Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut, miksi moderni jenkkimetalli, metalcore tai mitä lie algorea onkaan, ei säväytä meikäläistä, vaan jo parin biisin jälkeen tekee mieli lopettaa kuuntelu. Periaatteessa kitarat sahaavat kivasti yms, mutta jostain syystä ei kolahda. Ja äsken se valkeni: jenkkimetallissa vokaaleissa ei ole juuri ollenkaan melodiaa, se on pelkkää kirkumista lukuunottamatta poikabändimäisiä puhtaita osuuksia. Sen sijaan hiukan perinteisemmässä (melo)deathissa örinät öristään ilman puhtaita osuuksia, mutta mukana on selkeä melodia. Siitähän se kiikasti.
Edellä oleva siis kärjistettynä. En väitä hallitsevani genreilyä kovinkaan hyvin, mutta toivottavasti pointtini tuli selväksi puritaaneillekin.