Asia, joka ei avaudu minulle

[godspeed]

Ihmisten kiinnostus kuninkaallisia ja presidenttipareja kohtaan.

Niin no tähän voi laittaa listan oikeastaan kaikista sellaisista ihmisistä, joiden elämää kytätään vaikka niiden merkitys omalle elämälle on tasan nolla. Samalla tullaan määritelleen sosiaalipornon idea.

 

[Vanha Len]

Ihmisten kiinnostus kuninkaallisia ja presidenttipareja kohtaan.

No no...suvaitsevaisuus kunniaan.

 

[Valapatto]

Ihmisten kiinnostus kuninkaallisia ja presidenttipareja kohtaan.

Tätä en sinänsä ihmettele, sillä suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa jonkun julkisuuden ihmisen elämä.

Sen sijaan ei avaudu, että jotkut ihan aikuisetkin ihmiset ihailevat ja ovat kateellisiakin kuninkaallisille. Itse en ainakaan mistään hinnasta haluaisi kuninkaallisten elämää, vaikka eipä ne raukat taida mistään muusta juuri tietääkään.

 

[Radiopää]

Sen sijaan ei avaudu, että jotkut ihan aikuisetkin ihmiset ihailevat ja ovat kateellisiakin kuninkaallisille. Itse en ainakaan mistään hinnasta haluaisi kuninkaallisten elämää, vaikka eipä ne raukat taida mistään muusta juuri tietääkään.

Omien havaintojeni mukaan ihmiset ovat enemmän kateellisia niille kansoille, joilla on kuninkaalliset. Siksi kai meidänkin presidenttiparin ulkonäöstä ja edustavuudesta puhuvat sellaiset henkilöt, joita politiikka ei kiinnosta. Surullista.

 

[heavylutaa18]

Tää on kyllä mielenkiintoinen ketju, paljon aiheesta asiaa. Pieniä ollaan.

 

[Aleksandros]

Miksi niin moni haluaa asua Helsingissä, mitä niin hienoa tässä on?

Omat verrokkini ovat pieni, alle 10 000 asukkaan kunta, jossa asuin ensimmäiset noin 20 vuotta (lähimpään kaupunkiin noin 50 km). Ja nyt sitten noin 10 vuotta on tullut asusteltua Helsingissä (ei toki aivan keskustassa). Voisin tähän varmaan luetella junantuoman plussia ja miinuksia kummastakin paikasta.

Pikkukylä:

+ Kaikki paikat ja suhteellisen iso osa kylän ihmisistä tuttuja -> Tietää, missä esim. mitäkin urheilulajia voi harrastaa ilmaiseksi, vaikka paikat näennäisesti olisivat maksullisia; Suhteilla ja tuttavuuksien kautta hoitui yleensä esimerkiksi kesätyöpaikat melko helposti; Elämä oli kaikkinensa melko leppoisaa ja hirveämpiä suorituspaineita ei tuon kaltaisessa paikassa ollut.
+ Yksi yläkoulu ja yksi lukio; ei tarvinut nuorempana kilpailla kenenkään kanssa mistään eri koulujen paremmuuksista.
+ Kesäisin iso kasa vapaita ja rauhallisia paikkoja uida ja viettää aikaa. Luonto järvineen, metsineen ja hiihtoreitteineen uskomattoman hieno.
+ Turvallisuus. Lapset voivat huoletta temmeltää aika vapaasti ympäri kyliä, ovet voivat olla vaikka sepposen selällään ja tuskin kukaan tulee ahdistelemaan (toki tuollakin varkaita liikkui, huumeet tulivat vuosi vuodelta enemmän kuvioihin ja alkoholia kitattiin vähintään samaan tahtiin kuin muuallakin.)
+ Asuminen todella halpaa. Siellä näillä Helsingin peruskolmion hinnoilla asuisi vuokralla hienossa omakotitalossa (vähintään komeassa rivitalokämpässä) varmaankin.

- Kaikki tuntevat toisensa, kaikki "tietävät" toistensa asiat. Kauppareissuilla aikaa kului aina vähintään 15 min suunniteltua kauemmin, kun oli vaan "pakko" jutella puolituttujen kanssa. Huonosta tai hyvästä/kunnollisesta maineesta vaikeaa päästä eroon -> usein vedettävä samalla "roolilla" koko ajan. Lahjakkaat yksilöt missä tahansa asiassa ovat koko kylän omia toivoja; oudot linnut sitten aika hylkiöitä.
- Lukion opetuksen taso oli jälkikäteen ajateltuna varsin keskinkertainen, mutta eipä tuo elämässä liiemmin ole haitannut. Opettajia ei pystynyt valitsemaan, koska kaikissa aineissa (lukiossa) tasan yksi opettaja.
- Harrastusmahdollisuuksien ja iltarientojen vähyys. Omassa ikäryhmässä ei välttämättä ollut mahdollisuutta harrastaa kuin 0-2 urheilulajia riippuen ikäluokan lasten vanhempien aktiivisuudesta/innosta -> valmentajien taso hyvin kirjava -> mahdollisuudet huipulle nousuun melko vaatimattomat useimmiten; Kylässä vain pari suhteellisen räkäistä baaria -> isompiin iltarientoihin oli matkustettava se noin 50 km. Sama koski shoppailumahdollisuuksia, uimahallia, teatteria jne.
- Ei luonnollisesti ollut mitään joukkoliikennettä, vaan nuorempana joka paikkaan kuljettiin polkupyörällä tai mopolla ja vanhempana omalla autolla. Toki tuossa nuorempana pysyi peruskunto hyvänä, kun itsekin tuli joka päivä poljettua kouluun ja iltaharrastuksiin tai kavereiden kanssa puuhailuun yhteensä minimissään noin 10-15 km.
- Kylällä yksi suht hyvä lounasravintoja, yksi grilli ja pari pizzeriaa. Ei ihme, etten itse oikein vieläkään välitä mistään "hienostelusta" ruoan suhteen.
-Luonnollisesti kylällä ei ollut kovinkaan kiinnostavia museoita/ isompia nähtävyyksiä tai arkkitehtonisesti kovinkaan merkittäviä rakennuksia (kirkkoa lukuun ottamatta). Kaikki tapahtumat rajoittuivat kesään, jolloin myös mökkiläiset toivat kylälle elämää. Talvi oli todella hiljainen aina.
+/- Kylältä oli pakko muuttaa jatko-opintojen takia pois, koska siellä ei lukion jälkeen ollut muita opiskelumahdollisuuksia (ei edes amista).
- Jos pikkukylältä teki mieli lähteä mihin tahansa reissuun (vaikkapa huvipuistoon tai risteilylle), niin se oli todella iso juttu, valmisteluja tehtiin kauan ja hartaasti. Ex tempore ei paljoa voinut tehdä, koska huvipuistoreissukin oli aivan aamusta iltaan -tyyppinen aina kaikkine matkustuksineen.


Helsinki:

+ Mahtava joukkoliikenne, jonka avulla pääsee helposti uimahalliin, tasokkaisiin ravintoloihin, elokuviin, lukuisiin museoihin, keilahalliin, lätkä/futis/koris/jne. -matsiin, lukuisiin harrastusvaihtoehtoihin, kaikenlaisiin kouluihin kaikilla eri tasoilla, lentokentälle, laivaristeilylle, huvipuistoon jne.
+ Kaupunki on monin osin todella kaunis (keskustasta lähinnä toki)
+ Parturiin pääsee heti (pikkukylällä piti aikaa varailla kuukautta etukäteen, jos ei halunnut maksaa kalleimman paikan kiskurihintoja; toki nuo pikkukylän kiskurihinnat ovat Helsingissä aivan normaaleja)
+ Lapsille Helsingissä on kaikki tarvittava ja kaikki mahdollisuudet mihin tahansa ovat ainakin teoriassa auki.
+ Kaupungilla voi liikkua ja puuhata asioita täysin tunnistamattomana; toisaalta ihmisiä on niin paljon, että varmasti löytyy oman tyylistä seuraa, jos vain kiinnostaa etsiä.
+ Erilaisia työmahdollisuuksia ja koulupaikkoja on tarjolla todella paljon. Jonkinlaisen työpaikan saa tyypillisesti melko helposti. Pikkukylällä työpaikkoja ei välttämättä juurikaan ole auki, edes mitään puhelinmyyntiä tai siivousta.

-/+ Kaupungin keskustaa lukuun ottamatta muu Helsinki on oikeastaan aika maaseutumaista/pikkukaupunkimaista. On se oma koti ja muutama lähikauppa, baari, pikkukirjasto jne. Sukulaisetkin kommentoivat käydessään kylässä, että tätäkö se nyt sitten on Helsingissä. Eihän tämä poikkea meidän kylän keskustasta (!) juurikaan.
- Kilometreissä lyhyisiin matkoihin kuluu usein pitkä aika. Ruuhkat ja joukkoliikenteen hidastahtisuus tekee sen, että lopulta usein tuntuu, että samahan se olisi ollut käydä omalta kylältä lähimmässä kaupungissa koulussa tai töissä, kun ajallisesti menee suht sama aika. Toki tietysti varsinkin talvisin on mukavampi istua bussissa tai junassa kuin liukastella omalla autolla.
- Erityisesti keskustassa on ihmisillä kovin kiireisen tuntuista menoa. Toki ajan myötä on tajunnut, että osin tuo illuusio johtuu joukkoliikennevälineeseen kiiruhtamisesta, mutta silti. Helsingissä on todella paljon urasuuntautuneita ja kunnianhimoisia ihmisiä, mikä näkyy sekä hyvässä (paljon menoa ja meininkiä; fiksuja ihmisiä) että pahassa (katsotaan muita ihmisiä nenänvartta pitkin ja ollaan paskantärkeitä).
- Ainakin näin ulkopuolelta tulleena on välillä hankalaa löytää mukavia lenkkireittejä tai halpoja harrastusmahdollisuuksia. Tenniskentät, frisbeegolfpaikat, kuntosalit ja vastaavat ovat usein tupaten täynnä. Mitään on hankalaa harrastaa rauhassa. Uimapaikat ovat aina ihan täynnä ja vesi usein luonnossa todella saastaista verrattuna "oman kylän" järviin.
- Luonto. Toki mereen liittyy oma hohtonsa ja jotkut puistomaiset alueet tai vaikkapa Siltamäen liikuntapuiston alue ovat ihan kauniita. Mutta kyllähän täällä muutoin luonto loistaa lopulta aika poissaolollaan. Hiljaista ja rauhallista ei ole oikein missään. "Metsät" ovat yleensä pikkuplänttejä, joiden lähellä huristaa autot tuhatta ja sataa.
-/+ Vaikka ihmiset asuvat lähekkäin, ei oikeastaan minkäänlaista yhteisöllisyyttä ole omiin asuinympäristöihini liittynyt. En edes tunne välttämättä ulkonäöltä omia seinänaapureitani (ei tämä minua haittaa, mutta hauska huomio). Pikkukylällä tiesin vähintään ulkonäöltä 95 % lähimmän 3 kilometrin matkalla asuneista ihmisistä (asuimme aika lähellä kylän keskustaa eli ihmisiä oli kuitenkin verraten paljon).
- Vaikka omat asuinympäristöt ovatkin tähän asti olleet melko rauhallisia, ei pieniä lapsia tulisi mieleenkään päästää itsekseen temmeltämään pihalle. On niin paljon liikennettä, itselleen tuntemattomia ihmisiä jne. Toki kerrostalo on eri asia kuin oman lapsuuteni omakotitalo, mutta silti. Mitään erityistä turvattomuutta en silti Helsingissä ole kokenut, mutta kyllähän taskuja tulee vartioitua keskustassa tarkemmin kuin "oman kylän" raitilla.

No, tuossa nyt joitain ajatuksia. Varmaan aika paljon asioita jää sanomattakin. Kyllä minä itseni jatkossa näen ennemmin asumassa kaupungissa kuin pikkukylällä, mutta ei Helsinki mikään pakkomielle ole. Nuorempana Helsinki tuntui hirvittävän jännittävältä ja sitä oli aika ylpeä, kun pääsi Helsinkiin kouluun ja sitä kautta asumaan. Nyttemmin on tullut huomattua, että suht samanlaista se elämä on joka puolella. Aika pienessä piirissä sitä ihminen kuitenkin elää. Kyllähän vapaa-ajan mahdollisuuksia on enemmän Helsingissä, mutta jotenkin tuntuu, että itse sitä vapaa-aikaa ei ole enää niin paljon. Toki tuo on enemmän elämäntilannekysymys. Varmasti on myös niin, että junantuomana ei osaa hyödyntää ison kaupungin mahdollisuuksia kunnolla eikä toisaalta ole mitään luonnollista yhteisöä ympärillä, jonka kautta tulisi käytyä riennoissa enemmän. Kun muuttaa täysin uuteen paikkaan, on se alkuun sikäli shokki, että ei tunne ketään eikä hirveästi tiedä kaupungista mitään. Kaikki lapsuuden kaverit ja harrastukset jäivät taa, elämä tuli aloitettua aika nollasta.

 

[Aleksandros]

No offence, mutta olen aina ihmetellyt kuinka johonkin kaukaiseen ja ulkomaalaiseen urheiluseuraan pystyy rakentamaan aitoja ja pysyviä tunnesiteitä. Ymmärrän jos jonkun puolesta toivoo menestystä, mutta ihmettelen sitä kuinka joku pystyy täältä Suomesta noin vain alkaa kannattamaan henkihieverissä vaikka jotain änäriseuraa tai jalkapallon puolelta Barcelonaa. Itsekin toivoisin, että Caps saisi sen kruunun tältä aikakaudelta, mutta eipä tuo elämääni kaada suuntaan tai toiseen jos vertaa esim suhteessa Jokereihin. Varmaan nää on sitten niin yksilöllisiä asioita, mutta minä en pysty samaistumaan mitenkään.

Minä taas en kykene ymmärtämään, miten aikuinen ihminen kykenee kannattamaan tai fanittamaan yhtään mitään henkihieverissä. Kyllä minäkin lapsena kovasti fanitin vaikkapa Mika Myllylää (jonka uraa edelleen kovasti arvostan),Tepsiä tai paikallista pesisseuraa, mutta nykyään kaikki kannattaminen on juuri tuollaista sympatiseeraamista tai aika rauhallista menestyksen toivomista. Mitään elämää mullistavia tunnetiloja en osaa enää urheilusta saada, vaikka sitä törkeän paljon seuraankin. Varmaan Suomen maajoukkue lätkässä on se, mikä vieläkin jaksaa herättää välillä jopa isompiakin tunteita, mutta en minä tuotakaan kovin suureksi fanittamiseksi kutsuisi. Enemmän ehkä kiinnostukseksi erityisesti maajoukkueturnausta ja Suomen joukkueen esityksiä kohtaan. Ei silti enää tulee murehdittua yksittäistä tappiota muutamaa minuuttia kauempaa. Tai oltua euforiassa minkään menestyksen myötä paria minuuttia kauempaa.

Olisihan se toki älyttömän hienoa, jos kykenisi vielä lapsenomaisesti innostumaan asioista ja jopa fanittamaan jotakin. Valitettavasti en vain tuohon ole enää pitkiin aikoihin kyennyt.

Miksi sitten seuraan urheilua? Varmaan se on pitkälti lapsuudesta periytynyttä, tottumiskysymys. Mutta urheilun seuraamiseni on myös sikäli muuttunut, että kaikkia suorituksia ja lajeja tulee seurattua paljon analyyttisemmin. Usein se kaiken juju onkin juuri etukäteisspekulaatioissa (jotka silloin tällöin johtavat myös betseihin), niiden toteutumisen/toteutumattomuuden seuraamisessa ja jälkianalyysien teossa. En minä nyt urheiluun millään tieteellisellä pieteetillä jaksa suhtautua, mutta kiinnostuksen muoto on selvästi muuttunut itse tuloksesta enemmän taustatekijöiden ja itse pelin/suorituksen analysoimiseen. Ja samalla tulee sitten innostuttua seuraamaan satunnaisesti vaikkapa maantiepyöräilyetappia taktisesta (ja lajiin liittyvän dramatiikan) näkökulmasta, vaikka itse tulos on yhdentekevä. Tästä syystä olympialaiset ovat upeita tapahtumia, kun tulee aivan sattumalta seurattua upeita erilaisia lajeja. Vaikka toki pääpaino on kuitenkin suomalaisurheilijoiden suoritusten seuraamisessa.

 

[Erkka Lapanen]

Miksi Harlekiinojen Seiska -pakki pysyy jatkuvasti otsikoissa? Yleensä julkisuuden henkilöt haluavat pitää perheensä ja varsinkin lapsensa poissa lööpeistä mutta tässä tapauksessa tilanne on päinvastoin.

 

[Leon]

Niin no tähän voi laittaa listan oikeastaan kaikista sellaisista ihmisistä, joiden elämää kytätään vaikka niiden merkitys omalle elämälle on tasan nolla. Samalla tullaan määritelleen sosiaalipornon idea.

Eli hiukan kuin jääkiekkojoukkueen ja/tai -pelaajan fanittaminen.

 

[godspeed]

Eli hiukan kuin jääkiekkojoukkueen ja/tai -pelaajan fanittaminen.

No periaatteessa näin. Siksi mietinkin usein kun fanit puhuvat muodossa ME voitettiin tai ME hävittiin. En minä ainakaan ole voittanut saati hävinnyt mitään.

 

[Wiljami]

No periaatteessa näin. Siksi mietinkin usein kun fanit puhuvat muodossa ME voitettiin tai ME hävittiin. En minä ainakaan ole voittanut saati hävinnyt mitään.

Itse puhun esim. "meiän jätkistä" tarkoittaen tällöin "meillä" sarjakiekossa paikkakuntaa ja maajoukkuekiekossa luonnollisesti maata. En tosin tiedä millaista termiä käyttäisin jos harrastaisin kaukofanitusta. Eikä sillä etteikö jollain tasolla suosikkeja olisi myös kauempana, symppaan esim. itää ja kaakonkulmaa kiekossa ja kv-jalkapallossa toivon aina Saksan pärjäävän. En kyllä puhuisi "meidän (jätkien)" onnistumisesta vaikkapa viime kauden KalPan tai Brasilian mm-kisojen Saksan tapauksessa.

 

[pettter]

No, tuossa nyt joitain ajatuksia. Varmaan aika paljon asioita jää sanomattakin. Kyllä minä itseni jatkossa näen ennemmin asumassa kaupungissa kuin pikkukylällä, mutta ei Helsinki mikään pakkomielle ole. Nuorempana Helsinki tuntui hirvittävän jännittävältä ja sitä oli aika ylpeä, kun pääsi Helsinkiin kouluun ja sitä kautta asumaan. Nyttemmin on tullut huomattua, että suht samanlaista se elämä on joka puolella. Aika pienessä piirissä sitä ihminen kuitenkin elää. Kyllähän vapaa-ajan mahdollisuuksia on enemmän Helsingissä, mutta jotenkin tuntuu, että itse sitä vapaa-aikaa ei ole enää niin paljon. Toki tuo on enemmän elämäntilannekysymys. Varmasti on myös niin, että junantuomana ei osaa hyödyntää ison kaupungin mahdollisuuksia kunnolla eikä toisaalta ole mitään luonnollista yhteisöä ympärillä, jonka kautta tulisi käytyä riennoissa enemmän. Kun muuttaa täysin uuteen paikkaan, on se alkuun sikäli shokki, että ei tunne ketään eikä hirveästi tiedä kaupungista mitään. Kaikki lapsuuden kaverit ja harrastukset jäivät taa, elämä tuli aloitettua aika nollasta.

Joo monet elää ja odottaa elämältä sellaisia juttuja, mihin ovat tottuneet, eikä sitä ehkä osaa hyödyntää kaupungin mahdollisuuksia. Tietty kaikkia asioita ei kaipaakaan ja siten ehkä voi vähän pettyäkin. Lapsena varsinkin oppii paljon ja samaistuu ympäristöön.

Kaikki aika töissä ja kotona menee hukkaan elämästä. Niitä ei lasketa ja sillä ei ole merkitystä. Töissä sitä palvelee Oy Firma Ab:tä ja kotona vaan möllöttää. Se on kuoleman odottelua ja tietty kuolemaa odotellessa on kiva tuhlata aika telkkariin, kirjaan tai vaikka nettiin. Välillä sitten pitää suoriutua. Syödä, käydä pesulla ja ehkä vähän siivotakin, jotta on viihtyisämpää odotella kuolemaa. Joo elämä on kaupungilla. Esimerkiksi eilen vanhojen jenkkiautojen miitti, tänään Pihlajamäki goes blues ja Tuomari Nurmio ja huomenna Puolustusvoimien se iso juttu ja IFK:n matsi jne. Entä teillä? Ei pidä tyytyä vähään. Kerran täällä vaan eletään.

 

[J.Hotti]

Miksi tästä ryhävalaasta pitää koko ajan kirjoittaa joka vitun lehdessä. Ton ämmän ääni ja ulkonäkö on vituttanut mua jo kaukaa 90-luvulta ja toikin näköjään sitten söi ittensä vanhoilla päivillään oikein "edustavan näköiseksi". Todellinen kesätyyli, perkeleesti mustaa kangasta peittämään kilot. Vmp.

Mikä kesätyyli! Minna Kuukka nautti helteestä Helsingissä – kuva! | Seiska

 

[godspeed]

Jos sanoo että ymmärtää, mutta ei hyväksy. Vaikkapa raiskaustapauksessa jos toteaa, ettei kannata keskellä yötä kävellä housut pillun lähes peittäen, niin olet raiskauksia kannattava. Aijaa, niin kai sitten olen. Voi siihen joiltain osin vaikuttaa tuleeko raiskatuksi ja itse voin todeta samaan hengenvetoon ettei se ole oikein, mutta ehkä sillä hameen pituudella on väliä riskin huomioon ottaen. Jos joku ymmärtää logiikkani, niin silloin hänen pitäisi ymmärtää sekin, ettei kannata kulkea lompsa perstaskussa, koska sieltä se varastetaan helpoiten. Eikä se tarkoita että hyväksyisin varkaudet, vaan ymmärrän miksi niin voi tapahtua.

 

[godspeed]

Miksi tästä ryhävalaasta pitää koko ajan kirjoittaa joka vitun lehdessä. Ton ämmän ääni ja ulkonäkö on vituttanut mua jo kaukaa 90-luvulta ja toikin näköjään sitten söi ittensä vanhoilla päivillään oikein "edustavan näköiseksi". Todellinen kesätyyli, perkeleesti mustaa kangasta peittämään kilot. Vmp.

Mikä kesätyyli! Minna Kuukka nautti helteestä Helsingissä – kuva! | Seiska

Tsiigaa huviksesi miltä Jenna Jameson nykyisin näyttää.

 

[Sanainen arkku]

Ei avaudu miksi niin moni haluaa asua Helsingissä, kun koko ajan puhutaan, että lisää asuntoja pitää rakentaa. Itse olen koko elämäni asunut Helsingissä ja ei täällä nyt niin fantsua ole asua. Suunnitelmissa on itse asiassa poismuutto Helsingistä. Tämä on ollut suunnitelmissa pidempään, mutta toistaiseksi perheen ja työn takia täällä on tullut pysyttyä.

Miksi niin moni haluaa asua Helsingissä, mitä niin hienoa tässä on?

Minua ihmetyttää, miksi lopultakin niin harva ihminen aktiivisesti tavoittelee poismuuttoa sieltä. En käsitä lainkaan, kuinka kukaan paikkakuntaneutraalin ammatin omaava hyväksyy ne asumis- ja harrastuskustannukset jotka kehien sisällä vallitsee.

Toki itsellänikin on pitkässä harkinnassa mahdollinen muutto sinne.
Saa nähdä, mikä joustaa ensimmäisenä: minä, jolla on paikkakuntaneutraali ammatti, vaimoni työmarkkinat (kyseisen tutkinnon omaavien työllistyminen tapahtunnut yli 60 prosenttisesti pk-seudulle) vai avioliittomme. Jonkun on ihan pakko ratketa jossain vaiheessa. Mikä lienee heikoin lenkki?

Lauttasaari on sitten ainoa vaihtoehto. Muuhun en takkiani laske.

 

[vetti]

@Sanainen arkku PK-seudulla kun on koko 44v elämänsä asunut, niin ei täältä ihan helposti lähde. Minulla on paikkakuntaneutraali ammatti, mutta jos johonkin lähden niin suunta on ulkomaat.

Sukulaisia asuu ympäri Etelä-Suomea, ihan kivahan heillä on silloin tällöin vierailla, mutta aika on vaikea kuvitella asuvani ko paikkakunnilla. Tietenkin täällä on omat haittapuolet, mutta tää on mun hima. En silti käy mitään totaalikieltoa itselleni asettamaan, vannoin ettei musta koskaan tule espoolaista. Kas miten sitten kävikään. Ja viihdyn.

 

[Alfred E Neuman]

Jatkoajan keskustelupalstan säännöt ei jää mieleen sitten millään. Joka kerta, kun tulee uusi pelikieltoilmoitus, niin on pakko käydä katsomassa, että mitä se rikottu sääntö nyt sitten tarkoittaakaan. Tai sitten olen vaan tulossa vanhaksi.

 

[pernaveikko]

Jatkoajan keskustelupalstan säännöt ei jää mieleen sitten millään. Joka kerta, kun tulee uusi pelikieltoilmoitus, niin on pakko käydä katsomassa, että mitä se rikottu sääntö nyt sitten tarkoittaakaan. Tai sitten olen vaan tulossa vanhaksi.

En olisi tuosta huolissaan, jos sentään muistat, että yleensä ne on 4,7 tai 9. Mikä sitten oli mikäkin, niin joutuu joskus tarkistamaan.

Muutenkinhan nuo pelikiellot tulee lähes poikkeuksetta joistain ihmeellisistä kiekkoriidoista esimerkiksi joissain NHL-jutuissa, niin onko sillä väliäkään mistä ne tuli. Yleensä en ole kullutkaan nikeistä mitkä niitä saa eli kannattaa hengailla paremmissa porukoissa.

 

[Turha Kaukalo]

Mun mielestä kutossäännöstä tulee kans joskus penalttia, en tosin muista mikä se on. Tarkistan.

"Kohtele muita kirjoittajia niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan. Henkilökohtaiset loukkaukset ja henkilöön/nimimerkkiin kohdistuvat hyökkäykset ovat rangaistavia."

Liigan pleijareiden aikaan maalaiset tappelee keskenään ja jo runkosarjankin aikana. Että onko HPK parempi kuin Kärpät tai jotain muuta epämielenkiintoista. Kalpa on paska mutta Lukko voittaa. Sitä on kyllä kiva hetken seurata. Ja lopuksi haukutaan vaasalaiset. Oon käyny Vaasas ja oli ihan hyvä mesta, autolla pyörähdettiin siinä keskustassa.

 

[pernaveikko]

Oon käyny Vaasas ja oli ihan hyvä mesta, autolla pyörähdettiin siinä keskustassa.

Kävin Vaasassa Rantarockissa 1996. Ei ollut hyvä mesta, siinä päivällä olin jossain lähiössä ja mummeli huutelee parvekkeeltaan "tänne ei teitä rokkareita kaivata", vaikka en tehnyt mitään.

Tai ollut mikään rokkari, ei se sieltä parvekkeeltaan mitään ranneketta tai paitaa nähnyt. Tuohon aikaan oli puolen litran lasipulloja ja sellainen saattoi olla kourassa.

Hassusti NIMBY-ketju on juuri pinnalla. Se koskee myös ihmisiä eikä pelkästään rakennuksia.

 

[jussi_j]

...

Olisihan se toki älyttömän hienoa, jos kykenisi vielä lapsenomaisesti innostumaan asioista ja jopa fanittamaan jotakin. Valitettavasti en vain tuohon ole enää pitkiin aikoihin kyennyt.
....

Tämä on kyllä niin totta. Itsekin olin joskus ottelun aikana todella taivaassa tai vitutuksen huipulla, mutta kyllä siitä on vuosikausia aikaa. Nykyään seuraan lähinnä peliä ja sen hienouksia. Tuomarivirheetkin ymmärrän nykyään osaksi peliä, enkä niinkään osaksi salaliittoa. Paneminekin on mennyt sellaiseksi suorittamiseksi, vaikka laatu on tietenkin paljon parempaa, eikä edes vituta vaikka olisi viikon ilman. Toki niin käy vain harvakseltaan työmatkojen takia.

 

[benicio]

Paneminekin on mennyt sellaiseksi suorittamiseksi, vaikka laatu on tietenkin paljon parempaa, eikä edes vituta vaikka olisi viikon ilman. Toki niin käy vain harvakseltaan työmatkojen takia.

Siis työmatkojen takia olet harvoin viikkoa ilman? Vai olet harvoin työmatkojen takia viikkoa ilman?

 

[jussi_j]

Siis työmatkojen takia olet harvoin viikkoa ilman? Vai olet harvoin työmatkojen takia viikkoa ilman?

Erittäin hyvä pointti. Tarkoitin, että työmatkojen takia olen joskus viikon ilman, johtuen siitä, että joko vaimo tai minä olemme matkalla. Jos saisi vain työmatkoilla, niin aika hiljaista olisi kun en juurikaan matkusta, pari kolme kertaa vuodessa.

 

[Turha Kaukalo]

Kävin Vaasassa Rantarockissa 1996. Ei ollut hyvä mesta, siinä päivällä olin jossain lähiössä ja mummeli huutelee parvekkeeltaan "tänne ei teitä rokkareita kaivata", vaikka en tehnyt mitään.

Tai ollut mikään rokkari, ei se sieltä parvekkeeltaan mitään ranneketta tai paitaa nähnyt. Tuohon aikaan oli puolen litran lasipulloja ja sellainen saattoi olla kourassa.

Hassusti NIMBY-ketju on juuri pinnalla. Se koskee myös ihmisiä eikä pelkästään rakennuksia.

Joo, mä en oo keskustellut vaasalaisten kanssa, tehtiin vain kierros Vaasassa, yks jätkä näytti vankimielisairaalan. Sitten jatkettiin matkaa. Raahessakin ollaan tehty kierros. Salossa oli keikka, joten siellä oikein oon jalkautunut. Itse asiassa oon jopa yöpynyt Salossa, kun oli keikkajärjestäjän luona viinanvetoa. Järjestäjä oli mulkku mutta join sen kalliita viinoja.