Minä olen kannattanut Veikkausliigajoukkuetta, tosin se oli pääsarjajengi vain kauden. Kyseessä siis PK-35, jonka paidassa aloitin oman futisharrastukseni muistaakseni 5- vai 6-vuotiaana.
Ennen kuin PK nousi liigaan, kannustin heitä paikan päällä Kolmosessa, Kakkosessa ja Ykkösessä, aivan kuten uskomaton liigatarinakin tämä kaikki koettiin lapsuuden kotipaikkakuntani Pukinmäen urheilupyhätössä Pasi Rautiaisen ja mm. Hantta Bäckmanin luotsatessa porukkaa.
No, PK-35:lle kävi miten kävi tuon mitalisensaatiokauden jälkeen, sen kauden 1998 jälkeen minulla ei olekaan pääsarjatasolla omaa suosikkiani ollut. Toki sen ajan jälkeinenkin ja uudestaan alasarjoista käynnistellyt PK veti edelleen paikan päälle katselemaan Petteri Kaijasiltaa ja kumppaneita, sittemmin seuran vantaalaistuttua on kuitenkin siteet enemmän ja enemmän katkenneet ja tuntuu ettei vanhaa PK:ta ole enää oikeastaan olemassa, vaikka heitä tarkimmin Ykkösessä tuleekin seurattua.
Ulkomaisista jengeistä sydämessäni on FC Kööpenhamina, tähän katson olevani kriittisenkin mieshuoraseulan läpi tiirailtuna oikeutettu, pelattuani 1990-luvulla useamman vuoden kyseisen seuran junioreissa. Paidan selässä muuten #10, suomalaisvahvistukselle lyötiin heti alkajaisiksi odotukset niskaan ja mikäs siellä oli pelatessa ja treenatessa kohtalaisissa puitteissa ja melkoisen vaativassa ja kilpailullisessa ilmapiirissä. Viikonloppuisin faijan kanssa Parkenille edustusjoukkueen matseihin, aivan kuten nykyäänkin aina paikan päälle eksyessäni.
Ei tää tarinointi ketään kiinnosta, mutta kun HIFK on sekin kuulemma kotikyläni eli Helsingin seuroja, avautui sellainen asia että tässähän voi ihan hyvällä omatunnolla elää mukana niin PK-35:n, FCK:n kuin IFK:nkin peleissä. Toki PK siis nykyään vieraantuneempi, olisivat vaan pysyneet Pukinmäessä loppuun asti.
Ennen kuin PK nousi liigaan, kannustin heitä paikan päällä Kolmosessa, Kakkosessa ja Ykkösessä, aivan kuten uskomaton liigatarinakin tämä kaikki koettiin lapsuuden kotipaikkakuntani Pukinmäen urheilupyhätössä Pasi Rautiaisen ja mm. Hantta Bäckmanin luotsatessa porukkaa.
No, PK-35:lle kävi miten kävi tuon mitalisensaatiokauden jälkeen, sen kauden 1998 jälkeen minulla ei olekaan pääsarjatasolla omaa suosikkiani ollut. Toki sen ajan jälkeinenkin ja uudestaan alasarjoista käynnistellyt PK veti edelleen paikan päälle katselemaan Petteri Kaijasiltaa ja kumppaneita, sittemmin seuran vantaalaistuttua on kuitenkin siteet enemmän ja enemmän katkenneet ja tuntuu ettei vanhaa PK:ta ole enää oikeastaan olemassa, vaikka heitä tarkimmin Ykkösessä tuleekin seurattua.
Ulkomaisista jengeistä sydämessäni on FC Kööpenhamina, tähän katson olevani kriittisenkin mieshuoraseulan läpi tiirailtuna oikeutettu, pelattuani 1990-luvulla useamman vuoden kyseisen seuran junioreissa. Paidan selässä muuten #10, suomalaisvahvistukselle lyötiin heti alkajaisiksi odotukset niskaan ja mikäs siellä oli pelatessa ja treenatessa kohtalaisissa puitteissa ja melkoisen vaativassa ja kilpailullisessa ilmapiirissä. Viikonloppuisin faijan kanssa Parkenille edustusjoukkueen matseihin, aivan kuten nykyäänkin aina paikan päälle eksyessäni.
Ei tää tarinointi ketään kiinnosta, mutta kun HIFK on sekin kuulemma kotikyläni eli Helsingin seuroja, avautui sellainen asia että tässähän voi ihan hyvällä omatunnolla elää mukana niin PK-35:n, FCK:n kuin IFK:nkin peleissä. Toki PK siis nykyään vieraantuneempi, olisivat vaan pysyneet Pukinmäessä loppuun asti.
Viimeksi muokattu: