Keikkahan oli jo lähes loppuunmyyty ennen kuin Hanoin osallistumisesta hiiskuttiin. Soittoaika myös rajallinen edes yhden levyn biiseihin, saati kaikkien hyvien biisiensä, kyllä niitä enemmän on kuin yksi. Itse en tällaisessa näkisi termiä "rahastuskeikka". Sellaisiakin voi vielä olla edessä. Miten muuten määritellään rahastuskeikka? Ainakin Hanoilla olisi selkeä tilaus.
Meillä on tiskipöydällä muki jossa on vettä, sokeria, etikkaa ja liraus tiskiainetta. Aamulla kun Mengelöi coctailin niin ehtoolla on mukin pohja mustana näitä helevetin parasiitteja.
Niihin on tulossa isompia remontteja (julkisivu ja putket) niin se on osasyy miksi hinnat ovat alhaalla. Itse muutin sieltä jo 7-8 vuotta sitten niitä remontteja karkuun, mutta ilmeisesti ovat vain tehneet satunnaisia korjauksia.
Itsekin kiinnittänyt samaan huomiota. Venäjän hyökkäyksen jälkeen niitä pyöri täällä, mutta ehkä sitten tajusivat siirtyä muualle.
Kun on koko ikänsä ollut historian väärällä puolella, hiljentyminen saattaa olla jonkinlaisen henkisen kasvun tai viisastumisen merkki.
Harmi etteivät tosielämän Tuomioja, Kiljunen jne. ole ymmärtäneet asiaa.
Patologinen väärässäoleminen, vittumainen typeryys ja reaalisosialismi on Suomessa edelleen tuottoisa hillotolppa.
Samat biisit japaninkielisinä versioina tietysti. Silleen akustisesti, koton säestyksellä.
Olin joskus baarissa Shanghaissa ja kuuntelin (mandariini)-kiinaksi vetävää Black Sabbath -coverbändiä. Oli kova, ja laulaja oli melkein selvinpäin, joten lievä autenttisuuden puute häiritsi. Sama kuin Hanoilla olisi selvä kitaristi.
Nasse oli kai ihan selvä. Luulen, että Ginger ja Dregen myös. Kuten myös Costello ja ne muut Miken työhevoset. Yritä nyt vähän enemmän, vaikka momentum meni jo.
Onko antaa jotain esimerkkejä tällaisista? En muista, että olisi tullut meikäläiselle vastaan. Ihan siis mielenkiinnosta kyselen.
On yhä kelmuissa odottamassa avaamista. Tilasin tossa keväällä tuon. No, joulun välipäivinä yleensä kaipaa jotain tekemistä.
/img-s3.ilcdn.fi/5694235477c31cffb65bf49e4a1fa7a267374036fc4d5014013551731ff445cf.jpg)
www.iltalehti.fi
En ole leffojen suurkuluttaja, mutta mielestäni paras leffa ikinä Voisi katsoa sen kymmenennenkin kerran...
Luin kirjan ensin. Ekalla kerralla leffa oli pettymys, kun mua häiritsi se, että kirjan päähenkilö (Billy Bibbet tjsp.) oli leffassa sivuosassa ja pääosa oli kirjan kirjassa sivuhenkilö. Kun sitten katsoin leffan toiseen kertaan, se osoittautui aivan helmeksi, omana itsenäisenä teoksena.
Kappas vaan, samanmoisia ajatuksia itsellänikin.
