Asia, joka ei avaudu minulle

  • 1 299 559
  • 7 625

godofthunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Detroit Red Wings
Miksi ihmisiä ei voi kutsua ihmisiksi ? Miksi pitää nimitellä toisia vassareiksi, vihervassareiksi, suvakeiksi tai rajakeiksi ? Mun mielestä tuo vaan vie pohjaa kaikelta fiksulta keskustelulta. Tuollaisia nimiä kun toisistaan käyttää, niin pelkkä argumentoinnin alkuasetelma haisee jo valmiiksi asenteellisesta. Ette te varmaan perheenjäseniä tai työtovereita kutsu vihervassareiksi tai rajakeiksi, kun juttelette kahvitunnilla vaikka päivän uutisista ?
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Monet pienemmältä paikkakunnalta tänne Helsinkiin muuttaneet kuitenkin jatkaa sitä suht samanlaista elämäntyyliä, mihin ovat tottuneet. Tai ainakin opiskeluaikoihin noihin tuollaisiin tyyppeihin törmäsi usein. Myöhemmin sitten osa niistä muutti takaisin ja moitti hieman Helsinkiä ja tätä menoa täällä.

Siis illat möllöttivät kotona, vaikka kaupungilla oli vaikka mitä mahdollisuuksia. Omalla autolla jopa halusivat ajaa jne.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Missä iässä ihminen tulee siihen vaiheeseen, että kaupassa hänen maksaessaan ostoksia hän kaivaa perkeleenmoisen kasan kolikoita ja käskyttää myyjän ottamaan tarvittavat tuosta? Siis oikeasti. Tuota tekevät hyvin monet sellaisetkin joilla kognitiivinen tietoisuus ja älykkyys ovat vielä vähintään hyvällä tolalla.
 

Taskulamppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Aivan aluksi tuli reissattua lähes joka viikonloppu porukoille, mutta pikkuhiljaa aloin enemmän ja enemmän kiintyä uuteen kotiseutuuni.

Tätä olen aina ihmetellyt. Jos muuttaa pois kotoa, niin minkä hemmetin takia sinne pitää jatkuvasti mennä kyläilemään? Noita opiskelukorsuja jonkun verran nähneenä, niin aina on viikonloppuisin 90% parkkipaikasta tyhjää kun lähdetään äiteen hameen alle. Ymmärrän kyllä että rahat tiukalla ja kavereitakin kiva nähdä, silti jotenkin ihan käsittämätöntä.

Helsinkiin sanon vähän samoiten kuten Härski Hartikainen ulkomaihin, kiva on käydä. Tsau!
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jotkut on mammanpoikia ikänsä. Kolmevitosetkin soittelee äidilleen asioista ja varmaan sunnuntaina menevät kyläänkin. Joskus ennen sotiahan oli enemmän tota että jengi asui maalla ja samassa pirtissä oli monta sukupolvea, jolloin tavallaan kaikki hoiti kaikkia, mutta sitten jengi muutti maalta kaupunkiin ja asiat muuttui. En kait mä ole ajatellut mitään mutsia sen jälkeen kun 20veenä muutin sieltä pois. Niin ja 19-vuotiaana intissäkään en aina lähtenyt viikonloppulomille vaan jäin sinne. Okei oltiin just muutettu maalle. Niin ja joskus 15-veenä tajusi ettei enää tarvii mutsia mihinkään kun itsekin osaa keittää makaronin tai opettelee jos ei osaa.
 

Nick Neim

Jäsen
Jotkut on mammanpoikia ikänsä. Kolmevitosetkin soittelee äidilleen asioista ja varmaan sunnuntaina menevät kyläänkin. Joskus ennen sotiahan oli enemmän tota että jengi asui maalla ja samassa pirtissä oli monta sukupolvea, jolloin tavallaan kaikki hoiti kaikkia, mutta sitten jengi muutti maalta kaupunkiin ja asiat muuttui. En kait mä ole ajatellut mitään mutsia sen jälkeen kun 20veenä muutin sieltä pois. Niin ja 19-vuotiaana intissäkään en aina lähtenyt viikonloppulomille vaan jäin sinne. Okei oltiin just muutettu maalle. Niin ja joskus 15-veenä tajusi ettei enää tarvii mutsia mihinkään kun itsekin osaa keittää makaronin tai opettelee jos ei osaa.
Tää on kyllä jännä ilmiö Suomessa. Siinä missä monessa muussa maassa ja kulttuurissa kunnioitetaan sitä, että vanhemmista sukulaisista pidetään oikeasti huolta eikä tyrkätä heti sen ajan koittaessa palvelukotiin, niin Suomessa esimerkiksi vanhemmista huolehtiminen tai yhteydenpito tarkoittaa mammanpoikaa. Toki mä ymmärrän senkin, että onhan tuossa viestissä reippaasti rooliakin mukana, mutta silti, on tuo ihan yleisestikin ajateltuna valitettavan yleinen ajatusmalli.

Esimerkiksi mua ei hävettänyt yhtään kun 15-vuotiaana muutin pois kotoa, mutta 21-vuotiaana muutin jälleen takaisin kotiin. Faija oli ehtinyt tuossa välissä kupsahtamaan ja sain kuulla mutsin sairastavan suolistosyöpää, ja hän asusteli kuitenkin yksinään vanhahkossa omakotitalossa. Toki nyt asutaan jälleen erillään kun kaikki menikin hyvin, mutta kyllähän sitä ihan kaveripiirissäkin ihmeteltiin yleisesti, että miten se runkkari nyt takaisin kotiin muutti jollain maitojunalla. Ei sitä suoraan päin naamaa sanottu, mutta kyllä sen joistain puheista pystyi päättelemään.

Edelleen ollaan aika tiiviisti mutsin kanssa tekemisissä, kun on kuitenkin jo ikäihminen ja asuu tällä hetkellä yksin. Tuollaiset reippaat 40 vuotta kuitenkin jaloissa pyöri aina kahdesta kuuteen henkilöä, joten onhan se sinänsä aika "shokki" olla ihan oikeasti yksin. Toki vanhemmatkin sisarukset pitävät yhteyttä, mutta kuitenkin heidän välimatkaansa voidaan mitata kymmenillä ja sadoilla kilometreillä, kun mulla se jää vajaaseen viiteen.

Oli se sitten kuinka mammanpoikamaista tahansa.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitä sä hommailit silloin kassulla viikonloppuisin ? Kyllähän sieltä lomille ryypiskelemään oli kiva päästä ja syömään äidin lihapullia.
No siis kerran tai kaksi ehkä jäin inttiin. Siellä landella ei pahemmin ollut tuttujakaan ja matkoihin olis muutenkin mennyt paljon aikaa. Intissä sitä on hyvässä porukassa ja vielä täysihoidolla. Jossain virka-apuryhmässä taisin olla tai en muista.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Mikä vitun tarve joillain on keskustelufoorumissa "allekirjoittaa" oma viestinsä. Saatanan typerää ja noista voisi ihan vaikka kiusallaan jakaa pelikieltoja.

J.Hotti
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei avaudu "kyläily" eli se kun joku tuttu, yleensä sukulainen, pöllähtää yllättäen ovelle. Tässä jokin aikaa sitten eräs sukulaiseni ilmestyi ovelle, mutta eihän mulla ollut aikaa jäädä mitään rupattelemaan kun piti olla jo toisaalla. Kerroin hänelle, että tänne saa toki tulla, kunhan ilmoittaa etukäteen, mutta nyt ei ehdi.

"Olisit nyt edes kahvit keittänyt?.....blaa blaa blaa....."

Eihän mulla edes ole mitään helkutin kahvinkeitintä, ikinä ollutkaan! Otin takkini, suljin oven perässäni, moikkasin tätä tuttavaa ja lähdin ripeästi kävelemään että ehtisin junaan ja tämä tuttava tuijotti minua kuin hoomoilanen ja alkoi sättimään minua siitä kuinka vieraat tulisi ottaa vastaan yms.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Tää on kyllä jännä ilmiö Suomessa. Siinä missä monessa muussa maassa ja kulttuurissa kunnioitetaan sitä, että vanhemmista sukulaisista pidetään oikeasti huolta eikä tyrkätä heti sen ajan koittaessa palvelukotiin, niin Suomessa esimerkiksi vanhemmista huolehtiminen tai yhteydenpito tarkoittaa mammanpoikaa. Toki mä ymmärrän senkin, että onhan tuossa viestissä reippaasti rooliakin mukana, mutta silti, on tuo ihan yleisestikin ajateltuna valitettavan yleinen ajatusmalli.

Tämä. Pitkään muilla mailla olleena sen huomaa entistä paremmin kuinka joillekin äiti ja perhe on ihan todella tärkeä. Eikä todellakaan sen takia, että sieltä saisi jotain rahaa lypsettyä.

Tuskin tuossa viestissä sen enempää roolia on, koska näin se menee meidän kulttuurissa. Minulla on hyvät, mutta ei niin läheiset välit äidin kanssa. Eli siis silloin tällöin jutellaan. Ihan hyviä tunnin juttutuokioita on välillä ja ne on ihan hyviä. Silti sen loputtua miettii vain tulipahan hoidettua ja sitten puuhailee omiaan.

Pitää huomenna laittaa äidille viesti, taidan olla liian kiireinen mihinkään puheluun. Olen toki kiitollinen äidille, ilman häntä olisi moni hyvä asia jäänyt toteutumatta. Mutta ei silti jaksaisi aina erikseen kertoa samoja asioita. Mikään ei ole muuttunut. Ja sen säätilan näkee internetistä, kun eri kaupungeissa asutaan.

Ei avaudu "kyläily" eli se kun joku tuttu, yleensä sukulainen, pöllähtää yllättäen ovelle.

Ei ole koskaan sattunut omalle kohdalle, mutta joka kesähän tästä ilmiöstä saa lehdistä lukea. Tullaan vain viikoksi lomalle, kun sattui nyt itselle sopimaan. Nykyaikana on niin hankala kommunikoida, että ei mitenkään voi ilmoittaa etukäteen vaatimuksistaan.
 

polvipetteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Suomen hauskin tavis -ohjelma.

Olen nyt katsonut mielipiteen muodostamiseksi muutaman jakson. Ohjelmassa esiintymislavalle kömpineistä 95 % ei ole hauska, ei edes hitustakaan. Tuosta jäljelle jäävästä viidestä prosentista neljällä riittää jotakin hymyilyttävää ehkä sataan palkintoeuroon saakka, tosin nekin Rikun tekonaurahduksen avustuksella (kunnes kilpailija lopulta pudotetaan toiveiden nostatuksen jälkeen kuitenkin). Yksi sadasta on oikeasti hauska.

Ymmärrän, että tuotannolle riittää varmaankin jonkinlaisten tulevaisuudensuunnitelmiin vuoksi, että mankelin läpi saadaan yksi tai kaksi kotimaisen komiikan kartalle ehkä nostettavaa henkilöä. Mutta siihen ymmärrys päättyykin ja esiin nousee muutamia kysymyksiä:
- eikö ihmisillä ole mitään itsekritiikkiä?
- jos ja kun edelliseen vastaus on kieltävä, miksei noille esityksille ole minkäänlaista esikarsintaa?
- edelliseen viitaten: miksi noin köyhällä sisällöllä toteutetaan ohjelma, sillä tuo on todellista rahan- ja ajanhukkaa kaikille osapuolille?
- eikö Suomessa todella ole hauskempia ihmisiä?
- ja kaikki edellä surmaten: olisiko formaatin voinut tehdä toisin, jotta oikeasti hausta ihmiset (oletan heitä löytyvän Suomesta enemmänkin) pääsisivät esiin, eikä tuhlattaisi turhanpäiväisten esiintyjien, tuomareiden, yleisön ja tv-katsojien aikaa?
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Jotkut on mammanpoikia ikänsä. Kolmevitosetkin soittelee äidilleen asioista ja varmaan sunnuntaina menevät kyläänkin.
Kyllä. Soittelen edelleen ja kyllä, käyn myös joka viikko mutsilla ja aika usein se ajoittuu sunnuntaille. Käyn myös muuten jeesailemassa, koska liikuntakyky ei hänellä enää ole entisellään - kaukana siitä. Kävin muutes myös isääni katsomassa palvelutalossa*, kun hän siellä alzheimer-potilaana vietti elonsa loppuvuodet. Aika jännä ajattelumalli sinulla, ellei sitten taustalla ole jotain peruuttamatonta välirikkoa. Toki en sitä tuomitse. Jokainen skulaa tätä lajia nimeltä elämä tahtomallaan pelikirjalla.

Meidän perheyksikkö on isäni poismenon ja äitini vanhenemisen (lue= raihnaantumisen) myötä tullut hiton tiiviiksi. Aina näin ei ollut, ja vaikka näin "mammanpoikana" tekee koko ajan sitä hiljaista suru- ja luopumistyötä omista vanhemmistaan, niin olen iloinen, että perheen sisäiset välit on näin kondiksessa. Ei meillä toki riitoja ole ollut ennenkään.

*jaa miksi sinne? No kun invalidisoituva parkinson-potilas hoitaa alzheimer-potilasta, niin siitä ei vaan tullut mitään.
 
Viimeksi muokattu:

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Meidän perheyksikkö on isäni poismenon ja äitini vanhenemisen (lue= raihnaantumisen) myötä tullut hiton tiiviiksi. Aina näin ei ollut, ja vaikka näin "mammanpoikana" tekee koko ajan sitä hiljaista suru- ja luopumistyötä omista vanhemmistaan, niin olen iloinen, että perheen sisäiset välit on näin kondiksessa. Ei meillä toki riitoja ole ollut ennenkään.

Läheisistään vastuunottamista ei voi kutsua mammanpoikamaiseksi toiminnaksi. Pareminkin tulee mieleen päinvastaiset termit. Mammanpoika voisi olla enneminkin mies, joka edeleen vaatii äidiltään tukea vaikkaa tuossa sinun tilanteessa.
 

axe

Jäsen
Suomen hauskin tavis -ohjelma.

Mutta siihen ymmärrys päättyykin ja esiin nousee muutamia kysymyksiä:

Parin jakson perusteella nosti ihmetyksen, että eikö ihmiset tiedä mikä on minuutti. Sulla on minuutti aikaa naurattaa, ei siinä ensin viritellä soittimia ja sitten ruveta vetämään rallia, jossa se "hauska" kohta tulee kahden minuutin kohdalla. Ylipäätään muuten ihmetyttää kauhiasti, että miten kukaan voi kuvitella musiikkiesityksen naurattavan ketään, vaikka kuinka olisi peruukki ja irtonenä?
 

RauMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Detroit Red Wings
Ylipäätään muuten ihmetyttää kauhiasti, että miten kukaan voi kuvitella musiikkiesityksen naurattavan ketään, vaikka kuinka olisi peruukki ja irtonenä?

Niin no, tässä maassa ei tarvita edes musiikkia. Jos kävelee hassusti ja sanoo pieru, niin se edustaa huumorin ultimaattista huippua. Muuten ei voi esim Putouksen suosiota ymmärtää.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
Kaikissa Pirkka-banaanilaatikoissa on 18,14 kg banaaneja. Sille lienee syynsä, että miksi juuri tuon verran?

Mutta voisi ajatella että siellä missä nuo pakataan, menee 99,99% työajasta siihen, että saadaan kunkin laatikon painoksi 18,14 kg.

Rakennan tässä autotallissa tytölle hiekkalaatikkoa niin sattui silmään nuo pari banaanilaatikkoa.
 

sinikettu

Jäsen
30-40 vuotiaat ihmiset, tai miksei vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat olleet jo vuosikymmenen tai pari työelämässä, mutta jotka ovat alati persaukisia ilman minkäänlaista varallisuutta tai säästöjä, mahdollisesti poislukien auto ja muu yleinen krääsä, jollaista ihmiset yleensä itselleen keräilevät. Pahimpia heistä ovat ne, jotka vielä palkkapäivää edeltävällä viikolla joutuvat lainailemaan raha erinäisiin juttuihin. Yllättävän paljon tuntuu tällaisia ihmisiä tulevan vastaan. Ok, ymmärän, että jos henkilö siivoojan palkalla eleleskelee pk-seudulla, niin vähän hankalahan tuossa tilanteessa on kymmeniä tuhansia säästöön laittaa, jos haluaa säädyllistä elämää viettää, mutta luulisi, ettei keskimääräisellä palkalla olisi mitään ongelmaa laittaa vähintään 100-200 euroa jemmaan kuukausittain odottelamaan sellaisia aikoja, kun rahalle on mahdollisesti jotain hyötykäyttöä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kantrimusiikin älytön suosio Jenkkilässä ei kyllä avaudu millään, ei nyt sillä että se automaattisesti huonoa olisi mutta miten suosittua se on noin yleisesti muualla maailmassa? Tuli mieleen siitä kun viime yönä Pensin ja Nashvillen pelissä näkyi Mike Fisherin vaimo Carrie Underwood katsomossa, ja mimmi on myynyt maailmanlaajuisesti 65 miljoonaa levyä, mutta itse en kyllä varmasti tunnistaisi mimmin biisiä jos sellainen vaikka radiossa soisi.

Vai meneekö tuo kantri nyt USA:ssa vähän samaan kategoriaan kuin iskelmä Suomessa, eli sen tyylistä musiikkia on tehty varmaan niin kauan kuin musiikkia on Suomessa tehty, ja se on tavallaan sen vuoksi säilynyt suosittuna läpi sukupolvien?
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
miten suosittua se on noin yleisesti muualla maailmassa?
No, esimerkiksi jossain Irlannissa country on käsittämättömän suosittua. Taannoin Garth Brooks möi viisi kertaa stadionin loppuun eli yli 400000 lippua (tosin keikat sittemmin peruttiin kun paikalliset asukkaat vastustivat konserttien määrää)...
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
30-40 vuotiaat ihmiset, tai miksei vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat olleet jo vuosikymmenen tai pari työelämässä, mutta jotka ovat alati persaukisia ilman minkäänlaista varallisuutta tai säästöjä

Yllättävän paljon tuntuu tällaisia ihmisiä tulevan vastaan.

Samaa olen ihmetellyt.

Eräs tuttuni vetää pyörästi varmaankin noin 4500€/kk bruttona ja miehensä suunnilleen saman verran. Silti kuun lopussa rahat tuntuvat aina olevan puheiden perusteella loppu ja oikeastaan mitään ns. puskuri ei ole muodostunut, vaikka molemmat ovat noin 40-vuotiaita. Elämä tuntuu olevan ajoittain jostain hikisistä satasista kiinni ihmisellä, joka on ollut töissä 15 vuotta. Joo, on asunto- ja autolainat, lasten ratsastusharrastukset, kesällä pitää käydä pari kertaa Italiassa, kenkiä on mukavaa ostella kuukausittain netistä ja kuulemma on kiva, että kotona on aina kukkia maljakossa, mutta jotenkin tuo tyyli hieman ihmetyttää.

Siis lähinnä sen takia, että tuo back-up-rahan puuttuminen tai varallisuuden karttumisen estyminen tuntuu tätä frendiäni oikeasti stressaavan. Muutenhan jokainen voi puolestani vetää sillä tyylillä minkä parhaaksi näkee ja kansantalouskin tuossa kyllä kiittää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös