Se että klassinen todennäköisyys ei sovellu monimutkaiseen jääkiekkopeliin ei tarkoita että matemaattiset todennäköisyydet voitaisiin tai varsinkaan kannattaisi heittää romukoppaan.
Ei romukoppaan, mutta en myöskään lähtisi lätkässä liikaa soveltamaan matemaattisia todennäköisyyksiä näissä aiemmin mainitsemissani tilanteissa. Pelaajien ja joukkueiden suoritukset ei toimi matemaattisena jatkumona, eikä suorituksia mikään järjellinen logiikka automaattisesti tasoita vakioksi kaikkien kesken. Esimerkiksi hahmottaen, jos kaikkien pelaajien tilalla olisi täysin samalla tavalla ohjelmoituja ja toimivia robotteja, niin silloin esim. Tuohimaa ja Larmikin olisivat saaneet vastaavan laatuisia ja haasteisia tilanteita tämän kauden otannalla.
Minusta sinä vähän sorrut nyt siihen että luot tuosta tilastollisesta tarkastelusta jonkinlaisen ääriyksinkertaistetun karikatyyrin ja sen huonosti soveltuessa jääkiekkoon kuittaat että todennäköisyydet eivät päde.
En aivan ymmärrä missä kohtaa olen luonut ääriyksinkertaistettua karikatyyria, kun kyseenalaistavilla esimerkeillä olen nimenomaan mahdollisimman kattavasti pyrkinyt avaamaan, eri maalivahtien torjuntaprosentteihin sisältyviä tilanteita, ja niiden määrällisiä sekä laadullisia eroavaisuuksia eri joukkueiden maalivahtien välillä. Numeroita ja matematiikkaa ei pidä väheksyä, mutta ne numerot kuten torjuntaprosenttikin pitää avata ajatuksen, tekstin tai/ja puheen tasolle, kuten tässä olemme molemmat tehneetkin.
Käytännössä maalivahtipelin kannalta laukaukset voisi nähdä kolikkoina joiden todennäköisyys kruunalle vaihtelee. Ensin tulee heitto jonka todennäköisyys on 0.5, sen jälkeen 0.01, 0.9, 0.22, jne. Maaliin menneiden laukausten määrä ei paljasta suoraan yksittäisten tilanteiden todennäköisyyttä (joskin etäisyys ja kulma on laajemmassa tarkastelussa erittäin paljonpuhuva indikaattori) vaan havaitsemme ainoastaan maalit ja torjunnat, joista muotoutuu torjuntaprosentti. On päivänselvää, että korkeamman todennäköisyyden vedot menevät useammin maaliin ja tämä heikentää torjuntaprosenttia.
Käytännössä juuri näin, ja pointtini koski nimenomaan tuota todennäköisyyksien vaihtelua jota hyvin avasit, ja jotka ei nähdäkseni tasoitu pitkässäkään juoksussa eri maalivahtien kesken. Korkeamman todennäköisyyksien laukauksina voisi laukaisusektoreiden osalta nähdä 1-2.sektorit, ja torjuntaprosentin ongelma on juuri se, ettei se avaa eikä sen tehtävä perustilastona ole avata eri sektoreilta muodostuneita laukauksia.
NHL:ssä on ollut eri sektoreiden torjuntaprosentteja, ja ne avaa jo hieman enemmän tuota tilastoa, vaikkakaan sekään ei suoraan ja kokonaan avaa tilanteen haasteellisuuden toteutumaa. Silti vähänkin isommalla otannalla 1.sektorilta toteutuu varmasti todennäköisemmin vaarallinen maalipaikka, kuin vaikka 3.sektorilta. 2.sektori on myös laukaisuissa hyvä sektori, ja josta saa usein paremman laukaisukulman, kuin 1.sektorin ihan maalivahdin edestä sudituissa paikoissa. Tilanteellista variaatiota toki näissäkin ihan helkutisti.
"Partasen suoritusten tasoitus" -aspekti onkin mielenkiintoinen ja ihmeellistä on se, että likimaisen tasaisuuden tuomiseksi Mika Partasen ei tarvitse tasoittaa yritystensä laatua. On nimittäin niin että siinä missä Mika Partasen taso voi heittää hyvästä huonoksi, jonkun Jyri Martikaisen tai Joonas Jääskän yritysten laatu voi yhtälailla heilahtaa huonosta hyväksi. Kun Liigassa pelaa se n. 300 pelaajaa 60 ottelua (tekee 18000 pelaajakohtaista ottelua kaudessa) niin yksittäisen pelaajan laadun heittely on kokonaisuuden kannalta täysin mitätöntä.
Se on totta että toisen pelaajan suoritus tasaa (ei toki täysin tasoita eikä tarvitsekaan) ''Partasenkin'' suorituksen heittelyä. Tämä Partas -esimerkki oli kaikista kaukaa haetuin, se on tosi. Silti sen pointti oli enemmänkin siinä, ettei yksilöt myöskään toimi täysin johdonmukaisesti eri tilanteissa, ja näin ollen jos joukkue X hyökkää joukkueita Y ja Z vastaan samalla pelisapluunalla neljän keskinäisen kohtaamisen verran, niin silti joukkueen Y ja Z veskarit voi saada toteutuneena hyvin erilaisia tilanteita torjuttavakseen. Puhtaat sniperit ja pelinrakentajat pelaajatyyppeinä varmaan kaikkein orjallisimpia tilanteiden noudattajia, mutta selvästi suurin osa Liigapelaajista on jotain muuta kuin näitä kahta. En tiedä sainko avattua tämän pointtia ihan täysin.
En nyt mitään kovin koherenttia vastausta saanut saati ehtinyt sinulle raapustaa ja siitä pahoittelut.
Näihin aiemmin kyseenalaistamiin tilanteisiin ja maalipaikkojen laadullisiin toteutumiin en odottanutkaan koherenttia vastausta, koska en usko että sellaisia täysin osuvia edes on. Tässä(kin) asiassa kyseenalaistaminen on helpompaa. Jos jokainen maalipaikka tilastoitaisiin laukaisusektoreiden lisäksi tilanteen laadun (onko onetimer, suora laukaus, ranteelta vai rystyltä, onko veskalla maskia, oliko ripari, oliko ohjuri jne.), ja nuo arvottettaisiin jotenkin järkevästi maaliinmenon kannalta todennäköisyyksien mukaan, niin olisi helpompi arvioida veskojen absoluuttista hyvyyttä. Tilastoinnin taivaassa eli NHL:ssä jotain tuon suuntaista on veskojen kohdalta tehty, mutta en tuohon vielä tarkemmin ole perehtynyt. NHL:ssä myös yllättävän monet valveutuneet kiekkojäärät edelleen nojaavat veskojen kohdalla voittoprosenttiin, tukena PMK. Nämä kaksi ovat joukkueen menestymisen kannalta tärkeitä mittareita, mutta eivät kerro suoraan veskojen tasosta sen kattavammin. Todennäköisyyksiä voi toki jossain määrin soveltaa noitakin tulkitessa, jos erot ovat huomattavia.
Katkaisen tähän ja jatkan toisella viestillä.
