Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Avautui eilen, että maailmalla 3,5 miljoonaa levyä myyneen brittibändi Lostprophetsin laulaja Ian Watkins on aivan helvetin sairas ihminen. Sai onneksi 35 vuoden tuomion, mutta hyi helvetti kun luki noita juttuja mm. Vauvan raiskaamisesta ja eläimiin sekaantumisista. Olen vieläpä nähnyt ko. Bändin livenä 2004 Metallicaa lämppäämässä ja pidinkin joistain heidän biiseistään. Nyt aiheuttaa suunnatonta yökötystä.
Minulle avautui, etten ole tuommoisesta bändistä koskaan kuullutkaan. Hyypiön saamasta tuomiosta luin lehdestä ja olin tyytyväinen siitä, että mies teki tekosensa briteissä ja sai asianmukaisen tuomion - Suomessa olisi napsahtanut todennäköisesti ehdollista tai sitten muutama vuosi linnaa, josta olisi otettu puolet pois, koska kyse olisi ollut "ensikertalaisesta". Saisi täälläkin siirtyä kunnon tuomioihin tai pistää tuollaiset tapaukset pakkohoitoon loppuiäkseen.
Aiemmin on kuitenkin avautunut, että vaikka se välillä erittäin vaikeaa onkin, niin taiteilijoiden yksityiselämä ja heidän luonteenpiirteensä eivät aina mitenkään korreloi heidän luovan osaamisensa synnyttämien mielikuvien kanssa. Toinen brittimuusikko Gary Glitterkin on pedari ja istunut linnassakin lapsiin sekaantumisesta, mutta hienoja glam rock -biisejä mies vain aikoinaan teki. Jäähalleissakin on moni biisi soinut.
Samoin tähtituottaja Phil Spector tuotti monia kovia levyjä, mutta murhaaja hänkin on. Myös elokuvaohjaaja Roman Polanski on ollut maanpaossa Yhdysvalloista vuosikymmeniä, koska hän sattui huumaamaan 13-vuotiaan tytön ja raiskaamaan tätä perseeseen, mikä ei mennyt ihan sääntöjen mukaisesti. Polanski on silti erittäin lahjakas elokuvaohjaaja.
Ei taiteilijaa ja taidetta silti voi täysin toisistaan erottaa mielikuvien tasolla, vaikka kuinka yrittäisi. Glitter on pedofiili, Spector murhaaja ja Polanski raiskaaja. Watkins on iljettävä paska.
Toisaalta mistä sen tietää, jaksaisiko sitä välittää samalla tavalla, jos tapahtumista on tarpeeksi aikaa. Jos vaikkapa Mozart paljastuisi sarjaraiskaajaksi tai Sibeliuksen Janne himomurhaajaksi, niin hetkauttaisiko se lopulta kauheasti vakiintuneita mielikuvia jostain Figaron häistä tai Finlandiasta?