Asia, joka ei avaudu minulle

[Jannacci]

Miten bensamoottorin kulutus voi olla nolla kun ottaa jalan kaasulta?

Käsittääkseni moottori sammuu, jos se ei saa yhtään polttoainetta. Entä antavatko tulpat kipinää silloin kun kulutus on nolla?

 

[Joe Plop]

Miten bensamoottorin kulutus voi olla nolla kun ottaa jalan kaasulta?

Käsittääkseni moottori sammuu, jos se ei saa yhtään polttoainetta. Entä antavatko tulpat kipinää silloin kun kulutus on nolla?

Polttoaineen syöttö sylinteriin katkeaa joten ei sitä silloin kulukkaan. Polttoaineen syöttö on elektronisesti ohjattua joten sen voi tehdä niin että kun moottorijarrutetaan/rullataan vaihde päällä ilman että painetaan kaasua, pa:n syöttö katkaistaan. Liike energia taas pitää koneen pyörimässä väkisin joten se ei sammu. Heti jos kytkintä tai kaasua painetaan, järjestelmä ohjaa bensaa sylinteriin jolloin kone käy normaalisti...

 

[Musta Nuoli]

Otetaan esimerkiksi vaikka tuo alussa mainitsemani Twilight-sarja: nytkin sarjan vannoutuneimmat fanit ovat nukkuneet makuupusseissa leffateatterin ulkopuolella pitkälti yli toista vuorokautta. Miksi?

Nuoruuteen ja teini-ikään kuuluu tietyltä osin ehdottomuus ja yhteisten kokemusten hankkiminen, Twilight-jonottaminen liittyy pitkälti tähän. Jostain asiasta vain hullaantuu, yleensä nimen omaan massahysterian piirteitä omaavan markkina/fanituotteen myötä. Harva siellä yksinään kököttäisi yöllä leffateatterin edessä/sisällä, porukalla noihin mennään.

Pelien jonottamiset ovat toki hieman eri asia, eli tuskin Halo nelosta jonottaneet tyypit olivat porukassa kun näin heitä taannoin aamuvarhain Turun Hansakorttelissa.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä jonottamisesta vaan myös halusta kokea joku asia ensimmäisenä ja saada se käsiinsä ensimmäisenä. Ei tähän mitään loogista selitystä ole, ei sen enempää kuin ihmisen tarve "olla eka". Olen minäkin ollut esim. Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa muistaakseni kaikissa ensi-illoissa. Tosin en jonottanut fyysisesti missään. Kahdesti sain liput muuten ja kerran silloinen tyttöystävä jonotti lippuja yön yli teatterissa (olisin lähtenyt tässä tapauksessa mukaan, mutta sairastuin).

Twilight-elokuvien laatu ei niin ihmeellinen ole, oikeastaan ne ovat hyvin huonoja, mutta ne ovat niin simppeleitä "tyttö, poika ja kolmas pyörä"-kolmiodraamaelokuvia ja päähenkilöt ovat niin turvallisen kiiltokuvamaisia, että ymmärrän täysin miksi ne vetoavat tiettyyn ikävaiheeseen.

Eivät teinitytöt noita katselisi, jos Edward-vampyyri olisi himokas, karvainen verenimijä, joka muistuttaisi raiskaajaa (kuten Bram Stokerin kirjan Dracula) ja jos paitaa alvariinsa pois repivä ihmissusikaveri olisi kuolaava ja eläimellisen himokas kirppusäkki, joka paskoisi metsään kuten koirat.

Tuosta ylläolevasta tulkinnasta tulisi kyllä elokuva, jonka minä mielelläni katsoisin.

 

[passenger]

Nuoruuteen ja teini-ikään kuuluu tietyltä osin ehdottomuus ja yhteisten kokemusten hankkiminen, Twilight-jonottaminen liittyy pitkälti tähän. Jostain asiasta vain hullaantuu, yleensä nimen omaan massahysterian piirteitä omaavan markkina/fanituotteen myötä. Harva siellä yksinään kököttäisi yöllä leffateatterin edessä/sisällä, porukalla noihin mennään.

Pelien jonottamiset ovat toki hieman eri asia, eli tuskin Halo nelosta jonottaneet tyypit olivat porukassa kun näin heitä taannoin aamuvarhain Turun Hansakorttelissa.

Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä jonottamisesta vaan myös halusta kokea joku asia ensimmäisenä ja saada se käsiinsä ensimmäisenä. Ei tähän mitään loogista selitystä ole, ei sen enempää kuin ihmisen tarve "olla eka". Olen minäkin ollut esim. Taru Sormusten Herrasta -elokuvissa muistaakseni kaikissa ensi-illoissa. Tosin en jonottanut fyysisesti missään. Kahdesti sain liput muuten ja kerran silloinen tyttöystävä jonotti lippuja yön yli teatterissa (olisin lähtenyt tässä tapauksessa mukaan, mutta sairastuin).

Twilight-elokuvien laatu ei niin ihmeellinen ole, oikeastaan ne ovat hyvin huonoja, mutta ne ovat niin simppeleitä "tyttö, poika ja kolmas pyörä"-kolmiodraamaelokuvia ja päähenkilöt ovat niin turvallisen kiiltokuvamaisia, että ymmärrän täysin miksi ne vetoavat tiettyyn ikävaiheeseen.

Eivät teinitytöt noita katselisi, jos Edward-vampyyri olisi himokas, karvainen verenimijä, joka muistuttaisi raiskaajaa (kuten Bram Stokerin kirjan Dracula) ja jos paitaa alvariinsa pois repivä ihmissusikaveri olisi kuolaava ja eläimellisen himokas kirppusäkki, joka paskoisi metsään kuten koirat.

Tuosta ylläolevasta tulkinnasta tulisi kyllä elokuva, jonka minä mielelläni katsoisin.

Hölmöltähän nuo monesti tuntuu puhelimien jonotukset ym., toisaalta moni järkevänä itseään pitävä, joka näille naureskelee ja ihmettelee saattaa hyppiä tasajalkaa ja möykätä vaikka punk-keikalla, ja kun asiaa ajattelee niin eipä siinä taida olla sen enempää järkeä. Tuo ensimmäisenä olemisen tarpeen lisäksi kyse on jonkinlaisesta itseilmaisusta ja tietynlaisesta identiteetin rakentamisesta niin keikalla riehumisen kuin yhtä lailla iPhonen, tietokonepelien tai leffa lippujen jonottamisesta tai päätös siitä miten pukeutuu kun lähtee ovesta ulos. Kummallinen on ihminen.

 

[Johnny B. Goode]

Ihmisten kiihkomielinen fanaattisuus tiettyjä asioita kohtaan, ja erityisesti ihmisen olemassaolon kannalta täysin yhdentekeviä asioita kohtaan.

Urheilu nyt ensimmäisenä ja esimerkkinä jalkapallo latinalaisessa maailmassa.
Joitain aikoja sitten katselin dokumentin argentiinalaisesta futiskulttuurista, ja ei voi härmän poika kuin pyöritellä epäuskoisena päätään. Virastot suljetaan, työpäivät annetaan vapaiksi yms. jonkun muka vähän merkityksellisemmän ottelun takia. Jalkapallopelin lopputulos voi saada ihmiset onnen kyyneliin tai silmittömän raivon valtaan. Kaupunginosat jaetaan joukkueiden mukaan, ja "vääränvärisellä" ei ole asiaa muiden nurkille. Kermana kakun päällä siinä Argentiina- dokumentissa kerrottiin vielä jostain helvetin Maradona kirkosta Buenos Airesissa ja olipa joillain kotonaan jotain Diego Maradona tai Boca Juniors alttareitakin... Niin ja eikös Italiassa jotkut ihan yhteiskunnallisesti korkeassa asemassa olevat Luigit vaatineet naama peruslukemilla aikanaan tälle Perugiassa(?) pelanneelle korealaiselle futarille vähintään maasta karkotusta tms. kun oli perkele mennyt maalillaan pudottamaan makaroonit jatkosta mm- kisoissa...?

Kyllähän tätä "ylifanittamista" esintyy suomessakin, onneksi paljon lievemmässä mittakaavassa. Joskus tykkäsin käydä pubeissa katsomassa mm- lätkää, mutta ei yksinkertaisesti enää pysty sitä aivotonta molottamista ja räkä poskella huutamista kuuntelemaan. Viimeaikoina piti suomen pelatessa toivoa hartaasti vastustajan voittoa että se apinalauma pitäisi turpaansa edes vähän pienemmällä. Ja minähän olen se tiedostamaton epäkannattaja ja antifani kun Hakametsässä keskityn hiljaa pelin seuraamiseen. Ei riitä että nousen seisomaan ja taputan kun omat tekevät maalin. Ei riitä edes spontaani "Vittu!" vastustajan rankaistessa. Pitäisi koko ajan kommentoida jään tapahtumia, ikäänkuin selostaa sokealle ottelua värilasien takaa.

Uskonnot ovat toinen asia, mutta fundamentalistisessa uskonnon harjoittamisessa ei mielestäni enää puhuta kiihkomielisestä fanituksesta, vaan vakavasta mielen sairaudesta, joten ei siitä enempää.

 

[shineman]

ääh..ööh.. ei vaan tyhmälle avaudu miten varjot mukamas tämän tempun paljastaa feikiksi. vaivaamaan jäi, apuja!

link. iltalehden trampoliinitemppuun

samantien edittiä. tajusinpas! nyt olisi asiaa asioiden avautumisketjuun.

 

[Ralph]

tajusinpas!

No kerropa minullekin! Tai no, heti tajusin kun kirjoitin.

 

[Vanhapuuma]

No kerropa minullekin! Tai no, heti tajusin kun kirjoitin.

Jostakin syystä itse aina olen ymmärtävinäni jonkun tällaisen jutun, mutta kiinnitän huomion kuitenkin väärään seikkaan. Oikea vastaus ei ole siis se, että pikkuauton varjo ei liiku kun rysähtää?

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Jostakin syystä itse aina olen ymmärtävinäni jonkun tällaisen jutun, mutta kiinnitän huomion kuitenkin väärään seikkaan. Oikea vastaus ei ole siis se, että pikkuauton varjo ei liiku kun rysähtää?

Olisiko kumminkin huonoiten trikattu varjo kun se poika hyppää sen auton päältä asfalttiin?

 

[Ralph]

Olisiko kumminkin huonoiten trikattu varjo kun se poika hyppää sen auton päältä asfalttiin?

Ei, kyllä minusta se on tuo Vanhapuuman mainitsema. Tuo hyppy on pieni juttu siihen nähden, ettei pienempi auto liiku varjon mukaan vaikka rekka kolauttaa perään.

 

[amorphous]

Joidenkin ihmisten "en yrittänyt mitään, en saavuttanut mitään, ja olen tyytyväinen suoritukseeni" -asenne ei avaudu minulle.

Esimerkki 1:

Tuttavani oli ehdolla kunnallisvaaleissa. Äänisaalis jäi lopulta laihaksi, eikä läpipääsy ollut lähelläkään. Facebook-päivitys tulosten selvittyä oli sisällöltään seuraavanlainen:

"X ääntä, erinomainen tulos nollakampanjalla (= ilman kampanjointia, toim. huom.)! Kiitos kaikille!"

Miksi hän siis lähti ehdolle lainkaan, jos tuollainen lopputulos on "erinomainen?"

Esimerkki 2:

Lukioaikana eräs tuttuni kertoili koulumenestyksestään. Hän oli ylpeä siitä, että saavutti seiskan keskiarvon lukiossa tekemättä käytännössä mitään opintojensa eteen.

------

Kyseessä saattaa tietysti olla jonkinlainen psyykkinen defenssi, joka (ainakin näennäisesti) peittää koetun pettymyksen ja/tai auttaa sen käsittelyssä. Mene ja tiedä, ei avaudu vieläkään.

 

[Klassinen sentteri]

En tajua miksi nuoret ihmiset joilla ei ole edes perhettä jumittuvat johonki tuppukylään asumaan ilman duunia ja koulutusta. Onko se sitten sitä peräkammarin poika meninkiä ettei äidin helmoista uskalleta lähteä. Onhan se tietenki turvallista istua 10 tuntia päivässä jossain Shellillä ja mennä sen jälkeen kotiin syömään äidin tekemiä lihapullia.

 

[cottonmouth]

Onhan se tietenki turvallista istua 10 tuntia päivässä jossain Shellillä ja mennä sen jälkeen kotiin syömään äidin tekemiä lihapullia.

Ehkä tässä vastaat juuri omaan ihmettelyysi?

Joidenkin ihmisten "en yrittänyt mitään, en saavuttanut mitään, ja olen tyytyväinen suoritukseeni" -asenne ei avaudu minulle.


Esimerkki 2:

Lukioaikana eräs tuttuni kertoili koulumenestyksestään. Hän oli ylpeä siitä, että saavutti seiskan keskiarvon lukiossa tekemättä käytännössä mitään opintojensa eteen.

Tämähän olisi ehkä enemmän vitutusketjun kamaa, mutta laitetaan nyt tänne, kun lähteltä liippaa.

Suorastaan raivostuttaa asenne, jossa omaa osaamattomuuttaan selitellään, ehkä kai kuitenkin eniten itselleen, sillä ettei olla tehty mitään/ei kiinnostanut/ei viitsitty "panostaa" tjsp.. Yleensä tähän vielä liittyy vielä toteamus tai olettamus, että jos olisi jotain tullut tehtyä/olisi kiinnostanut/olisi panostanut, niin tulokset olisivat olleet ihan toisenlaiset. Toki se ei edes pidän melko suuren osan kohdalla paikkaansa, mutta jo lähtökohtaisesti virhe on siinä, että tässä ajatusmallissa jotenkin ulkoistetaan kaikki saavutusten eteen tehty raaka työ pois ja kuvitellaan ettei se ole osa menestystä. Totta helvetissä se on ja ehkä lopulta se merkittävin osa vielä.

Vaikka tämä pätee elämän kaikilla osa-alueilla, niin lainaukseen viitaten tämä tulee erityisen hyvin esille mm. aina näissä keväisissä uutisissa joissa haastatellaan menestyneitä ylioppilaita. Ei siellä käytännössä kukaan naureskele, että tulipa laudaturit helpolla ja ei paljon tarvinnut vaivaa nähdä, kun on näin helvetin fiksu. Siellä on lähinnä tämänkaltaisia kommentteja:

Hän pääsi hyvien papereiden ansiosta lukiosta suoraan opiskelemaan energiatekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon.

- Tein ehkä ajallisesti enemmän töitä lukiossa.

mies kertoo, että opintojen eteen on pitänyt paiskia enemmän töitä kuin lukiossa. Ei Mertaniemi laiskotellut lukiossakaan.

- Tein lukiossakin paljon töitä. Ei se ilmaiseksi tullut.

Vaikka Järlström kaappasi itselleen melkoisen saaliin laudatureja, hän korostaa, ettei mikään tullut ilmaiseksi tai että lukio olisi ollut lastenleikkiä.

Kahdeksaan ällään ei ole oikotietä. Se vaatii itsekuria

- Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin lukea.

- Itsekuriahan se vaatii, mutta ei minulla mitään ongelmia ollut.

Dufvan tavoitteena on myös päästä opiskelemaan lääketieteelliseen. Vaikka lukeminen ei ole koskaan tuntunut hänestä työläältä, arvosanojen eteen on saanut tehdä töitä koko lukion ajan.

Asia, joka lisäksi ei avaudu allekirjoittaneelle on se, että jos tarkoitus on ajaa periaatteessa hyvää asiaa, niin miksi ihmeessä [liite]"mainoksesta"[/liite] pitää tehdä niin helvetin ruma, että se aiheuttaa jo itsessään vastareaktion koko asiaa kohtaan?

 

[-OO-]

En tajua miksi nuoret ihmiset joilla ei ole edes perhettä jumittuvat johonki tuppukylään asumaan ilman duunia ja koulutusta. Onko se sitten sitä peräkammarin poika meninkiä ettei äidin helmoista uskalleta lähteä. Onhan se tietenki turvallista istua 10 tuntia päivässä jossain Shellillä ja mennä sen jälkeen kotiin syömään äidin tekemiä lihapullia.

Koti on aina koti. Ei kotipaikkakunnalle asettuminen aina tarkoita "äidin helmoihin jumittumista". Toki jos on valinnut sen tien että ei edes halua kouluttautua tai hakea mitään vaihtoehtoja pitkäaikaistyöttömyydelle, tällaisella ihmisellä on jotain perustavaa laatua olevia ongelmia tai korjaamista asenteessa.

Terveisin: Yksi tuppukylän asukki joka kyllä katsoisi ihan viimeiseen asti kaikki vaihtoehdot ettei tarvitsisi muuttaa toiselle paikkakunnalle. (onneksi siihen ei ainakaan vielä ole ollut edes tarvetta)

 

[benicio]

Suorastaan raivostuttaa asenne, jossa omaa osaamattomuuttaan selitellään, ehkä kai kuitenkin eniten itselleen, sillä ettei olla tehty mitään/ei kiinnostanut/ei viitsitty "panostaa" tjsp.. Yleensä tähän vielä liittyy vielä toteamus tai olettamus, että jos olisi jotain tullut tehtyä/olisi kiinnostanut/olisi panostanut, niin tulokset olisivat olleet ihan toisenlaiset. Toki se ei edes pidän melko suuren osan kohdalla paikkaansa, mutta jo lähtökohtaisesti virhe on siinä, että tässä ajatusmallissa jotenkin ulkoistetaan kaikki saavutusten eteen tehty raaka työ pois ja kuvitellaan ettei se ole osa menestystä. Totta helvetissä se on ja ehkä lopulta se merkittävin osa vielä.

Olisko siinä se, että kun ei ole panostanut vaikka lukioon, on aikaa jäänyt johonkin oikeasti mielenkiintoiseen, ja se on se kerskailun perimmäinen aihe. Juuri esim lukiomenestyksellä kun ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole mitään väliä, kunhan nyt ihan semihyvin menestyy, että jatkomahdollisuudet säilyy hyvinä, ja sehän onnistuu todella pienellä panostuksella. On ihan samantekevää, saako yhdeksän vai kaksi ällää, samalta viivalta siellä tekussa tai lääkiksessä kuitenkin aloitetaan. Itseasiassa koulumenestyksen merkitys myöhemmässäkin vaiheessa elämää on aika vähäinen. Mutta jo lukion lopussa sillä minimipanostuksella edenneellä on jäänyt satoja, kenties tuhansia tunteja enemmän vapaa-aikaa, tai aikaa panostaa johonkin muuhun.

Minusta yhtälailla kun palkitaan näitä hikipinkoja stipendeillä, pitäisi palkita myös jollain ns. muovikassireppuna-stipendillä ne, jotka eivät ole panostaneet vittujakaan, ja hyvin on mennyt silti.


Tuosta kotikulmille jäämisestä ymmärrän kyllä molemmat katsantokannat. Jos asenne jo lähtökohtaisesti on jättäytyä ilman koulutusta ja duunia, on jokseenkin samanntekevää missä sen tekee, mutta ehkä vähän vähemmän lieveilmiöitä aiheuttaa jos sen tekee äitin lihapatojen ääressä kuin kaupungissa sossun ja poliisin vakioasiakkaana. Kärjistetysti.

 

[Kirjoittelija]

Vaikka tämä pätee elämän kaikilla osa-alueilla, niin lainaukseen viitaten tämä tulee erityisen hyvin esille mm. aina näissä keväisissä uutisissa joissa haastatellaan menestyneitä ylioppilaita.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että yo-kirjoitukset on koetyyppinä aivan erilainen kuin lukion kurssikokeet. Laiskan opiskelijan on paljon helpompi vetää hyvät arvosanat kirjoituksista kuin kurssikokeista.

jotenkin ulkoistetaan kaikki saavutusten eteen tehty raaka työ pois

Onko koulukirjojen lukeminen mielestäsi raakaa työtä? Mun mielestä raakaa työtä on esim. joku hiilikaivoksessa kökkiminen.

Miksi hän siis lähti ehdolle lainkaan, jos tuollainen lopputulos on "erinomainen?"

Koska Suomen vaalisysteemissä pienikin äänimäärä saattaa poikia hänen puolueelleen yhden lisäpaikan valtuustoon, vaikkei hän itse olisi lähelläkään päästä läpi. Se tekee ehdokkaaksi asettumisesta ihan perusteltua.

 

[cottonmouth]

Olisko siinä se, että kun ei ole panostanut vaikka lukioon, on aikaa jäänyt johonkin oikeasti mielenkiintoiseen, ja se on se kerskailun perimmäinen aihe.

