Kiitän
@Valioyksilö asiallisesta ja henkilöön käymättömästä kommentoinnistasi. Sellaista ei näinä osattomuudessaan poteviskelijoiden ja huomionkipeiden digiperskärpästelijöiden aikakaudella voi pitää itsestään selvyytenä.
Tämä lakkiasia ei varmaan koskaan tule avautumaan mulle. Ehkä, koska olen syntynyt tiettynä aikakautena. Ehkä, koska olen elänyt elämäni aikakaudella, jolloin pinnalla olevia arvoja ovat tasa-arvo, kaikenlaisten ihmisten hyväksyminen omina itsenään jne.
Tasa-arvo ja kaikenlaisten ihmisten hyväksyminen omana itsenään ei tarkoita vähimmässäkään määrin sitä, että näihin arvoihin vetoamalla voidaan lopettaa yleisesti hyväksyttyjen käytöstapojen kunnioittaminen, tai esimerkiksi peruskoulussa koulun järjestyssääntöjen noudattaminen. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos olisi, niin äärimmäinen tulkinta olisi täydellisen anarkian salliminen. Tämä on tietenkin huomattavan kärjistetty esimerkki.
Se, että joku on ollut yleisesti hyväksi koettu tapa ja käytäntö joskus, pitkäänkin, ei voi tehdä siitä jatkumoa tästä ikuisuuteen. Tällaisten etikettien kyseenalaistaminen lienee aina liittynyt uusien sukupolvien raikkaampaan ajatusmaailmaan.
Kyllä. Raikkaammuudesta voi olla toisinaan myös eri mieltä, mutta sukupolvien vaihtuminen merkitsee yleisesti ottaen tarpeesta lähtevää uudistumisen mahdollisuutta ihmiskunnalle. Yksittäisissä asioissa uudet sukupolvet voivat ottaa myös takapakkia, mutta ajattelen positiivisesti sen suhteen, että "pojasta polvi paranee".
Etikettien ja käytöstapoja koskevien sosiaalisten vaatimusten uudistumista tapahtuu koko ajan, mutta toki hitaasti. Ehkä ihmiset syövät ruokaloissa ja ravintoloissa ruokansa hattu päässään joskus 50 tai 250 vuoden kuluttua, tai mitä metallilieriötä siihen aikaan pidetäänkään. Tai sitten eivät. Ainoa mikä on varmaa, on se, että tulevaisuuden nuoret sukupolvet kyseenalaistavat kerta toisensa jälkeen vallitsevat käytös- ja pukeutumistavat. Osa tästä kyseenalaistamisesta liittyy joiltakin osin sellaisiin megatrendeihin, jotka muuttavat pukeutumisen koodistoa pitkällä aikavälillä. Osa taas on nuoren polven itsetarkoituksellista kyseenalaistamista, joka kuuluu asiaan.
Edelleenkin yritysmaailmassa suurimpia jarruja ovat ne vanhat rakenteet ja ajatusmaailmat, jotka ovat syvässä - vai syväjäässä.
On tuossa perää. Fiksuissa yrityksissä osataan kyllä haastaa jatkuvasti omia toimintatapoja. En kyllä ymmärrä, mitä tekemistä tällä on käytöstapojen ja pukeutumiskoodien suhteen. Firmojen omat kirjoitetut tai kirjoittamattomat pukeutumissäännöt ovat ihan hyttysenpaskan tasolla tärkeydessä verrattuna niihin asioihin, joilla on erityisen paljon merkitystä yrityksen kilpailukyvyn kehittymisen kannalta. Ei tästä kuitenkaan tämän enempää juuri nyt, vaikka aihe itsessään on relevantti.
Olen kyllä valmis riisumaan hattuni esim. luennolla, jos sille esitetään järkevä perustelu. Kunnioitus? Mikä onkaan tällaisen vaateen esittävän professorin kunnioitus sitä "lippispäätä" kohtaan? Yksiselitteisen huono ja selvästi esim. opetusta häiritsevä käytös on helppo ymmärtää ja tuomita - kuten vaikkapa päälle puhuminen. Mutta äänettömän asusteen osan, kuten sukan tai hatun, kokeminen häiritseväksi, on toistaiseksi meikäläisen ymmärryksen ulkopuolella.
Yliopistoissa ja muissa aikuisten ihmisten oppilaitoksissa koulutusinstituutioilla ei tietenkään ole sellaista kasvatustehtävää kuin mitä peruskouluilla on. Aiemmat postaukseni liittyivät nimen omaan peruskouluun.
Yliopiston luennoille voit mennä vaikka sydvesti tai karvahattu päässäsi, olettaen ettei päähineesi esimerkiksi estä takana istuvaa seuraamasta kunnolla luentoa. Yliopistossa ja muualla aikuisten maailmassa edustat omaa itseäsi käytöstavoillasi, ja on kokonaan oma asiasi, haluatko muiden ihmisten tuntevan sinut pipoa tai lippahattua sisätiloissa pitävänä tyyppinä vai et. Oppilaitoksesta valmistumisen ja myös arvosanojen suhteen on toivottavasti ihan sama, onko tentit suoritettu lakki päässä ja ruokalan soossia nautiskeltu pipo silmillä. Sen sijaan työpaikan hankkimisessa ja uralla etenemisessä tällaisilla asioilla on yllättävän paljon merkitystä, koska ihmistä ja hänen kykyään toimia mm. vaativissa sosiaalisissa tilanteissa arvioidaan erityisesti sellaisten asioiden suhteen, jotka koetaan mahdollisina riskeinä. Tämä pätee erittäin suuressa osassa suomalaisia yrityksiä. Ei kannata yleistää ns. luovien alojen firmojen nuorekasta ja hyperliberaalia ilmapiiriä koskemaan koko yritysmaailmaa, ei edes kaikkinaista yritysmaailmassa tapahtuvaa kehitystä - vaikka asioita kyllä omaksutaan yli toimialarajojen. Mutta olkoon tämä oman keskustelunsa aihe.
Oma intressini tätä päähineasiaa koskien liittyi edellisissä postauksissani ainoastaan siihen, onko lasteni koululla suunnilleen sama käsitys päähineen pitämisen sopivuudesta ruokalassa ja oppitunneilla kuin minulla. Kun käsityksemme osoittautuivat yhteneväisiksi, niin asia on minun puolestani kunnossa. Ei minua kiinnosta vieraiden ja varsinkaan aikuisten ihmisten huomauttaminen hatun pitämisestä ruokailun aikana, vaikka hattu päässä aterioiminen on mielestäni pääsääntöisesti moukkamaista. Oma asiansa ja oma häpeänsä.