J
Just-Ice-Hockey
Väännetään vaan. Nollakulmaan on turha mennä tolppaa kauemmas vastaan. Silti Atte tykkää usein heilua about metrin maalivahdinalueen vieressä, ei edessä vaan vieressä.
Väännetään vähän rautalankaa: Noissa tilanteissa on pakko luottaa siihen, että kiekkoa ei pystytä pelaamaan veskan ohi jollekin tyhjiin. Ja tietysti, mitä lähemmäs maalia mennään, sitä lähempänä ollaan tolpan halaamista.
Taso on kyllä kokonaisuudessaan parantunut viime aioina ja on saamassa itseluottamuksesta kiinni. Voi tulla käänteinen kausi viime kauteen verrattuna. Ei me Engrenin takia hävitä matseja
Edelleenkin, jos hirttäytyy pelkkiin tilastoihin, niin ei tule kovin järkevää arviontia.
Minusta on ihan päivänselvää, että Engren on selvästi nostanut tasoaan alkukaudesta. Tilastot on veskan kohdalla suuntaa antavia, mitä pidempi otanta, niin sitä enemmän.
Minusta Engren on tässä kuussa ottanut useita vaativampia torjuntoja per/peli, ja helpot kudit ei ole enää juurikaan taakse menneet. Ostan jossain määrin aiemman kirjoituksesi @BigRedCat , eli Engrenin torjuntatyyyli aiheuttaa epätasaisuutta, vai miten sen muotoilitkaan. Välillä menee kuteja jotka pitäisi ottaa, ja välillä ottaa varsinkin onetimereissä torjuntoja, jotka passiivisemmat veskat päästää isommalla prosentilla sisään. Ja toisaalta osa Engrenin "huippuseiveistä", on todellisuudessa monen muun veskan vain "vähän tavallista parempi torjunta". Se yksi jatkoajan (SaiPaa vastaan?) räpyläsyöksyntä esimerkkinä viimeksi mainitusta.
Engren on ehdottomasti ansainnut kritiikkiä, koska on ollut ailahteleva. Samalla täytyy sanoa, että on IFK:n puolustus myös tehnyt maalivahtina olemisen usein turhan vaikeaksi. Jos kaksi omaa pelaajaa seisoo maskissa, tai jos jatkuvasti sataa 2vs1-hyökkäyksiä omiin, niin on turha syyttää vain veskaa.
IFK on ajoittain puolustanut ihan helvetin huonosti, eikä sitä tosiasiaa mielestäni muuta mitkään tilastot vastustajien toteutuneista laukauksista tai laukaisukartoista. En usko että tuota IFK:n loka-marraskuista sukellusta olisi edes Veini Vehviläinen pelastanut. Jopa Ruusu on pelannut tällä kaudella hyviä pelejä, eikä monessa tappiossa hänellä ole ollut osaa eikä arpaa. Viisikkopuolustus PAPP:issa ei ole ollut surkeaa, isompana ongelmana vastustajan suorat hyökkäykset. Ihan sama vaikka puolustat 60min omalla alueella viisikkona hyvin, jos vastustaja saa kourallisen 2vs1 ja 2vs2 -hyökkäyksiä per/erä. Myös 3vs3:set kaukana optimista, niin puolustajien kuin veskankin näkökulmasta. E: Viimeiset kappaleet ei liity suoraan lainaukseen.
Nyt sitten tuli synkempi matsi ja kaksi voidaan laittaa Engrenin piikkiin. Toisessa torjuu suoraan vastustajan lapaan ja toisen ilmaisee maalin takaa. Jatkoilla oltais oltu, jos olisi eilen tarttunut.
Tämä on kovin väsynyt tapa että oletetaan tilastojen tuomisen keskusteluun olevan hirttäytymistä pelkkiin tilastoihin. Vähän sama kun minä toteaisin että jos otat oman epäammattimaisen subjektiivisen puusilmäsi havainnot ja hirttäydyt niihin hakematta mitään objektiivista tukea tai vastakkaista evidenssiä, niin ei tule kovin järkevää arviointia. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun lähiaikoina tuo sama "pelkät tilastot" olkinukke minulle heitetään.
Toisaalta taas maalit näyttävät usein siltä ettei niille voi mitään, koska Engren on omalla ylipelaamisellaan ajanut itsensä asemaan jossa hän tosiaankaan ei enää ehdi vetoja torjumaan. Tällainen asema voi olla rähmällään makaaminen mahallaan niin että maalista peittyy 20 senttiä alhaalta, maalin takana/vieressä seikkailu tms.
Engrenin tyyli on tehokas, jos sille saisi mitään tukea tilastoista. Mutta kun ei, myös tilastot suorastaan huutavat vahvistusta tälle ajatukselle Engrenin yliarvostuksesta.
Niin paljon kun torjuntaprosenttia täällä (yleensä ilman mitään järkiperusteluja) väheksytään, on se huimasti parempi indikaattori maalivahdin suoriutumisesta kuin "onetimer-torjuntaprosentti". Joukkueen kannalta on olennaista se paljonko kiekko selän taakse menee eikä se millaiset vedot sinne päätyvät.
Edelleen en koe että "ei voi syyttää veskaa" on kovinkaan järkevä positio. Minusta on esim. aika helvetin paksua väittää 9 pistettä takanamme jumittavan kriisi-JYP:n maalilla torjuneen Laurikaisen valtavasti parempien tilastojen johtuvan ihan vain siitä että IFK mukamas puolustaa huonommin. Jopa surkeaakin surkeampaa alkukautta pelanneen Ässien maalilla ilmeisesti tulee helpompia tilanteita veskalle kun IFK:n. Minä en kykene ymmärtämään tällaista ajattelua. Enkä liioin sitä että yritetään vääntämällä vääntää asia niin ettei veskoissa ole ongelmaa vaikka sarjan rikkain jengi operoi top-3 huonoimmalla veskaduolla. Jostain Santalasta on tehty ongelma vaikka jengin tärkeimmällä pelipaikalla pelaa Engrenin kaltainen kaveri.
P.S. Sinänsä ymmärrän tämän defenssin torjuntaprosentin merkityksettömyydestä, sillä IFK:n molemmat veskat ovat yli 10 peliä pelanneista molareista kolmen huonoimman joukossa. "Nousuvireisen" Engrenin joulukuun torjuntaprosentti on kunnioitusta herättävä 87,62% mutta olkaa uskossanne vahvoja jotka uskotte.
Minä toivon että Atte löytää vireen mutta lohduttomalta totuudelta näyttää että vaikka kenttäpelaajien heräämisellä voidaan suoraan pudotuspelipaikkaan yltää, niin maalivahtiosastolla annetaan kärkijengeille aivan liikaa tasoitusta.
Saadaksemme järkevä käsitys torjuntaprosentin järkevyydestä ja siihen liittyvistä sudenkuopista, lähdetään liikkeelle yksinkertaistetusta asetelmasta, jossa sama hyökkääjä asettuu laukomaan paikalleen b-pisteiden väliin ilman mitään puolustajien olemassaoloa. Koko asetelma on siis sama kaikille maalivahdeille ja ainoa ulkopuolinen hajonta on tämän yhden laukaisijan suorituksissa. Tässä tilanteessa torjuntaprosentin voi sanoa kuvaavan tyhjentävästi maalivahdin tason.
Jotta torjuntaprosentti ei kertoisi totuutta, tulisi maalivahdin kohdata systemaattisesti vaikeammin torjuttavia tilanteita kuin toisten veskojen. Näin varmasti usein onkin, mutta pääsyy on pitkässä juoksussa alivoimapeli eikä niinkään joukkueen nukahdukset, jotka kyllä jäävät yksittäistapauksina mieleen juuri omasta jengistä, mutta joita sattuu kaikille erityisesti heikommin pelanneille joukkueile.
Se että kieltäydyt katsomasta torjuntaprosenttia on kenties ainoastaan jonkinlaista jääräpäisyyttä. Tietenkin tilasto itsessään on lyhyessä juoksussa ja sellaisenaan riittämätön kertomaan maalivahdin tason suurella varmuudella, mutta pitkässä juoksussa ja muiden tilastojen (kuten av-aika) kanssa siinä on melkoisesti sisältöä.
Miten tämä nyt sitten menee, oliko tämä hyvä vai huono. Kuka pelaa huomenna.
Kyllä, tässä skenaariossa torjuntaprosentti ajaa asiansa. Entä jos otetaan IFK:n neljä kohtaamista vaikka Jukureita vastaan, ja vaikka SaiPan neljä kohtaamista myös Jukureita vastaan. Entä jos vaikka keskimäärin paremman laukauksen omaava Partanen laukoo 9 kutia enemmän IFK:ta vastaan noissa otteluissa, ja SaiPan veska vastaanottaa nuo 9 kutia joltain heikommilta laukojilta. Partasen laukaus pitkässä juoksussa varmasti vaarallisempi, jos puhutaan samasta paikasta ilman häirintää jne. Mikä tasoittaa edes näiden yksilöiden vedot saman arvoisiksi, pitkässä juoksussa? Ja tuohon voidaan latoa lisää yksilöitä ja lisää esimerkkejä, jotka repii mahdollisesti lisää eroja.
Enkä tarkoita että Engren olisi saanut tässä mielessä välttämättä yhtään haastavampia laukauksia, voi olla saanut jopa helpompia kuin joku toinen, mutta hahmottelen että miten nämä muka menisi pitkässä juoksussa läheskään tasan? Entä 100 viivakutia, meneekö niissä maalivahdin näkökulmasta pomput ja vastustajan ja omien pelaajien maskit tasan? Noita maskin takaa tulleita kuteja Engren on tällä kaudella ihan kiitettävästi saanut vastaanottaa, miksi vaikka HPK:n Larmi olisi vastaanottanut saman verran, tai edes läheskään saman verran.
Yksi joka kaunistaa torjuntaprosenttia, on helpot vedot, ja jos sektorillisesti miettii, ne helpot vedot tulee useimmiten joko pienemmästä kulmasta, tai viivan tuntumasta. Jos katsoo vaikka kymmennen ottelun otannalla Tuohimaan ja Engrenin otteluiden laukaisukarttoja, eihän nuo mene läheskään tasan. Viivakuti sinällään sattumanvarainen esimerkki, että viivakuti voi olla myös paljon vaarallisempi kuin vaikka 2.sektorin veto.
Entä noista seuraavien tilanteiden laatu, pomput pelaajista jne. Samoin 1-2.sektorin vedot, jotka useimmiten maalipaikkoina niitä vaarallisimpia, pitkässä juoksussa siis. Jos toista veskaa vastaan tulee kaksi vaarallisempaa 1-2.sektorin vetoa per/peli 20 ottelussa, puhutaan 40 vaarallisemmasta maalipaikasta. Toisaalta vaikka toiselle tulisi enemmän vetoja 1-2.sektorilta, miten mailahäirintä, vastustajan laukausten tähtäys, vastustajan laukojan asento jne, meneekö ne pitkässä juoksussa tasan?
Alivoima kieltämättä hieman ns. sotkee tilastoja, mutta en myöskään epäile etteikö 5vs5-pelissäkin ole isojakin eroja tilanteiden haasteellisuudessa, eri joukkueiden välillä, kun puhutaan vaikkapa 30 ottelun otannasta. Kun puhutaan siis ihan yleisesti Liigasta, jos otetaan huomioon eri kastit, niin varmaan suht. samoin menestyneiden joukkueiden tilanteiden haasteellisuus voi olla edes jokseenkin samaa luokkaa, mutta toisaalta 30 otteluakin on jo aika iso otanta kun huomioi paljonko laukauksia veskoille tulee, jolloin sattuma, ja ennen kaikkea puolustuspelin eroavaisuudet voivat kasata samankin tasoisten joukkueiden maalivahdeille, jo aika ison läjän eri tasoisia tilanteita.
Epäilen siis ettei tässä asiassa ole jatkumoa, joka tasoittaisi varsinkaan eri tasoisten joukkueiden tilanteet. Hyvin lähelle saman tasoisissa joukkueissa ollaan varmaan edes jokseenkin lähempänä samoja lukemia. Ja taas kerran, nämä hahmotelmat ei liity suoraan Engreniin. Olen tainnut jo sen aiemmin täällä todeta, että Engren oli alkukaudesta varmaan Liigan surkeimpia veskoja, eikä joulukuisella nosteellakaan mennä lähelle kärkeä.
En kieltäydy katsomasta sitä, vaan pidän sitä maalivahdin tasoa koskien suuntaa-antavana. Näistä ylemmistä kyseenalaistamisista huolimatta, uskon että pitkässä juoksussa se antaa jonkinlaista suuntaa tasosta, mutta ei tee kahden tai kolmen prosentin erolla välttämättä kenestäkään parempaa tai huonompaa veskaa. Koko kauden tilastona se on enemmänkin suuntaa-antava, harvoin alle 92% jäävät veskat ovat kenenkään mielestä olleet Liigan parhaita, tai harvoin yli 92% torjuvia kukaan sanoo huonoiksi. Torjuntaprosentin lisäksi kiinnitän huomiota edessä pelaavan joukkueen suorituksiin, paremmin menestyvissä joukkueissa on useimmiten myös paremmin toimiva puolustuspeli, ja maalivahti luonnollisesti hyötyy siitä, ja sama toimii kääntäen kun katsoo alempaan kastiin.
Jos verrataan Engreniä ja Ruusua, niin molemmille on mennyt helppoja niissä peleissä mitä olen nähnyt. Tilastoissa molemmat liigan häntäpäätä, mutta ne ovat molemmilla melko tasaiset maalien ja torjuntaprosentin suhteen, mutta yksi iso ero löytyy. Engrenin voittoprosentti on lähes tuplasti parempi Ruusuun verrattuna. Enemmän pelejä nähneet osannevat selittää, mistä tämä voi johtua?
Engren kattelee taas metrin maalin sivussa kun vedetään tyhjiin. On toi sijoittuminen kyllä jotain ihan karmeaa välillä.
Tänään aika törkeen hieno peli tähän mennessä Engreniltä mut tämän löysit?
Hieno voitto Atella taas tänään, hyvällä voittavalla maalivahdilla on tietysti myös onnea.
Mutta eihän se voi olla mitenkään järkevää tulla metriä vastaan kun vastustajan kiekollinen pelaaja tulee lähes nollakulmasta. MV peittää jo lähtökohtaisesti koko maalin jos vaan jää tolpan viereen.
Meinaat, että Aten olis pitäny pitää Erosen mies? Hyi Atte! Muista ensi kerralla, ettet mene vastaan, jottei jatkoajan tietäjät hermostu. Päästä mieluummin suora veto.Engren kattelee taas metrin maalin sivussa kun vedetään tyhjiin. On toi sijoittuminen kyllä jotain ihan karmeaa välillä.
Meinaat, että Aten olis pitäny pitää Erosen mies? Hyi Atte! Muista ensi kerralla, ettet mene vastaan, jottei jatkoajan tietäjät hermostu. Päästä mieluummin suora veto.
Ai että, mun jatkoaikasanaston lemppari, "ylipelaus". Kiekko siirretään ensin ns. taaksepäin ja nätin kuvion päätteeksi takatolpalle likuneelle Kivihalmeelle, jota Eronen seuraa katseella. Mut olishan Aten toi pitäny saada — olis vaan halannut tolppaa. :DDD kattokaa ny vähän ennenkö suollatte ihan mitä sattuu. Tsiisus.Mitä kyseisessä tilanteessa auttoi se, että Atte oli metrin vastassa? Paljon järkevämpää olisi ollut liimata kiinni tolppaan ja kääntää skidisti rintamasuuntaa todennäköisen syöttölinjan suuntaan. Tämä olisi mahdollistanut poikittaisliikkeen, mikäli Kärppä-hyökkääjä päättää antaa poikittaissyötön. Se, että Eronen ei joko katkaissut syöttöä tai pitänyt hyökkääjän mailaa, eli pelasi tilanteen huonosti, ei poista sitä, että tuossa tilanteessa Engren ylipelasi.