No niin, nyt se on sitten totta, että alla on uusi auto, vaikka olin pitkään vannonut, ettei uuden auton hankinnassa ole mitään järkeä. Ei siinä varmasti järkeä ollutkaan, jos jokaista penniä lasketaan, mutta vaakakupissa painoivat (tälläkin kertaa) muut asiat enemmän: ajamisen riemu, käytön taloudellisuus ja ehkä aivan pienenä sivuajatuksena ympäristöystävällisyys...
Kuten arvata saattaa, hankin sähköauton. 3 vuoden odotus on nyt takana. Jokainen, joka on odottanut jotain niin kauan (tai kauemmin) ymmärtää, kuinka raastavat hetket ovat käsillä, kun unelma on käsillä... oliko tämä sen arvoista? Odotinko turhaan? Tässäkö tämä nyt sitten on?
Olen viime aikoina tällä palstalla käynyt keskustelua sähköautoihin liitetyistä ennakkoluuloista ja vääristä käsityksistä, sekä toki myös oikeista ongelmista, jotka liittyvät mm. puutteelliseen (mutta alati kasvavaan) latausverkostoon, toimintasäteeseen jne. On nyt, alle 2 viikon omakohtaisen kokemuksen myötä hieman tarkastella noita asioita eri perspektiivistä.
En asu taloyhtiössä, jossa saisin autoni lataukseen yöksi. Pitkä miinus. En saa sitä edes työpaikalla lataukseen. Toinen miinus. Elän siis lähes pahinta mahdollista skenaariota (pl. Lappi, peräkärry ja 500 km ylämäkeä metsäautotietä pitkin lähimpään kauppaan). Odottelenko siis tuntikaupalla pistokkeen päässä, että saan tarpeeksi latinkia työmatkaa varten? En. Olenko jo ehtinyt pelätä akun loppumista? En. Pääseekö sähköautolla 500 km ilman latausta? Kyllä ja ei.
Lataan, kun käyn kaupassa. Lataan, kun käyn lasten kanssa Mäkissä. Lataan, kun pysähdyn pidemmällä reissulla kahvitauolle. Vielä kertaakaan en ole joutunut odottamaan vuoroani. Olen törmännyt toimimattomiin latauspisteisiin (Virta, ei näin) ja löytänyt varmatoimiset, jopa ilmaiset pisteet. Verkosto on ainakin pk-seudulla jo yllättävän laaja, ja 50 kW CCS-lataus (250-300 km/h) on taivaan lahja meikäläiselle, jonka on pärjättävä ilman pysyvää öistä latauspaikkaa. Näitä nopeita latureita löytyy useimmista Citymarketeista, Lidleistä ja ABC-asemilta. Osa ilmaisia, osa maksullisia. Supernopeat laturit (120-150 kW, n. 600-800 km/h) puolestaan tekevät pitkistä ajomatkoista stressittömiä, ainakin niillä ilmansuunnilla, joilla itse useimmin liikun. Kauppakeskusten puolinopeat (11/22 kW, n. 60-70 km/h) lataukset ovat myös tulleet tutuksi. En uskonut sähköautoilua pidempään harrastaneita, kun he sanoivat, että heistä auton laittaminen lataukseen tuo mielihyväpiikin joka kerta, mutta totta se on :D En osaa selittää miksi. Ehkä ilmaiset tai lähes ilmaiset kilometrit tuovat hymyn huulille? Tiedä häntä.
Räntäsateessa ja uraisella, lätäkköisellä tiellä sekä vastatuulella on sähköautolla ajettaessa yllättävän suuri merkitys. Kasvanut ilmanvastus ja vierintävastus näkyvät kyllä. Samoin kylmän akun ja kabiinin lämmitys näkyvät esilämmittämättömän auton rangessa selvästi. Minullahan tätä ajoa on joka päivä, kun en saa aamulla autoa ja akkua lämpimäksi verkkovirrasta. Ne teistä, joilla kotilataus (vaikka 13 A suko) on, eivät tämän kanssa joudu painimaan. Kabiini sinällään lämpiää salamannopeasti: on testattu 0 C -> 20 C n. 6-7 minuutissa. Tai 10 -> 20 C 3 minuutissa. Siinä ei tarvitse paljoa lähtöjä ennakoida, kun lämmitysteho on tuota luokkaa. Ja samalla se vie akusta energiaa... Olen päässyt vastatuulisessa räntäsateessa uraisella tiellä, kylmällä akulla n. 240-250 Wh/km -kulutukseen (toimintasäde n. 300 km) ja kelin lämmetessä +12-14 asteeseen, aivan vastaavalla tiellä ja nopeudelle 150 Wh/km -kulutukseen (toimintasäde n. 500 km). Kesälämpötiloilla siis 500 km on tällä autolla varsin mahdollinen 100 % akun toimintasäde, mutta 400-450 km paljon realistisempi.
Sitten itse ajamiseen. Voi pojat. Sähkömoottorin voima ja voiman luonne ovat kyllä jotain aivan muuta. Tällaisena ajamisen optimoijana nautin yhden polkimen ajosta, ja siitä, että pystyn hallitsemaan auton liikettä täysin portaattomasti, nykimättä, vaihtamatta, yhdellä jalalla. Alamäet ja jarrutukset ovat vain rahaa pankkiin (kun energia menee takaisin akkuun), mutta ajamisen hauskuus on toki siinä toisensuuntaisessa liikkeessä... :D Viimeksi moottoripyörällä on saanut tällaisen tunteen liikenteessä. Auto istuu käteen kuin hanska. Oppimiskäyrä on loiva ja lyhyt, ja sen jälkeen auto tottelee jokaista ohjausliikettä ja polkimen asennon muutosta täsmällisesti, viiveettä, eleettömästi. Mutkissa ei niiailla, liikkeellelähtö tapahtuu äänettömästi ja tarvittaessa järkyttävän nopeasti. Tarvittaessa. Monesti tuntuu, että pelkkä tieto reservissä olevasta suorituskyvystä riittää.
Ajo on vakaata, hyvällä tiellä hiljaista, mutta huonokuntoisella asvaltilla ja kovemmissa vauhdissa jonkin verran äänekästä. Rengasmelu ei nouse häiritseväksi, mutta kyllä erottuu. Toisaalta, sitä voi tasapainottaa laittamalla äänentoistoa kovemmalle, ja onkin auton yksi parhaita ominaisuuksia. Erittäin hyvää laatua. Mutta tulen lisäämään autoon äänieristystä tavalla tai toisella, sillä haluan myös äänimaailman vastaamaan samaa laatutuntumaa, mikä auton ominaisuuksita ja tekniikasta sekä ajotuntumasta muuten välittyy.
Ja jos joku ei vielä arvannut, auto on jokaisen iltalehtiartikkelien vakiokommentaattorin ykkösinhokki Tesla, ja malli Model 3, eli se, joka muuttuu ammeeksi autopesussa, jonka akun valmistamiseen sadat lapset Kongossa ovat menehtyneet ja joka ei ole kansanauto. ;)
Hatunnosto sinulle (teitä on pakko olla yksi), joka jaksoit monologini lukea! Tervetuloa koeajolle.