Mäkin olen tällanen "lättäjalka". Pituutta mieheksi hikiset noin 170cm mutta kenkäkoko niinkin iso kuin 43. Isompi kuin faijallani, joka on kuitenkin mua sen 4-5 senttiä pidempi.
Niin no toisaalta sanotaanko että se fyysinen kokoero näkyy yleensä kaikista vähiten käsien ja jalkapohjien koossa. Toki pidempien yksilöiden jalat ovat yleensä luonnostaan jonkin verran kookkoommat kuin lyhyiden tai keskipituisten ihmisten vastaavat. Mutta eiköhän ne merkittävimmät pituuserot eri ihmisten välillä ole siellä keskivartalossa ja raajojen seudulla.
En tiedä, mutta Jatkoajasta olen oppinut että se kai soitti viime kesänä Pirkkalan lentoasemalla Greta Thunbergin lämppärinä?
Nuoruuden kaverilla oli sama juttu. Isänsä loihe lausuman "poika näyttäisi kasvavan maata pitkin". No, myöhemmin pituuskasvu "normalisoi" mittasuhteet.
Eikös tää asia puitu täällä jo läpi melko perin pohjin sillon kun Edi kävi vetäsemässä kesällä Suomen keikkansa.
Toinen jalka poikki, miina teki nyt tuhoja... Pyydän anteeksi. Tai sitten osuin itte Hellfire-ohjus pilveen...
Mutta siis lyhyestä virsi kaunis, Ed Sheeran on oranssitukkainen kitaraa soittava, ulkoisesti hieman nörtin näköinen poju jonka perään kaikki nuoret naiset nykyisin kuolaavat (älä kysy multa miks, ei harmainta aavistusta). Hän oli myös pari vuotta sitten jonkin aikaa Spotifyssa maailmanlaajuisesti soitetuin artisti.
No joo. Ehkä tuo nyt vain tuntuu erikoiselta tällaiselle intohimoiselle musan kuluttajalle. Toisaalta jos nyt sinä vaikka kysyisit multa, että kuka on tämän hetken suosituin miesnäyttelijä maailmalla niin varmaan arvaisin väärin kun en sitten taas itse oikein seuraa elokuvamaailman menemisiä ja muutenkin katselen elokuvia varsin harvakseltaan (kerran-pari kuukaudessa yleensä).
Itse törmäsin ekaa kertaa osittain pakonkin sanelemana Sheeranin nimeen keväällä 2017 Clas Ohlsonin työharjoitteluni aikana. Siellä kun soi about joka ikinen päivä NRJ:n aamuohjelmat, niin oli aika lailla mahdoton välttyä kuulemasta päivästä toiseen jatkuvalla syötöllä "I'M IN LOVE WITH THE SHAPE OF YOU". Siinä sitten tarttui kaverin nimi vähän väkisinkin mieleen halusi tai ei.
Seitsemisen vuotta sitten elämäni ensimmäisessä työharjoittelupaikassa eräässä videopeliliikkeessä soi sentään itse kustomoitu Spotifyn soittolista, jolta muuten on jäänyt muutama biisi ihan nykyiseenkin aktiivikuunteluun, että kiitos vain silloiselle pomolle! Mutta kyllähän radiokanavien sisältö melko poikkeuksetta ainakin itselle on juuri sellaista musaa mitä en halua kuunnella lämpimikseni. Aivot puutuu ja pää hajoaa kun kuulee samat ylikulutetut biisit samaan aikaan joka hiton päivä.
Siis meinasin vaan, että kun en ole ns. elänyt siinä ajan hengessä, niin vaikka esim. kasarilta asti on mulle tarttunut joitain tiettyjä biisejä matkaan joita kuuntelen silloin tällöin, niin mun on jotenkin vaikea eläytyä satasella sellaiseen musaan, jonka ilmeytymisaikana en ollut itse edes syntynyt. Toki silti osaan arvostaa esim Michael Jacksonin, Beatlesin, Maidenin, Guns N Rosesin yms. urotekoja musiikin saralla mutta kai mä sitten olen vähän höpsö kun en osaa ottaa tuollaisia vähän itseäni vanhempia bändejä vakikuunteluun, vaikka sinänsä heidän musiikkia hyvänä pitäisinkin.
