Periaatteessa tietenkin näin. Käytännössä ei sitten ihan kuitenkaan. Monesti sitä kuitenkin joutuu menemään liikennevirran mukana ja ei aina muista mikä se sen hetken rajoitus on. vaikkapa kolmostiellä rajoitus vaihtuu jatkuvasti 80-100-80-100-80-60-80-100jne. Joskus myös viimeisestä nopeusmerkistä on sen verran matkaa, että ei vaan pysty olla ihan varma. Silloin on helpompi vähän hidastaa ja sitten taas kiihdyttää takaisin sallittuun nopeuteen(tai vähän yli).
Aina voi olla varma rajotuksesta, kun seuraa liikennemerkkejä.
Minäkään en aina tiedä kameran kohdalla vallitsevaa rajoitusta, mutta olen ajatellut, että jos rikon lakia, kannan siitä myös vastuun joten en ikinä hiljentele nopeutta kameraan.Näinhän se erehtymättömällä ihmisellä on, mutta itse tuppaan tekemään virheitä yhdellä jos toisella elämänalueella. Kun ajaa valmiiksi 10 km/h yli rajoituksen, erehdyksestä koituva harmi on turhan suuri.
Käsittääkseni (tämä siis mutua/perstuntumaa) tuo ominaisuus toimii eri automerkeillä ainakin kahdella eri tavalla:Omassa autossani on tuo ominaisuus, mutta se ei ole aina oikeassa. Esimerkiksi omalla kotikadullamme näyttää 50 vaikka se on 30-aluetta. Samoin siltä jää usein huomaamatta vaihtelut 80:n ja 100:n välillä.
Eihän se mikään uusien autojen ominaisuus ole, kunnollisissa ollut jo yli 10v. Siitä ikävä varuste, että kun siihen tottuu ja sitten joutuukin olemaan ilman, niin jää merkit havainnoimatta.Taannoin vuokrasin auton, joka tarkkaili nopeurajoituksia ja näytti voimassa olevan lukeman nopeusmittarin vieressä. En tiedä kuinka yleinen feature tuo uusissa autoissa on, mutta olihan se kätevä.
Tuohon nopeusrajoitusten tunnistukseen kun lisätään niiden mukaan säätyvä adaptiivinen vakkari, on ajaminen suhteellisen leppoisaa. Oma Octavia tunnistaa merkit, mutta taannoin ajossa ollut MB EQA synkkasi nopeuden merkkien mukaan. Tykkäsin.Taannoin vuokrasin auton, joka tarkkaili nopeurajoituksia ja näytti voimassa olevan lukeman nopeusmittarin vieressä. En tiedä kuinka yleinen feature tuo uusissa autoissa on, mutta olihan se kätevä.
The... what?! Ikinä en ole ampunut autoa, mutta jos oma autoni tekisi jotain tuollaista, saattaisi käydä lähellä. Mulle on aivan liikaa jo sekin, että autoni tekee niitä hätäjarruilmoituksia (ja hätäjarrutuksia), kun se kuvittelee mun ajavan liian lähellä edellä ajavaa, tai kun se ilmoittaa mun tarvitsevan lepotaukoa koska on havainnut minussa väsymisen merkkejä. Ja minä kun vain väistelin reikiä asfaltissa. Saatana.Tuohon nopeusrajoitusten tunnistukseen kun lisätään niiden mukaan säätyvä adaptiivinen vakkari, on ajaminen suhteellisen leppoisaa. Oma Octavia tunnistaa merkit, mutta taannoin ajossa ollut MB EQA synkkasi nopeuden merkkien mukaan. Tykkäsin.
Kyllä, ellei niistä pidä. Mulle matka-ajo on pakollinen paha, josta teen mielelläni mahdollisimman leppeää ja rentoa puuhaa. Tuolloinen reissu sisälsi useamman sataa kilometriä, eikä sinänsä ollut minnekään kiire, joten sopii oikein hyvin mulle, jos siinä samalla auto varmistaa osaltaan liikennemerkkien kyttäämisen.Onneksi nuo kaikki apuhärpäkkeet pystyy saamaan pois päältä.
Ainakin uusissa Škodissa tuo optio on olemassa. Frendi työskentelee tuon maahantuonnissa ja ajoittain pääsen kokeilemaan hänen uusinta työsuhdeajokkiaan. Uusimman Octavian kohdalla säikähdin hieman, kun nopeusrajoituksen muuttuessa 50 -> 40 auto hiljensi yllättävän nopeasti vauhtia. Toiseen suuntaan muutos ei muistaakseni sitten tapahtunutkaan automaattisesti, tai sitten oli joku toinen asetus päällä. Koeajolenkki oli niin lyhyt, että en tiedä, kuinka hyvin se noita merkkejä oikeasti lukee ja minkä verran tulee virhevetoja. Aikanaan ainakin V60 kaivoi ties mitä lukemia tien sivusta ja esim. Helsingin Pohjoirannassa / Meritullintorilla nopeusrajoitus sen mielestä oli usein 100 km/h. Onneksi ei ollut sen enempää automatiikkaa mukana, että olisi lähtenyt kiihdyttämään tuossa kohtaa.The... what?! Ikinä en ole ampunut autoa, mutta jos oma autoni tekisi jotain tuollaista, saattaisi käydä lähellä. Mulle on aivan liikaa jo sekin, että autoni tekee niitä hätäjarruilmoituksia (ja hätäjarrutuksia), kun se kuvittelee mun ajavan liian lähellä edellä ajavaa, tai kun se ilmoittaa mun tarvitsevan lepotaukoa koska on havainnut minussa väsymisen merkkejä. Ja minä kun vain väistelin reikiä asfaltissa. Saatana.
Onneksi nuo kaikki apuhärpäkkeet pystyy saamaan pois päältä.
Hauskaa muuten, minkälaiset asiat ohjaavat valintoja. Kun olin vaihtamassa autoa katsoin tosissani noita vm. 2017-> Octavioita, koska hintataso oli oikein hyvä. Niissä kuitenkin on jostain todella mystisestä syystä haluttu pitää käsijarrukahva mukana. Ja kun viimeiset kolme vuotta on ajanut autoilla, joissa käsijarru on automaattinen, niin tuntui todella luotaan työntävältä tuollainen ylimääräinen keppi ohjaamossa. Uusissa sitä ei toki enää ole, mutta saman konsernin Audeissa ja jopa saman merkin Superbeissa tuo on loistanut poissaolollaan jo vuosia.
Eipä se mekaaninen käsijarrukaan aivan vikavapaa ole, TOP5 hylkyperuste katsastuksissa varmaan vuosikymmeniä ja "muista käyttää ettei jumiudu" yms hauskaa. Automaattista käsijarrua minulla ei ole autoissa koskaan ollut, jos sillä siis tarkoitetaan automaattisesti kytkeytyvää, mutta sähköinen, automaattisesti vapautuva on ainakin ihan mainio, ja kyllähän siitä napin painamisesta mielihyvää tulee, josko tietysti kahvan repimisessäkin on omaa tenhoaan.Minusta taas mikään ei kuulosta pöljemmältä, kuin sähköllä toimiva seisontajarru. Eikä todennäköisemmin vikaantuvalta.
Sen sijaan käsijarrukäännöksiä, eli känkkä-ränkkää tuolla ei pysty tekemään millään, eli kylkimyyryä ei pysty ajamaan melkein millään - ainakaan etuvetoisella autolla.
Tutkittua faktaa ei ole antaa, mutta omakohtainen kokemus: itselläni ollut noin kuusi vuotta auto (kolme eri autoa) jossa sähköllä toimiva käsijarru. Ei koskaan mitään ongelmaa. Asuinpaikkakin ollut Keski-Suomen yläpuolella koko ajan, joten pakkaskestävyyskin tullut testattua.Legenda elää vahvana, että kaikki sähköistetty ja automatisoitu olisi jotenkin vikaherkempää. Onko tästä jotain ihan tutkittua faktaa, että ne olisivat (merkittävästi) vikaherkempiä kuin manuaalisesti käsitelvät laitteet? Vaikkapa nyt tämä käkkäri esimerkkinä.
Tutkittua faktaa ei ole antaa, mutta omakohtainen kokemus: itselläni ollut noin kuusi vuotta auto (kolme eri autoa) jossa sähköllä toimiva käsijarru. Ei koskaan mitään ongelmaa. Asuinpaikkakin ollut Keski-Suomen yläpuolella koko ajan, joten pakkaskestävyyskin tullut testattua.
Keppikässärin kanssa taas oli milloin mitäkin. Pakkasella ei uskaltanut käyttää ja onpa jäänyt kesäkeleilläkin jumiin.
Ei autoja ole koskaan järjellä valittu. Autoilukeskustelu on yleisesti samalla tasolla. Tällä palstalla toki korkealaatuisempaa onneksi.Legenda elää vahvana, että kaikki sähköistetty ja automatisoitu olisi jotenkin vikaherkempää. Onko tästä jotain ihan tutkittua faktaa, että ne olisivat (merkittävästi) vikaherkempiä kuin manuaalisesti käsitelvät laitteet? Vaikkapa nyt tämä käkkäri esimerkkinä.
Ohjaustehostin on vähintäänkin yhtä pöljä. Siis oikein turhuuksien turhuus. Kyllä jokaisella poikasella ja tyttösellä, joka puikkoihin lähtee, pitää sen verran olla ruista ranteissa, että rattia pystyy kääntämään ja puikkaamaan kärrynsä vaikkapa taskuparkkiin Leppävaaran Maxin P-alueelle ilman moisia tehostinavustimia.Minusta taas mikään ei kuulosta pöljemmältä, kuin sähköllä toimiva seisontajarru.
Kyllä minä ainakin klonkswagenini aina lämmitän nuotiolla öljypohjan ja otan peräkontista nahkahanskat, joilla pyöräytän metallikammella moottorin sitten käyntiin. Kuullut, että noihinkin webastoihin ja starttereihin tulee kaikenlaista karstoittumista ja muutakin vikaa, niin ajattelin tulitikkujen ja polttopuiden olevan kätevämpi.Kaikki kehitys on ihan höpöhöpöjuttua. Kyllä ennen oli tämäkin paremmin.
Legenda elää vahvana, että kaikki sähköistetty ja automatisoitu olisi jotenkin vikaherkempää. Onko tästä jotain ihan tutkittua faktaa, että ne olisivat (merkittävästi) vikaherkempiä kuin manuaalisesti käsitelvät laitteet? Vaikkapa nyt tämä käkkäri esimerkkinä.