Minä olen kannattanut Veikkausliigajoukkuetta, tosin se oli pääsarjajengi vain kauden. Kyseessä siis PK-35, jonka paidassa aloitin oman futisharrastukseni muistaakseni 5- vai 6-vuotiaana.
Ennen kuin PK nousi liigaan, kannustin heitä paikan päällä Kolmosessa, Kakkosessa ja Ykkösessä, aivan kuten uskomaton liigatarinakin tämä kaikki koettiin lapsuuden kotipaikkakuntani Pukinmäen urheilupyhätössä Pasi Rautiaisen ja mm. Hantta Bäckmanin luotsatessa porukkaa.
No, PK-35:lle kävi miten kävi tuon mitalisensaatiokauden jälkeen, sen kauden 1998 jälkeen minulla ei olekaan pääsarjatasolla omaa suosikkiani ollut.
Itselläni on hieman samanlaiset aatokset mutta eri lähtökohdista. Itse olen perinteisesti kannattanut Helsingissä "sitä toista" joukkuetta. Eli HJK:n haastajaa. Aikanaan Finnairin Palloilijoita ja sen jälkeen PK-35:ä. Jotenkin Klubi on aina tuntunut liian kliiniseltä joukkueelta. Rosoa on puuttunut.
FinnPan painuttua unholaan (pääsarjatasolla), Pasi Rautiaisen luotsaama PK-35 nousi korvaamaan tyhjiötä Klubin haastajajoukkueena. Tämä oli oikein mukava homma kun omatkin sukujuuret juontavat luovutetulle alueelle. Toivoin että syntyisi vahva lähiöjoukkue (Puksu, Pihlis, Malmi jne.), varsinkin kun Hjallis päätti tuoda, HJK:n CL-kampanjan sokaisemana, massinsa paikalle. No, tässä valitettavasti tuli jälleen esiin Harkimon kyvyttömyys ymmärtää kannatustoiminnan ydintä. Nimi vaihtoon ja (epärealistinen) oletus että Jokereiden lätkäniiloista taiotaan lisää uusia kannattajia PK-35:n vanhojen kannattajien lisäksi, jotka puolestaan käsiään läpsytellen tyytyväisenä siirtyvät diggaamaan uudelleen nimettyä kotiseuraansa... Yeah right.
Loppu onkin historiaa. Jokereiden lätkäjengin sekä täyden Hartwall-areenan niihin aikoihin tahkoamat rahat hukattiin sitten tämän futispuuhan tappioihin.
Väitän että ilman nimenmuutosta (mutta Hjalliksen hilloilla alkuun) PK-35:llä olisi ollut hyvä mahdollisuus asemoitua Stadissa toiseksi suureksi. PK-seudun pelaajatuotanto on niin ylivoimainen tässä maassa, että prospekteja olisi riittänyt ainakin kahdelle jengille, luultavasti useammallekin. No, myöhemmin FC Honka löysi oman tilansa HJK:n vierestä, eikä siinä mitään.
Sen verran lopuksi filosofoin ja kalloa kutistan Hjalliksesta, että vanha valtameripurjehtija ei ole tainnut koskaan ymmärtää seuratoiminnan tai -kannatuksen dynamiikkaa.
1) Seuran nimeä ei muuteta.
2) Kannattajille ei vittuilla.
3) Kannatus perustuu yhteiseen kokemukseen.
4) Jos ei ole kannattajia, ei ole seuraa.
Ylläolevia faktoja on vaikea käsittää, jos on sisimmältään pelkästään omaan nerouteensa ja tekemiseensä uskova erakko.
Hyvää jatkoa Hjallis.