Suurin osa ystävistäni on juuri kussut ekan kerran espoossa ja sitten suorittanut jossain muualla. Tiedän että tietoni ja taitoni riittävät ajokokeen läpäisyyn. Onko kellään mitään vinkkejä miten lievittää stressiä ja ajaa rennommin suoritustilanteessa?
 

HPL76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
B-luokan ajokorttia olen nyt isäni kanssa harjoitellut noin puoli vuotta, about 50 tuntia plakkarissa, koin todella olevani valmis inssiin joka oli viime keskiviikkona. No, päin vittuahan se meni. Heti alussa oli jotenkin todella raskas ja rauhaton olo joka luonnollisesti johti virheisiin. Muutaman minuutin ajon jälkeen tultiin risteykseen missä minulla ei ollut kolmiota. Jotenkin olin niin stressaantunut siitä että ajan liian röyhkeästi niin odotin siinä että autot menivät ohi enkä havainnut toisesta suunnasta tulevien kolmiota ennen kuin olin jo päättänyt odottaa. Sitten motarille liityttäessä jostain syystä liityin vain noin 5 metriä toisen auton eteen vaikka kaistaa oli jäljellä ja takana olevan auton nopeus oli suurempi kuin minun. Tutvo sanoi että oli törkeä ja hän joutui jarruttamaan, en tosin tätä osta, näytti siltä että mitään ei tapahtunut, mutta kyseessä oli kuitenkin virhearviointi.

Kauhistuin kun ymmärsin että jotain mihin en ollut missään tilanteessa varautunut oli tapahtumassa. Espoon suomenojasta alkaneen ajokokeen vei tutvo Munkkiniemeen, eli tasa-arvoisten risteysten ja suojateiden eteen parkkeerattujen autojen paratiisiin. Omaksi yllätyksekseni en kussut siellä hommaa, mutta stressasin silti todella paljon. Sitten siirryttiin taajaman perusrajoituksen omaavalle tielle, en jostain ihme syystä huomioinut 30km/h rajoituksen loppumista osoittavaa merkkiä ja ajoin 20km/h alinopeutta. Voi perse. Sitten kun tätä oli kulunut 5 minuuttia sanoi tutvo että tässä on 50km/h rajoitus. Ei saatana. Siinä vaiheessa tiesin että homma oli kustu ja ajoin vielä aivan lopussa risteykseen vain 16 sekuntia ennen kuin 7kmh ajava Nissan olisi ollut siinä, no tutvo painoi jarrua. Voi vittu.

No, koe hylättiin ansaitusti, mutta kyllä tutvokin oli todella tiukka ja liioitteli virheitä. Ihan mahdottoman paskalta tuntuu että tein virheitä mitä en isäni kanssa ajaessa ole kuukausiin tehnyt. Olen ajanut oikeaoppisesti ja varmasti ilman mitään noin suuria virheitä ainakin 5 inssin tyyppistä ajoa putkeen. Tällöin asiat tulee jo lihasmuistista, kuuntelen musiikkia juttelen niitä näitä iskän kanssa jne. Silti inssissä kun keskityn täysillä teen ihan käsittämättömiä turhia virheitä ja vitutus on suuri. Tiedän että en muuten tee näitä virheitä, sillä jokaisen kohdalla tiedostin että ei saatana nyt meni tää päin vittua.

Viikon päästä Lohjalla uusinta, ainakaan minnekkään Munkkiniemeen ei jouduta, tosin otin ajan Lohjalta ihan vain lyhyemmän odotusajan takia. Suurin osa ystävistäni on juuri kussut ekan kerran espoossa ja sitten suorittanut jossain muualla. Tiedän että tietoni ja taitoni riittävät ajokokeen läpäisyyn. Onko kellään mitään vinkkejä miten lievittää stressiä ja ajaa rennommin suoritustilanteessa?
En oo ikinä ajanu Lohjalla, mutta uskallan väittää että Munkkiniemi on pahempi.

Mutta joo, selkeesti osaat ajaa, joten sinne vaan ja vedät sillä lihasmuistilla. Piece of kakku.
 

skode

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Henkilökohtaisesti olen hieman huolissani yleisesti liikenneturvallisuudesta jos nykyisin aletaan jo valitsemaan inssipaikkakuntia sen mukaan ettei omalla kylällä osata ajaa vaikka siellä sitten sen inssin jälkeen ajellaan. Jotenkin ei ole tuo tullut edes mieleen että tuon voi noinkin tehdä.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuttu ympäristö voi helpottaa stressiä. Ajoin ensimmäisen ajokokeen päin sitä itseään jossain Espoossa, täysin tuntemattomassa ympäristössä, ja sitten toisen kokeen ilman mitään ongelmia Malmin lentokentän lähistöllä. Iso apu oli siitä, ne pari lisäajoa, jotka kokeiden väliin otin, opettaja vei ajelemaan juuri niillä kulmilla, joilla koe tultiin myöhemmin ajamaan.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Viikon päästä Lohjalla uusinta, ainakaan minnekkään Munkkiniemeen ei jouduta, tosin otin ajan Lohjalta ihan vain lyhyemmän odotusajan takia. Suurin osa ystävistäni on juuri kussut ekan kerran espoossa ja sitten suorittanut jossain muualla. Tiedän että tietoni ja taitoni riittävät ajokokeen läpäisyyn. Onko kellään mitään vinkkejä miten lievittää stressiä ja ajaa rennommin suoritustilanteessa?

Muista että inssissä ei vaadita täydellistä suoritusta. Eikä muutenkaan mitään mitä et jo osaisi.

Hyvin se menee, tsemppiä!
 

Obasan

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
B-luokan ajokorttia olen nyt isäni kanssa harjoitellut noin puoli vuotta, about 50 tuntia plakkarissa, koin todella olevani valmis inssiin joka oli viime keskiviikkona. No, päin vittuahan se meni. Heti alussa oli jotenkin todella raskas ja rauhaton olo joka luonnollisesti johti virheisiin. Muutaman minuutin ajon jälkeen tultiin risteykseen missä minulla ei ollut kolmiota. Jotenkin olin niin stressaantunut siitä että ajan liian röyhkeästi niin odotin siinä että autot menivät ohi enkä havainnut toisesta suunnasta tulevien kolmiota ennen kuin olin jo päättänyt odottaa. Sitten motarille liityttäessä jostain syystä liityin vain noin 5 metriä toisen auton eteen vaikka kaistaa oli jäljellä ja takana olevan auton nopeus oli suurempi kuin minun. Tutvo sanoi että oli törkeä ja hän joutui jarruttamaan, en tosin tätä osta, näytti siltä että mitään ei tapahtunut, mutta kyseessä oli kuitenkin virhearviointi.

Kauhistuin kun ymmärsin että jotain mihin en ollut missään tilanteessa varautunut oli tapahtumassa. Espoon suomenojasta alkaneen ajokokeen vei tutvo Munkkiniemeen, eli tasa-arvoisten risteysten ja suojateiden eteen parkkeerattujen autojen paratiisiin. Omaksi yllätyksekseni en kussut siellä hommaa, mutta stressasin silti todella paljon. Sitten siirryttiin taajaman perusrajoituksen omaavalle tielle, en jostain ihme syystä huomioinut 30km/h rajoituksen loppumista osoittavaa merkkiä ja ajoin 20km/h alinopeutta. Voi perse. Sitten kun tätä oli kulunut 5 minuuttia sanoi tutvo että tässä on 50km/h rajoitus. Ei saatana. Siinä vaiheessa tiesin että homma oli kustu ja ajoin vielä aivan lopussa risteykseen vain 16 sekuntia ennen kuin 7kmh ajava Nissan olisi ollut siinä, no tutvo painoi jarrua. Voi vittu.

No, koe hylättiin ansaitusti, mutta kyllä tutvokin oli todella tiukka ja liioitteli virheitä. Ihan mahdottoman paskalta tuntuu että tein virheitä mitä en isäni kanssa ajaessa ole kuukausiin tehnyt. Olen ajanut oikeaoppisesti ja varmasti ilman mitään noin suuria virheitä ainakin 5 inssin tyyppistä ajoa putkeen. Tällöin asiat tulee jo lihasmuistista, kuuntelen musiikkia juttelen niitä näitä iskän kanssa jne. Silti inssissä kun keskityn täysillä teen ihan käsittämättömiä turhia virheitä ja vitutus on suuri. Tiedän että en muuten tee näitä virheitä, sillä jokaisen kohdalla tiedostin että ei saatana nyt meni tää päin vittua.

Viikon päästä Lohjalla uusinta, ainakaan minnekkään Munkkiniemeen ei jouduta, tosin otin ajan Lohjalta ihan vain lyhyemmän odotusajan takia. Suurin osa ystävistäni on juuri kussut ekan kerran espoossa ja sitten suorittanut jossain muualla. Tiedän että tietoni ja taitoni riittävät ajokokeen läpäisyyn. Onko kellään mitään vinkkejä miten lievittää stressiä ja ajaa rennommin suoritustilanteessa?
Jos koet osaavasi ajaa, niin ei siitä inssistä kannata ressata ollenkaan, oli se sitten missä tahansa. Toki jos luvassa on mahdollisesti jotain ihan ihmeellisiä sudenkuoppia sijainnin vuoksi, niin voi olla hyvä tutustua ympäristöön etukäteen. Jos taas omat taidot epäilyttää, niin kannattaa käydä ajamassa vähän enemmän ennen seuraavaa yritystä.

Tähän liittyen ihan yleisesti tuli joku aika sitten mieleen, että saako nykyään inssissä hyödyntää kaikenlaisia apujärjestelmiä? Automaattinen pysäköintiavustin, aktiivinen kaistavahti, nopeusrajoituksen näyttö, mäkilähtöavustin, mukautuva vakkari jne. Noilla jos vetää inssin läpi ja oma ensimmäinen auto on jostain -90-luvulta, niin onhan siinä vähän opettelemista heti inssin jälkeenkin.
 

ace

Jäsen
Huomenna edessä D inssiajo ja eipä ole ajaminen aikoihin jännittänyt näin paljon. Tänään vielä viimeisellä ajotunnilla tein kaksi kardinaalimunausta, eikä ne ainakaan nostaneet itsevarmuutta. Tiedän kyllä että osaan ja pystyn handlaamaan homman huomenna, kunhan vaan pysyn skarppina ja teen tarvittavat havainnot.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tähän liittyen ihan yleisesti tuli joku aika sitten mieleen, että saako nykyään inssissä hyödyntää kaikenlaisia apujärjestelmiä? Automaattinen pysäköintiavustin, aktiivinen kaistavahti, nopeusrajoituksen näyttö, mäkilähtöavustin, mukautuva vakkari jne. Noilla jos vetää inssin läpi ja oma ensimmäinen auto on jostain -90-luvulta, niin onhan siinä vähän opettelemista heti inssin jälkeenkin.
Oma ajopeli pitää tuntea. Eli jos varustukseen kuuluu avustimia, niitä ei pelkästään saa käyttää, vaan myös pitää osata käyttää.

Opetin kaksi vanhinta tytärtäni vuoden 2010 Nissan Micralla, jossa ei mitään avustimia ollut. Tavallaan tuntui hyvältä opettaa niin, ettei auto missään kohtaa auttanut. Pienempi paha on ollut kertoa, miten perheen ykkösauto hommat hoitaa automaattisesti.
 

ace

Jäsen
Huomenna edessä D inssiajo ja eipä ole ajaminen aikoihin jännittänyt näin paljon. Tänään vielä viimeisellä ajotunnilla tein kaksi kardinaalimunausta, eikä ne ainakaan nostaneet itsevarmuutta. Tiedän kyllä että osaan ja pystyn handlaamaan homman huomenna, kunhan vaan pysyn skarppina ja teen tarvittavat havainnot.
Paskaa tuli palautteessa, joku kävelijä olisi muka pitänyt huomioida paremmin. Jos vähän bussin perä jää suojatielle niin mitä sitten? Läpi se meni kuitenkin, ihan mahtava fiilis ja bissee.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös