Asia, joka ”avautui” minulle

[Vintsukka]

Mä olisin jopa tiennyt, toki ehdottaisin kirjoitusasuksi Cholmondeley. Näistä erikoisääntämisistä oli joskus puhetta huippusarjassa nimeltä QI, siitä tuon muistinkin. Muita erikoisesti lausuttavia (paikan)nimiä oli Featherstonehaugh, Mainwaring ja Belvoir. Ei ne natiivitkaan noita miettimättä saaneet oikein.

Eivätkö nuo kuitenkin sukunimiä olleet eivätkä paikannimiä. Samasta keskustelusta muistuu mieleen Tollemache-Tollemachen suku (äännetään Toolmake-Tollmash).

 

[morningstar]

Sanojen "hauki" ja "haku" monikon inessiivi on yksi ja sama sana, mutta se sanotaan eri tavalla. Tai ainakin minä sanon.

 

[Les Crusher]

Sanojen "hauki" ja "haku" monikon inessiivi on yksi ja sama sana, mutta se sanotaan eri tavalla. Tai ainakin minä sanon.

Mielenkiintoinen. Onkohan suomen kielessä muita eri tavalla lausuttavia?

 

[Hirvonen]

Sanojen "hauki" ja "haku" monikon inessiivi on yksi ja sama sana, mutta se sanotaan eri tavalla. Tai ainakin minä sanon.

Ja kun muutetaan sana muotoon hauikseen, saadaan kolmea eri asiaa tarkoittava sana. Noiden hauki ja haku sanojen lisäksi mukaan tulee vielä hauis.
Haku -> Ha-uik-seen
Hauki -> Hau-ik-seen
Hauis -> Hau-ik-seen

 

[Surukuku]

Sanojen "hauki" ja "haku" monikon inessiivi on yksi ja sama sana, mutta se sanotaan eri tavalla. Tai ainakin minä sanon.

Katos perhanaa... Näin on!!!

hauki - hauet - hauissa
haku - haut - hauissa

Suomen kielen sanaintonaatio eli tavujen painotus on kovin yksinkertainen eli paino tuppaa olemaan aina ensimmäisellä tavulla, mutta näiden sanojen kohdalla ainakin minä teen vaistomaisesti poikkeuksen.

No, nyt joku suomen kielen tutkija tullee ampumaan minut, mutta tämä ihan maallikon näkökulmasta.

 

[Lawless]

Tässä käytännössä samanlaista pohdintaa parin vuoden takaa: Kielipoliisit - Sivu 43 - Jatkoajan keskustelupalsta

 

[Surukuku]

...

"Kun puhutaan Lehkosen hauista (kaloista vai noudoista?), Heikkilä näyttää hauista."

En saanut tuohon sanaan enää mitään järkeä, kun tavasin sitä vain hau-is-ta. Tuo haku kai tavutetaan ha-uis-ta. Tästä tulikin mieleeni: onko suomen kielessä muita sanoja, jotka voidaan tavuttaa kahdella (tai jopa useammalla) tavalla, jolloin merkitys muuttuu?

Osittain samasta on puhe, mutta sanan "hauis" taivutusmuoto "hauista" sijamuoto on aivan eri kuin em. sanojen ulkoasultaan vastaava ja lisäksi kyse oli enemmänkin lausumisesta.

 

[finnjewel]

Mielenkiintoinen. Onkohan suomen kielessä muita eri tavalla lausuttavia?

Tästäkin voi kiistellä, mutta ainakin itse lausuisin hiukan eri tavalla sanan "lailla", riippuen siitä onko kyse sanan "laki" (merkityksessä "säädös") yksikön adessiivi vai saman sanan (merkityksessä "huippu") monikon adessiivi.

Siis jotenkin näin: "lail-la voidaan määrätä..." vs. "tuntureiden la-il-la ei yleensä kasva..."

Jälkimmäisessä tapauksessa virallinen tavutus ei liene tuo minkä kirjoitin, mutta itse tekisin tuhon puhekielessä pienen painotuseron.

 

[sampio]

Melkoisen suurta vihaa näköjään pystyy tuntemaan aivan tuntematonta ihmistä kohtaan. Ja toisaalta aika pahalta pystyy tuntumaan täysin tuntemattoman ihmisen puolesta. Lukaisin tuossa hetki sitten Ranskan tapahtumista, ja vaikken erityisemmin säälinyt ampujaa ennenkään, oli reaktioni lievä yllätys itselleni, kun luin uhreistä Ylen sivulta. Varsinkin opettajan ja hänen kahden lapsensa kohtalo sekä maininta jäljelle jääneestä odottavasta leskestä sai aikaan ihan konkreettisen, liki pakahduttavan vihan ja surun tunteen. Teki mieleni lyödä näyttöä, vaikka muuten olenkin mitä säysein ja rauhanomaisin olento.

Pitäisikö nuoret, työttömät ja vihaiset miehet kieltää lailla, kun tuntuu, että aina takana on tuollainen luuseri, joka kompensoi pippelinpituuttaan ampumalla viattomia lapsia ja nuoria tai muuten vain sivullisia.

 

[ms.qvist]

Melkoisen suurta vihaa näköjään pystyy tuntemaan aivan tuntematonta ihmistä kohtaan. Ja toisaalta aika pahalta pystyy tuntumaan täysin tuntemattoman ihmisen puolesta. Lukaisin tuossa hetki sitten Ranskan tapahtumista, ja vaikken erityisemmin säälinyt ampujaa ennenkään, oli reaktioni lievä yllätys itselleni, kun luin uhreistä Ylen sivulta. Varsinkin opettajan ja hänen kahden lapsensa kohtalo sekä maininta jäljelle jääneestä odottavasta leskestä sai aikaan ihan konkreettisen, liki pakahduttavan vihan ja surun tunteen. Teki mieleni lyödä näyttöä, vaikka muuten olenkin mitä säysein ja rauhanomaisin olento.

Pitäisikö nuoret, työttömät ja vihaiset miehet kieltää lailla, kun tuntuu, että aina takana on tuollainen luuseri, joka kompensoi pippelinpituuttaan ampumalla viattomia lapsia ja nuoria tai muuten vain sivullisia.

Tämähän on tietenkin täysin subjektiivinen näkemys siitä onko kyseessä "viaton uhri" tai kenties jokin muu. Tämä "luuseri" nähnee viattoman uhrin sijaan "vihollisen" ja toiminta on sitten sen mukaista. Kumpaa pitää sitten moraalisesti oikeutetumpana toimintana, tämä riippunee täysin katsojan taustasta ja siitä kuinka hän ymmärtää ja kokee tapahtuman viitekehyksen. Tämä ampuja katsoo (olettaen) oikeutetuksi tuoda "sodan" lännen maaperälle omalla ratkaisullaan, silmä silmästä, hammas hampaasta!

Toisaalta minusta myös "luuseriksi" leimaaminen on asian yksinkertaistamista ja tavallaan silmien sulkemista tosiasioilta. Hän on "tuollainen luuseri" - voidaanko olettaa, että tapauksesta voidaan ottaa opiksi jos tekijää nimitetään "tuollaiseksi luuseriksi"? Se on minusta tekijän aliarvioimista ja teon aliarvioimista. Ei hän suinkaan sankari ole, mutta teko pitää ottaa sellaisena kuin se oli ja vetää siitä selkeät johtopäätökset ja toimia niiden mukaisesti. Teon syyt voi ymmärtää mutta niitä ei tarvitse - eikä pidä - hyväksyä. Ymmärryksestä voi seurata se, että vastaisuudessa tällaisien tekojen taustamotiiveihin on helpompi puuttua, voidaan toimia ennalta ehkäisevästi niin pitkälti kuin mahdollista.

vlad.

 

[sampio]

Tämähän on tietenkin täysin subjektiivinen näkemys siitä onko kyseessä "viaton uhri" tai kenties jokin muu.

Niin oli tunteenpurkauksenikin subjektiivinen, enkä sitä ole muuksi väittänytkään. Henkilökohtaisesti vain kuvottaa nuo otukset, jotka lapsia ja nuoria tappavat.

Syypäitä ei esim. näistä Ranskan uhreista saa millään. Sen jollain tapaa ymmärrän, että he saattavat symbolisoida jollekin sairaalle mielelle vihollista, mutta se ei tee heistä syyllisiä. Viattomia olivat ja sellaisina pysyvät. Aivan kuten Norjan demarinuoret, kouluammuskeluiden uhrit tai palestiinalaiset lapset.

Toisaalta minusta myös "luuseriksi" leimaaminen on asian yksinkertaistamista ja tavallaan silmien sulkemista tosiasioilta.

Kuten sanoin, purin tunteitani. Ja juu, henkilökohtaisesti en noita breivikejä sun muita kusipäitä hirveästi jää kaipaamaan, sen verran on humanismini karissut tässä vuosien mittaan.

Toki tekojen taustoihin täytyy päästä, ja olen niitä itsekin miettinyt viime vuosien aikana. Se ei mua silti estä halveksumasta tekoja tai tekijöitä siinä vaiheessa, kun he suunnitelmansa toteuttavat. Paras väylä on toki se, että vastaavat pystyttäisiin ehkäisemään jo alkuunsa, mutta kaikkia ei varmasti pystytä, ja vaikka kuinka ymmärrän sen, että motiivit, tekijäprofiilit yms. on tärkeä tajuta, samaan aikaan ristiinnaulitsen heidät.

 

[Jeepeli]

Hoksasin juuri, että olen alkanut lähes inhoamaan erästä NHL-seuraa. Ennen pidin joukkuetta melko neutraalina, jopa hiukan positiivisella puolella, en enää. Kaikista hassuinta on se, että syy mielen muutokseen taitaa suurimmaksi osaksi olla eräs täällä kirjoitteleva joukkueen umpivärilasi-kannattaja. Kylläpä olen pikkusieluinen mielenipahoittaja mutta minkäs sille voi.

 

[cottonmouth]

Se, että joskus viestin sisältö ja allekirjoitus muodostavat täydellisen harmonian.

linkki: JA

 

[kananlento]

Tässä viimeisen viikon aikana on ruvennut vituttamaan noi vaasalaiset (tietyt niistä) ja varmaan siitä, ja kaikesta hehkutuksesta, johtuen päässyt vähän mukaan tuohon hypeen tästä karsinnasta.

Tänään vähän jopa jännitti ennen peliä, että minkälainen ero siellä joukkueilla on. Hermostunut alku Ilveksellä ja sitten avausmaali, niin tunnustan että koneen ääressä huudahdin ihan ääneen. Toisen maalin tullessa vieläkin huusin ja nostin käden ylös. Kolmannessa sitten ei enää tullut reagoitua ja loppupeli tuli oikeestaan vain nautittua jääkiekosta ilman jännitystä.

Pelin jälkeen tuli vähän pannukakku-fiilis, vastassa oli Mestisjengi, joka ei pärjännyt oikein missään niin ei tästä voitosta ihan hirveitä fiiliksiäkään osaa repiä.

Tämä pannukakku-ilmiö siis avautui. Ehkä Sportin kotipelin jälkeen on eri fiilikset.

 

[Ralph]

Jeremy Dehner on Ryan Suterin serkkupoika.

 

[mestari]

HCK ja HC Keski-Uusimaa ovat sama joukkue. Olen kuvitellut, että tuo HCK tarkoittaa HC Keravaa ja HC Keski-Uusimaa on taas sitten aivan eri joukkue.

 

[Ralph]

HCK ja HC Keski-Uusimaa ovat sama joukkue. Olen kuvitellut, että tuo HCK tarkoittaa HC Keravaa ja HC Keski-Uusimaa on taas sitten aivan eri joukkue.

Pakko kysyä, että avautuiko tämä asia lukemalla minun viestini?

 

[mestari]

Pakko kysyä, että avautuiko tämä asia lukemalla minun viestini?

Viestisi ei "avaudu" minulle...?
Tuo HCK asia selvisi minulle lukemalla Aamulehdestä mestiksen karsintasarjaa koskevia juttuja, joissa kirjoitettiin HC Keski-Uusimaasta. Meinasin mennä jo huonot toimittajat vauhdissa-ketjuun haukkumaan toimittajan, joka ei tiedä edes joukkueen nimeä, mutta selvitin sen sitten onneksi itse.

 

[fiftyeight]

Viestisi ei "avaudu" minulle...?
Tuo HCK asia selvisi minulle lukemalla Aamulehdestä mestiksen karsintasarjaa koskevia juttuja, joissa kirjoitettiin HC Keski-Uusimaasta. Meinasin mennä jo huonot toimittajat vauhdissa-ketjuun haukkumaan toimittajan, joka ei tiedä edes joukkueen nimeä, mutta selvitin sen sitten onneksi itse.

Ja se, että jos ja kun Mestikseen nousee, on se tod.näk. HIFKin farmijoukkue.

Mikä sinänsä on hienoa, kun katselee nykyistä miehistöä. Aaaaki Tuominen, Aki Tuominen....

 

[Silkkeri]

Avautui, että jos strategiset mittani laitettaisiin Eliteprospectsin sivuille, joku voisi pitää meikäläistä ihan hyvässä lihassa olevana stay at home-pakkina. Harmi, että tässä tapauksessa se tarkoittaa vaan sitä, että olut ja rasvainen ruoka on tehnyt talven aikana tehtävänsä. Helvetti.

 

[alwahla]

Avautui, että John Carter on täysin paska elokuva. "Rahalla saa ja hevosella pääsee", kuuluu sanonta, mutta tässä tapauksessa voisi paremminkin sanoa, että moni kakku päältä kaunis ja sisältä täyttä silkkoa.

 

[Vanha Len]

Avautui, ettei ihmisen pidä olla onnellinen eikä ainakaan tätä julki tuoman. Leuka rinnassa vaan läpi harmaan arjen hammasta purren niin hyvää tulee. Naisetkin ovat niin saatanan ihania.

 

[-Niks-]

Kakkoselta tsiikasin Lady Gagan konserttia ja avautui että nainen osaa oikeasti laulaa helvetin hyvin sekä sille päälle sattuessaan osaa olla suhteellisen seksikäs paketti. Hyvät esiintyjät taidotkin omaa. En enään pidäkkään niin mitättömänä.

 

[Musta Nuoli]

Avautui, että John Carter on täysin paska elokuva. "Rahalla saa ja hevosella pääsee", kuuluu sanonta, mutta tässä tapauksessa voisi paremminkin sanoa, että moni kakku päältä kaunis ja sisältä täyttä silkkoa.

Minulle taas avautui, että John Carter on kelpo viihde-elokuva, perusvarmaa kolmen tähden seikkailua ja poikamaista tieteistoimintaa. Ei tarvitse Edgar Rice Burroughsin haudassaan kääntyä, kun hänen vuoden 1912 pulp-seriaalinsa on vihdoin valkokankaalle saatu 100 vuoden odottelun jälkeen.

Burroughsin Mars-kirjathan ovat pulp-klassikoita ja tarinat ovat toimineet esikuvina yhdelle jos toisellekin planetaariselle romanssille ja tieteisfantasialle.

Leffa ei ehkä historiaan jää kuten kirjat, mutta kuten sanottua: kelpo kolmen tähden tavaraa kumminkin. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

 

[ms.qvist]

Burroughsin Mars-kirjathan ovat pulp-klassikoita ja tarinat ovat toimineet esikuvina yhdelle jos toisellekin planetaariselle romanssille ja tieteisfantasialle.

Leffa ei ehkä historiaan jää kuten kirjat, mutta kuten sanottua: kelpo kolmen tähden tavaraa kumminkin. Ei enempää, muttei myöskään vähempää.

Kirjat todellakin olivat mieluisaa luettavaa pikku-vladille. Niissä oli seikkailua, toimintaa ja "marssiaanista politikointia", joka kaappasi matkaansa kirja kirjan perään. Kirjasarjalla, etenkin sarjan alkupään parhaimmilla teoksilla, on tietty paikkansa pulp-klassikoiden historiassa, mutta vaikka elokuvaa en olekaan nähnyt, niin en oikein jaksa uskoa, että leffa tulee jäämään millään mittarilla historiaan. Se katoaa kuin Marssinritarin askeleen jälki punaiselta sannalta tuulen tuiverruksen seurauksena.

vlad.