Ulkomaisten sarjojen ihannointi syö ehdottomasti terää kotimaisesta urheilusta ja luo "vääränlaisen kulttuurin."
Ei ihannointi huono juttu ole, mutta keinotekoinen Barçan tai Manchester Unitedin kannattaminen on tunteiden teeskentelyä. Ei sellaista henkilöä, joka kannattaa sielunsa voimin jotain tv:stä tuttua bisnesjoukkuetta, voi ottaa aikuismaisesti.
Sarjaa, joukkueita ja pelaajia voi ihannoida ja nauttia niiden tarjoamasta viihteestä, ja jonkun puolellakin on varmasti kiva olla, mutta "intohimoista" Valioliiga- tai NHL-joukkueiden kannattamista en ymmärrä. Miten esimerkiksi joku Chicago Blackhawks voi herättää joissain aitoa tunnetta, jos ei ole koskaan elänyt siinä ympäristössä, jossa urheilu tapahtuu.
Minä ihannoin eurooppalaista urheilu- ja kannatuskulttuuria, jossa oma joukkue on todellakin oma joukkue, eikä esimerkiksi maantieteellisesti lähin pääsarjatason joukkue. Suomessa taas on valoillaan kulttuuri, jossa uusikaupunkilaiset porhaltavat autoillaan Raumalle ja Turkuun kannattamaan Lukkoa ja TPS:ää, vaikka omassakin kylässä on jääkiekkojoukkue.
Ruotsin(kin) isot katsojaluvut perustuvat oletukseni mukaan sillä, että siellä samat ihmiset kannattavat omia pieniä seuroja, ja käyvät korkeamman sarjatason peleissä viihteellä. Siellä pienet seurat keräävät suurempia yleisömääriä kuin Suomessa, mikä mahdollistaa paremmat eväät panostaa urheilun laatuun. Ruotsissa urheilujoukkue on paikkakunnalle tärkeä luomaan paikkakunnan omaa imagoa. Joukkueista ollaan ylpeitä oli laji tai sarjataso mikä tahansa.
Jos pesäpallo oltaisiin keksitty Ruotsissa, sillä ei olisi maakuntalajin leimaa kuten Suomessa, vaan sitä pelattaisiin myös suurissa kaupungeissa tuhansien silmäparien edessä. Suomessa taas kaupunkilaiset naureskelvat maalaisten pelille tai lajeille, jotka ovat toista tasoa kuin mitä televisiossa näkevät.