Tuossa oli tuo lukioviitekehys nyt vain esimerkkinä, kun aikaisempi kirjoittaja siitä puhui, mutta mielestäni tuo pätee kyllä paljon laajemminkin. Jos nyt fakkiudutaan lukioon, niin aika usein nykyisin tämä "oikeasti mielenkiintoinen aihe" on jotain pleikan pelailua, seduloissa notkumista jne.. Eihän niissäkään sinällään mitään vikaa toki ole.

On ihan samantekevää, saako yhdeksän vai kaksi ällää, samalta viivalta siellä tekussa tai lääkiksessä kuitenkin aloitetaan. Itseasiassa koulumenestyksen merkitys myöhemmässäkin vaiheessa elämää on aika vähäinen.

Toisaalta jos laiskottelet lukiossa esim. pitkän matematiikan, kemman, fysiikan ja biologian tunneilla, niin aikamoiselta takamatkalta lähdet esim. lääkikseen hakemaan, jonka pääsykoe perustuu vain lukion oppimäärään. Näitä kun rupeat sitten lakkiaisten jälkeen itsenäisesti tai valmennuskurssilla opiskelemaan, niin mitä se tietää? No duunia.

Tuosta koulumenestyksestä sinällään samaa mieltä, mutta uskaltaisin väittää, että tottumus tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen korreloi siihen miten loppuelämästään suoriutuu. Toki mittareita tähän suoriutumiseen on monia ja esim. palkkataso ja koulutus nyt ovat vain muutamia niistä.

Laiskan opiskelijan on paljon helpompi vetää hyvät arvosanat kirjoituksista kuin kurssikokeista.

Nyt on niin mielenkiintoinen mielipide, että haluaisitko hieman vielä avata sitä?

Onko koulukirjojen lukeminen mielestäsi raakaa työtä? Mun mielestä raakaa työtä on esim. joku hiilikaivoksessa kökkiminen.

Vertaus nyt on itsessään varsin absurdi, mutta ei se tieto päähän tartu tai sen enempää hiilimurikka irtoa, jos ei duunia paina.

 

[benicio]

...

Olet kyllä itse asiassa aivan oikeasssa, mutta laiskana en halua asiasta tämän enempää keskustella. Äiti huusi syömään.

 

[amorphous]

Koska Suomen vaalisysteemissä pienikin äänimäärä saattaa poikia hänen puolueelleen yhden lisäpaikan valtuustoon, vaikkei hän itse olisi lähelläkään päästä läpi. Se tekee ehdokkaaksi asettumisesta ihan perusteltua.

Tämä on toki totta.

Toisaalta: jos nollapanostus tuottaa x-määrän ääniä ja yhden valtuustopaikan ehdokkaan edustamalle puolueelle, olisiko pienellä ponnistelulla voitu päästä vaikkapa kahteen "voitettuun" valtuustopaikkaan?

En sano, että aiemmin kuvaamassani toiminnassa olisi mielestäni mitään väärää ja jokainen ehdokas toki vaalikampanjoi (tai on kampanjoimatta) omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan.

Mutta onko tässä pohjimmiltaan kuitenkin kyse siitä, että asian (= valtuuston ulkopuolelle jäämisen) haluaa selittää itselleen parhain päin ja piilottaa epäonnistumisen "nokun emmää ees yrittäny" -naamion taakse? Minusta tuntuu, että on.

 

[Kirjoittelija]

Nyt on niin mielenkiintoinen mielipide, että haluaisitko hieman vielä avata sitä?

Tässä on mielestäni ansiokkaasti pohdittu asiaa:
Jaskan pauhantaa: Poliitikot koulunpenkillä

Itsekään en ollut lukiossa häävi oppilas, mutta kirjoitin neljä L:ää ja kaksi E:tä. Ruotsin ja pitkän matikan kursseista sain kutosia, mutta kirjoitin molemmista eximian. Hommahan perustuu siihen, että ne tunnollisesti läksynsä tekevät ysin tytöt, jotka lukevat kurssikokeisiin kirjan ulkoa, eivät kirjoituksiin enää pysty opettelemaan niitä kaikkia kurssikirjoja kerralla. Kielten yo-kokeissa on lisäksi monivalintaa toisin kuin kurssikokeissa, mikä lisää päättelykyvyn merkitystä.

No, nykypäivänä niillä kanssani samaan aikaan lukiota käyneillä ahkerilla ysin tytöillä on siisti akateeminen sisätyö, minulla ei. Kukaan kun ei yo-kirjoitusten perusteella palkkaa töihin.

