@Warrington : Kommentoin nyt ainoastaan torjuntaprosenttia. Saadaksemme järkevä käsitys torjuntaprosentin järkevyydestä ja siihen liittyvistä sudenkuopista, lähdetään liikkeelle yksinkertaistetusta asetelmasta, jossa sama hyökkääjä asettuu laukomaan paikalleen b-pisteiden väliin ilman mitään puolustajien olemassaoloa. Koko asetelma on siis sama kaikille maalivahdeille ja ainoa ulkopuolinen hajonta on tämän yhden laukaisijan suorituksissa. Tässä tilanteessa torjuntaprosentin voi sanoa kuvaavan tyhjentävästi maalivahdin tason.
No todellisuudessa vetäjät vaihtelevat joten monimutkaistetaan kuviota siten että joka veskalle vetää vaihtuva laukoja joka ei pelaa hänen omassa joukkueessaan. Pelaajat saavat myös liikkua. Tässä saataisiin eroja aikaan jos "Engrenille" vetäisi esim. Ilkka Heikkinen kun taas "Vehviläiselle" Miihkali Teppo. Kuitenkin tasaisessa sarjassa joukkueiden pelatessa vaihtelevasti toisiaan vastaan sekottuvat nämä niin että kukin veska kohtaa melkolailla saman määrän vetoja tähtipelaajilta ja heikommilta pelaajilta. Oikeastaan tähtiä eniten sisältävien joukkueiden, siis sellaisen kun IFK (kaikesta huolimatta), maalilla asetelma on lähtökohtaisesti helpompi, sillä esim. Engren ei kohtaisi Kangasniemeä, Thorellia ja Erosta, vaan heidän tilallaan heikompia pelaajia esim. Jukureista tai Ässistä. Kaikenkaikkiaan tästä aiheutuu heiluntaa mutta ei varsinaisesti suurta epäreiluutta (p.l. pudotuspelisarjat joissa sama vastus koko ajan).
Tuodaan mukaan myös puolustava joukkue: Oma joukkue tekee parhaansa jotta kiekko saataisiin riistettyä jo ennen vastustajan laukausta, yrittää ehtiä ripareihin ja muutenkin vaikeuttaa vastustajan toimintaa. Tämä lisää melkoisesti epävarmuustekijöitä, mutta miksipä otoskoon kasvattaminen ei vieläkin kertoisi maalivahdin tasoa? Jotta torjuntaprosentti ei kertoisi totuutta, tulisi maalivahdin kohdata systemaattisesti vaikeammin torjuttavia tilanteita kuin toisten veskojen. Näin varmasti usein onkin, mutta pääsyy on
pitkässä juoksussa alivoimapeli eikä niinkään joukkueen nukahdukset, jotka kyllä jäävät yksittäistapauksina mieleen juuri omasta jengistä, mutta joita sattuu kaikille erityisesti heikommin pelanneille joukkueile. No IFK on ollut vasta yhdeksänneksi eniten alivoimaa pelannut joukkue, joten tuo tilasto ei ainakaan Engreniä armahda. Sen sijaan tilasto auttaa ymmärtämään miksi Lukon maalivahdit näyttävät tilastoissa huonoilta (eniten alivoimaa, 40 minuuttia enemmän kuin IFK:lla).
Se että kieltäydyt katsomasta torjuntaprosenttia on kenties ainoastaan jonkinlaista jääräpäisyyttä. Tietenkin tilasto itsessään on lyhyessä juoksussa ja sellaisenaan riittämätön kertomaan maalivahdin tason suurella varmuudella, mutta pitkässä juoksussa ja muiden tilastojen (kuten av-aika) kanssa siinä on melkoisesti sisältöä. Kun erot ovat pieniä, voidaan perustellusti sanoa etteivät sarjapisteetkään kerro paremmuutta suurella varmuudella, mutta olisi aika posketonta väittää Liigan kolmanneksi viimeisenä olevan joukkueen pelaavan todellisuudessa parasta lätkää ja että arvioinnissa ei ole katsottu sarjataulukkoa. Yhtä järkevänä pidän torjuntaprosentin huomiotta jättämistä.
Loppujen lopuksi jokainen maalivahti kuitenkin maksimoi juuri torjuntaprosenttiaan. Joo, pelin tarkoitus on voittaa, mutta maalivahdin kontribuutio hyökkäyspäähän on melko vaatimaton parhaassakin tapauksessa. Maalivahti yrittää ennen kaikkea muuta torjua jokaisen kohtaamansa vedon ja estää kiekkoa menemästä maaliin. Hänen onnistuessaan täydellisesti, torjuntaprosentti maksimoituu, ja epäonnistuessaan täydellisesti, se minimoituu.