Avautui, että tuskin jaksan vaivautua katsomaan enää sekuntiakaan livenä näitä olympialaisia. Enpä ole muutenkaan katsonut kuin jokusen Suomen miesten jääkiekko-ottelun sekä naisten pronssipelin viimeiset 10 minuuttia, sekä satunnaista lähetystä mäkihypyn suurmäen kisan tauolta. Sen verran nyt toivon, että venäläiset olympiaurheilijat eivät voita jääkiekon kultamitalia, muuten on aika lailla sama.
Perinteiset doping-hiihtäjät eivät kiinnosta, mitkään snoukkaajat eivät kiinnosta, taitoluistelijat eivät kiinnosta sen jälkeen kun Suomen miesväestön salaiset lesboseksifantasiat Kiira Korvesta ja Laura Lepistöstä murskautuivat näiden lopetettua uransa, pujottelijat eivät kiinnnosta, curling kiinnosti viimeksi kun selostaja Voitto Liukkonen eli, pikaluistelijat eivät kiinnosta, naisten jääkiekko ei kiinnosta Suomen naisjoukkueen mitalipelin viimeistä erää lukuun ottamatta, miesten jääkiekko ei juuri kiinnosta Suomen joukkueen otteluiden satunnaiseriä (yleensä viimeisiä) lukuun ottamatta. Mäkihyppykään ei enää kiinnosta. Jos joku laji jäi mainitsematta niin unohdin sen ja se ei silloin taatusti kiinnosta.
Sitten vain odottelemaan kevään Mestis-ratkaisupelejä. Ai niin, nekään eivät kiinnosta, koska sarja on 2/3 farmisarja eikä sieltä voi nousta joten ihan sama, kuka siellä nostaa mehukannua. Jos sieltä joku liigaan nousee niin se on konkurssikypsä Espoo United, koska rahalla saa.
Onneksi ovat kevään MM-kisat, joissa Marjamäen huikean aktiivinen, luova ja dynaaminen valmennustyyli tuottaa lupaavia tuloksia ja vastassa ovat jälleen Etelä-Korean kaltaiset kiekkoilun suurmaat (jotka ehkä voitetaan, isoja kiekkomaita ei). Eipä oikein sekään jaksa kiinnostaa.
Tänä kesänä pelataan sentään jalkapallon MM-kisat, jotka kiinnostavat sinänsä, mutta isäntämaa ei kiinnosta - kisat olisi pitänyt siirtää kauas pois Venäjältä, tuosta venäläisten olympiaurheilijoiden hevonvittumaasta.
Avautui, ettei urheilu jaksa enää kauheasti kiinnostaa.