 

[finnjewel]

Joidenkin ihmisten "en yrittänyt mitään, en saavuttanut mitään, ja olen tyytyväinen suoritukseeni" -asenne ei avaudu minulle.

Esimerkki 2:

Lukioaikana eräs tuttuni kertoili koulumenestyksestään. Hän oli ylpeä siitä, että saavutti seiskan keskiarvon lukiossa tekemättä käytännössä mitään opintojensa eteen.

------

Kyseessä saattaa tietysti olla jonkinlainen psyykkinen defenssi, joka (ainakin näennäisesti) peittää koetun pettymyksen ja/tai auttaa sen käsittelyssä. Mene ja tiedä, ei avaudu vieläkään.

Seiskan keskiarvolla ei toki parane kerskailla vaikka sen eteen ei mitään ole tehnyt, mutta kun ollaan siellä lähellä ysin keskiarvoa, niin mukana on aimo annos humble brag-meininkiä. Saati sitten jos kehuu päässeensä ___________n opiskelemaan, "vaikka en yhtään lukenut pääsykokeisiin".

 

[cottonmouth]

Tässä on mielestäni ansiokkaasti pohdittu asiaa:
Jaskan pauhantaa: Poliitikot koulunpenkillä

No jaa, lähinnä tuossa oli tuttua stereotypiajargonia (,jossa toki tiettyä totuuspohjaa on) ja oman hännän nostatusta (vrt. kommentit). Ylipäätään koko "vertailu" on ihan tyhjän kanssa, koska tuloksia ei suhteuteta kokonaistasoon, vaan henkilön omiin aikaisempiin tuloksiin. Eli ei kutosen keskiarvon oppilas edelleenkään ole menestynyt 9,5 ka.:n vastaavaa paremmin, jos ensimmäinen kirjoittaa "odotuksia" paremmin C:n tasoa ja jälkimmäinen "jää" E:n tasolle.

Itsekään en ollut lukiossa häävi oppilas, mutta kirjoitin neljä L:ää ja kaksi E:tä. Ruotsin ja pitkän matikan kursseista sain kutosia, mutta kirjoitin molemmista eximian.

Kuten varmasti itsekin tiedät, niin tällainen harppaus ei todellakaan ole missään määrin tavallista.

Toisaalta tämä "vääntö" on myös vähän turhaa, koska puhumme selkeästi myös eri asioista (kurssikokeen arvosana - kokonaisarvosana, "huono" oppilas - laiska oppilas).

 

[Kirjoittelija]

Eli ei kutosen keskiarvon oppilas edelleenkään ole menestynyt 9,5 ka.:n vastaavaa paremmin, jos ensimmäinen kirjoittaa "odotuksia" paremmin C:n tasoa ja jälkimmäinen "jää" E:n tasolle.

No entäs jos se kutosen oppilas ja ysin oppilas kirjoittavat molemmat tasan samat pisteet? Voiko sen pohjalta mielestäsi tehdä jotain oletuksia heidän oppimistavoistaan ja ahkeruudestaan? Oletko sinä sitä mieltä, että laiskan EI ole helpompi pärjätä kirjoituksissa kuin kurssikokeissa?

Alkuperäiseen viestiisi viitaten muuten kysyisin vielä yhden kysymyksen. Onko mielestäsi oman lusmuilunsa mainostamiseen verrattuna kovastikin mieltä ylentävämpi lausunto tuo Jyrki Kataisen kommentti "yritin kaikkeni, sain lyhyestä matikasta kutosen"?

 

[Superböle]

Miksi IFK haluaa pelata jossain ostarilla? Eikö nyt olisi hyvä aika elvyttää kaupunkia ja louhia se halli jonnekin Myllypuron ostarin alle?

 

[lapa78]

Miksi IFK haluaa pelata jossain ostarilla? Eikö nyt olisi hyvä aika elvyttää kaupunkia ja louhia se halli jonnekin Myllypuron ostarin alle?

Hei hei. Myllypuron ostari on just uusittu ja sen päällä on nykyään uusia asuntoja. Kokonaisuudessaan se näyttää juuri siltä, että sieltä löytyy kaikki palvelut myllypurolaisille. Eteen päin on menty.