En ole koskaan vihkiytynyt noin antaumuksellisesti italialaiseen jalkapalloon. Paolo Rossia toki vihaan, koska se korppikotka jonka olisi pitänyt olla pelikiellossa varasti maailman koskaan ikinä parhaalta joukkueelta maailmanmestaruuden. Puhun siis Brasiliasta vuonna 82. Salvatore Schillacista tykkäsin. Jätkä tulee MM-kisoihin varamiehenä, saa mahdollisuutensa kun Viallin ruuti on märkää ja paukuttaa itsensä kisojen maalikuninkaaksi. Sen jälkeen ei paljon ukosta kuultu. Ja sitten vielä Herra Paitsio, Filippo Inzaghi. En ole tilastoja katsonut, mutta onko kukaan ollut koskaan yhtä paljon paitsiossa? Sen postikin kannettiin paitsioon.