Miten perustella olematonta?
Jääkaapissani ei ole huulipunaa. Avaan jääkaapin oven... kas, se on typötyhjä. Eikun perustelemaan.
Miten perustella olematonta?
Totta. Sillä päästäisiin samalla eroon vammaisista, vanhuksista ja muistakin yhteiskunnan rahoja haaskaavista tekijöistä.
Jos valtio määrittää jostain teosta rangaistukseksi kuolemantuomion, niin mitä ihmeen tekemistä sillä yksittäisen henkilön oman oikeustajun (=oman käden oikeus) kanssa? Viitsisitkö avata, kun nyt pariin kertaan tuota jo toistelit, ja mulle ei nyt aukea logiikka tuon taustalla.
Joku läski amerikkalainen kotiäiti höröttää SW-naamari päässään kameralle ja koko sosiaalinen media menee sekaisin. Ei vaan pysty ymmärtämään.
Tämä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Tuollainen video olisi satavarmasti hauskempi.... Ainut joka mulle SW:stä tulee mieleen on Sinuhe Wallinheimo. ...
En vaan tajua ihmisiä, jotka haluavat lähetellä oman elämänsä tavallisia ja arkipäivän tekemisiään netissä kaiken kansan nähtäviksi. Kuka on kiinnostunut? Ilmeisesti todella monet, mutta onneks kuulun siihen vähemmistöön, joita EI kiinnosta oman arjen jakaminen saati muiden tekemisten töllääminen.
Yhtä hyvin voisi kysyä, että kiinnostaa arkipäivän tekemiset tällä foorumilla, mutta aika paljon ne tuntuvat kiinnostavan joitakin, vaikkeivat edes tunne toisiaan.
Anonyymina keskustelu on eri asia ja esim. tällä keskustelupalstalla omalla egolla ja hyvinvoinnilla pullistelu ei ehkä ole niin häiritsevää, mitä olen sen ymmärtänyt esim. facessa olevan. Vaikka kyllähän tännekin näitä omaa ylivertaisuuttaan korostavia riittää..
Sosiaalista mediaa kritisoivat kyllä ylivoimaisesti voimakkaimmin ne, jotka eivät sitä käytä ts. eivät kokonaisuutta hahmota. Paskaa sinnekin mahtuu, mutta ihan yhtälailla on niitä hyviä puolia. Niitä omia feedejään on aika helppo hallita ja kaikki ärsyttävä blokata jo ennaltaehkäisevästi. Kuten elämässä muutenkin, niin fiksu ihminen työntää sitä paskaa sivuun ja keskittyy hyviin puoliin.Anonyymina keskustelu on eri asia ja esim. tällä keskustelupalstalla omalla egolla ja hyvinvoinnilla pullistelu ei ehkä ole niin häiritsevää, mitä olen sen ymmärtänyt esim. facessa olevan. Vaikka kyllähän tännekin näitä omaa ylivertaisuuttaan korostavia riittää..
Sosiaalista mediaa kritisoivat kyllä ylivoimaisesti voimakkaimmin ne, jotka eivät sitä käytä ts. eivät kokonaisuutta hahmota. Paskaa sinnekin mahtuu, mutta ihan yhtälailla on niitä hyviä puolia. Niitä omia feedejään on aika helppo hallita ja kaikki ärsyttävä blokata jo ennaltaehkäisevästi.
Mulla ei siis ole Whatsappia, mutta käsittääkseni sitä voi käyttää ihan "järkevästikin" informaation jakamiseen pienelle porukalle, mutta niin voi Facebookiakin.
Minulla on sama juttu nikotiinin kanssa, vaikka moneen muuhun instant mielihyvään jään helposti koukkuun ja aivokemiani olen vetänyt aika huolella vituiksi. Esim. kuukausitolkulla ekstaasia putkeen ei varmaan ollut mikään järkevä temppu.Kuinka nuuskaan oikein jäädään koukkuun. Ei sen pitäisi olla mahdollista. Oma historiani nuuskan kanssa alkoi noin mopoikäisenä, kokeiluna ja sitten salaa omassa huoneessa pleikkaa pelatessa käytin kun porukat eivät olleet katsomassa. Jostain sieltä 18v --> tähän hetkeen kun olen 26v olen pitänyt nuuskan käytöstä varsinkin ryypätessä. Kun ei muuten nikotiinia käytä, niin eka pussi pistää yleensä pään pyörimään vielä paremmin, kuin "vain" ryyppäämisen vaikutuksesta.
Esim. kuukausitolkulla ekstaasia putkeen ei varmaan ollut mikään järkevä temppu.
Näinhän siinä kävi, aika yhtä tyhjän kanssa se oli muutaman päivän jälkeen. Mutta minkäs sille mahtaa kun haluaa epätoivoisesti parhaisiin mahdollisiin tiloihin hinnalla millä hyvänsä. Enimmillään söin kolmenakymmenä peräkkäisenä päivänä enintään kymmentä-kahtatoista per päivä. Tai saattoihan niitä jonain päivinä muutama enemmänkin mennä, kun harkintakyky ja muisti oli aika heikolla tolalla. Saattoi unohtaa montako oli ottanut, tai ottaa impulsiivisesti enemmän kuin ajatteli. Laskut oli aika jäätävät, en oikein tiedä miten sitä fiilistä sanoin kuvailisi. Vähän kuin krapulamorkkis mutta ilman krapulan fyysistä kuvotusta ja voimakkuudeltaan kertaa sata. Päässään ja kehossaan, tässä maailmassa, ei olisi halunnut olla sekuntiakaan, ja ne sekunnit tuntuivat minuuteilta. Ja ne pään 'sähköiskut'... Saa nähdä kuuleeko tässä joskus vielä sille fysiologisen selityksen ja mahtaako esim. jostain damagesta kertoa.Tarkoittaako tämä siis tyyliin "joka viikonloppu", vai söitkö niitä nipsuja sananmukaisesti "putkeen", eli päivä toisensa jälkeen? Jos saan kysyä (tai totta kai saan, vastaushalukkuudestasi en tiedä), niin minkä pituisia suunnilleen olivat pisimmät putkesi? Kuinka paljon ja kuinka nopeasti annosmäärät kasvoivat?
Ihan vaan sillä kysyn, että mulle ei ole koskaan avautunut ekstaasin pitkäaikaiskäyttö, vaikka sitä joskus idioottivuosinani ainakin jossain määrin itsekin harrastin. Kuvio meni kuitenkin niin, että ensin riitti esso tai korkeintaan kaksi illassa, seuraavana päivänä kolme, sitä seuraavana päivänä neljä jne. Aineen teho tuntui koko ajan tippuvan merkittävästi, eli toleranssi kasvoi huomattavasti nopeammin kuin minkään muun päihteen kohdalla.
Enimmillään söin kolmenakymmenä peräkkäisenä päivänä enintään kymmentä-kahtatoista per päivä.
Nääh, empiiristen kokemusten mukaan henki tuppasi lähtemään muilla roinilla. Ja eipähän tuo olisi haitannut vaikka olisikin lähtenyt. Live fast, die young :D Mua harmittaa vain ne kun on tullut vaarannettua muiden henki.Hyi saatana. Saat varmaankin kiittää (ja oletettavasti olet kiittänytkin) valitsemaasi korkeampaa voimaa siitä, ettei sulta tuossa leikissä lähtenyt henki.
Noh noh, eipä se nyt paha mankeli ollut, kun tajusi että suonensisäisesti ei kannata käyttää mitään, eikä mihinkään opiaatteihin hommata riippuvuutta. Yhteyksiä pitelen erittäin mielelläni niihin ketkä eivät ole kuolleet, vankilakierteessä, tai odinin sotilaita. Keskimäärinhän kakkosluokan kansalaiset ovat nörttejä (copyright pettter) parempia tyyppejä.Kuitenkin, haluan kiittää avoimesta vastauksesta. Jollain lailla helpottavaakin kuulla, että niitä samoja jälkitiloja on joku muukin käynyt läpi, vaikka tiedänhän minä, että vastaavia on ollut kaikilla "liikakäyttäjillä" ja tiedän senkin, että kaikki eivät siitä mankelista ole hengissä selvinneet. Surullisia esimerkkejä löytyy omastakin lähipiiristä. Tai no en kyllä suurinta osaa ole tavannut tai muutenkaan pitänyt yhteyttä vuosikausiin ja hyvä niin, joten ei kai sitä enää lähipiiriksi voi kutsua. Joskus se kuitenkin sitä oli, niin surullista kuin se onkin.
Noh noh, eipä se nyt paha mankeli ollut, kun tajusi että suonensisäisesti ei kannata käyttää mitään, eikä mihinkään opiaatteihin hommata riippuvuutta.