Kerrotaanpa vuokra-autokuulumisia. Italiassahan kaikki on pientä ja nyt kun olin liikkeellä yksikseni yhden normilaukun kanssa niin ajattelin, että snadi auto on helpompi ahtaissa kaupungeissa. Niinpä varasin jonkun C-kategorian auton.
Sieltä tuli sitten tassuun 3km (tai tripin mukaan itse asiassa 3,1km) ajettu tuliterä Grande Punto. Helmoissa oli vielä jotain suojateippejä, takakontissa säkki ohjekirjoja ja takapentillä radioantenni. Sillä sitten tuli kiskottua vähän vaille 500km n. 52 tunnin sisään.
Kokemukset Fiatista olivat aina olleet huonot, joten vähän nytkin otti aivoon saada sellainen alle. Aiemmin olen vuonna 1992 ajanut parikymmentä kilometriä Unolla ja joku vuosi sitten yhden päivän Puntolla jossain Keski-Euroopassa. Molemmat aivan kamalia vehkeitä. Sitä taustaa vastaan oli aikamoinen yllätys tuo Grande Punto.
Auton ulkonäkö on mielestäni enemmän kuin onnistunut. Se näyttää itse asiassa isommalta autolta kuin mitä onkaan. Ja ajettavuudeltaan se on yllättävän jämäkkä. Se vuokra-auto oli diesel, jossa oli 6-vaihteinen manuaaliloota. Toki manuaali otti päähän ja se, ettei vehje kulkenut kuin ehkä joku 170km/h, mutta muuten ihan ok. Väreillä oli sisätiloissa kikkailtu sopivasti. Ainoa mikä jonkin verran häiritsi oli se, että penkit olivat mallia semistihiostavat ja radio oli skeida.
Ja hallintalaitteetkin alkavat olla jo nykyään samanlaiset kuin muillakin. Ei puhettakaan niistä Unon käsittämättömistä valosysteemeistä.
Uskon, että Fiat voi olla hyvin matkalla takaisin kannattavaksi autonvalmistajaksi, jos pystyvät tuomaan markkinoille ihmisiä kiinnostavia malleja. Fiat taitaa pystyä siihen kuten myös Alfa. Lancia on tällä hetkellä heidän murheenkryyninsä.
Joka halpaa kärryä haluaa niin sanoisin Grande Punton olevan miehekkäämpi valinta kuin joku riisipussi tai pikkuranskalainen. Ja olihan se hauska ajaa Torinossa torinolaisella autolla kuunnellen stereoista Gianna Nanninia kuin joku tifoso konsanaan.