Avautui omien vanhempien sekopäisyys.
Isäni on tyhmä kuin saapas. Kirjaimellisesti ei osaisi vastata paljon on 10 prosenttia sadasta. Ei siinä mitään. Sama se minulle jos on tyhmä. Omasta mielestään on kuitenkin viisas ja on koko ajan äänessä. Noh tämä vaan taustaksi.
Pari vuotta sitten taloni pihalta terassilta hän huuteli 30-50 metrin päässä kulkeville koiran ulkoiluttajille. Ei siis mitään töykeyksiä vaan muuten vaan. Mielestäni tämä ei ollut OK, vaan totesin ettei ole mitään asiaa minun pihaltani huudella yhtään kenellekään. Tämä on minun kotini. Suuttui ja riideltiin tottakai. Noh en sitten jaksanut enää riidellä ja tämä unohtui.
Pari kuukautta sitten hän teki lapselleni pelottavia ääniä, jotka pari viikkoa aikaisemmin saivat pienen lapseni itkemään. Pyysin asiallisesti ettei tee niitä nyt eikä seuraavana päivänä kun synttärijuhlissa on muita pieniä lapsia, jotka pelästyvät. Vastaus huutamalla: ”OPETTAKAA LAPSENNE SIETÄMÄÄN MÖREITÄ ÄÄNIÄ!”.
Sitten muutaman minuutin päästä alkoi puhumaan lapselleni kuinka lapsellani on iso maha. Ei siinä mitään, kohtuullisen harmitonta kun ei 2-3 vuotias ymmärrä kaikkea, mutta ei noin kuitenkaan lapsillekaan saa sanoa. Asiallisesti yritin puuttua, että voisiko hän jatkossa olla sanomatta noin: ”VOI HERRANLETTAS. Minä sanon mitä haluan! Kävi huonosti pari vuotta sittenkin kun yrititte rajoittaa minun sanomisiani!!”
Siinä vaiheessa itselläni paloi käpy. Hermostuin. Kutsuin häntä mm. mulkuksi ja lähdin lapseni kanssa pois. Ei paras hetkeni, mutta ei sitä vaan pystynyt enää olemaan rauhallinen kun omaan lapseen liittyvää pientä pyyntöä ei voi noudattaa.
Olen yrittänyt korjata välejä ja pyytänyt, että jatkossa minun lapseeni liittyviä toiveita kunnioitettaisiin eikä pihaltani huudeltaisi kellekään. Nyt olen kuitenkin kuulemma pahis, ja minulla ei ole mitään välejä isääni ja äitiinikin vaan ohuet. Äitini tottelee isääni kaikessa. Perinteinen parisuhde.
Noh tällä mennään. Aika raskasta. Onneksi on omakin perhe. Vaikea silti käsittää miten joku voi katkaista välit omaan ainoaan lapseen ja lapsenlapseen mieluummin, kuin kunnioittaisi yhtä pientä lapseeni liittyvää pyyntöä.