Se miten paljon menneestä irtipäästäminen oikeasti voikaan ajaa ihmistä eteenpäin elämässä. Sitä kun on tullut aiemmin roikuttua vähän liiankin kanssa kiinni menneissä ihmisissä ja paikoissa, niin pitkään mä en edes tajunnut, kuinka pahasti tein vain itselleni hallaa tällaisella takertumisella ja olin tästä syystä vielä viime vuonna vähällä toistaa menneisyyden virheeni ja painaa opintojen suhteen paniikkinappulaa, kun asiat eivät menneetkään ihan oman pillini mukaan.
Joskus viime kevään/kesän tienoilla alkoi hidas mutta vakaasti etenevä irtipäästämisprosessi eräästä yksittäisestä ihmisestä, jossa henkisesti kiinni roikkuminen oli jo vuosien ajan pahiten hidastanut mun henkistä kasvuani. Saman tien en tätä edes hiffannut mutta hiljalleen olen kuitenkin huomannut, että juuri viime vuodesta lähtien olen alkanut vetämään niitä oikeanlaisia ihmisiä puoleeni ja palaset elämässä ovat muutenkin alkaneet loksahtamaan kohdalleen.
Hain viime vuonna hullun lailla itselleni palkallista työtä, jolla olisin saanut samalla kouluni suoritetuksi. Oloni oli lähes maansa myynyt, kun edes toinen lopulliseen haastatteluvaiheeseen pääseminen lyhyen ajan sisään ei poikinut minulle töitä. Vituttihan se jos suoraan sanotaan, sillä olin taloudellisesti tuolloin melko ahtaassa raossa ja pienetkin lisätienestit olisivat helpottaneet elämää kummasti.
Loppuvuodesta, olikohan se nyt marraskuun loppupuolta vai joulukuun alkua, ryhmänohjaajani laittoi mulle viestiä, että Itiksen S-Marketiin olisi mahdollista päästä palkattomaan työharjatteluun. Sana palkaton särähti korvaani, olinhan tehnyt kaikkeni päästäkseni sellaiseen työhön, josta mulle myös maksettaisiinkin jotain. Pari päivää asiaa puituani totesin, että koulun läpisaaminen merkkaa mulle enemmän kuin raha joten kävin siellä haastateltavana ja otin palkattoman työn mukisematta vastaan, vaikka asun itse täysin toisella puolella Helsinkiä. Otinkin tuon silleen rohkeana hyppynä tuntemattomaan.
Ja voi pojat, kylläpä vaan kannatti. Sain noilta neljältä kuukaudelta imettyä niin paljon tulevaisuuteni kannalta tärkeää oppia. Kyllä, tuli mokailtua aivan hemmetin monesti eikä hyllytystahtini vastannut aina pomon vaatimuksia mutta huomasin, että kehityin koko ajan työssäni ja sain lisäksi tärkeää ymmärrästä päivittäistavarakaupan arjesta ja kuinka haastavaa se todellisuudessa on. Monesti tuli oltua yliaikaa töissä, kun periaatteessa olin se tyyppi, joka vei kaikki hyllyttämiseen käytettävän roskan pahvirullakoita ja pumppuja myöten varastoon, enkä usein tajunnut varata tälle riittävästi aikaa. Ja kun koko ajan tiesin, että mulle maksetaan tästä ylimääräsestä duunista tasan nolla euroa, niin kyllähän se pisti välillä ärsyttämään, että miksi edes teen tätä.
Sain kuitenkin vikana päivänä mukavan läksiäispaketin muistoksi ja tulin siitä hyvälle mielelle ja tuumin, että ehkä mun panosta sitten kuitenkin jossain määrin arvostettiin, kun ihan läksiäispaketinkin olivat mulle väsänneet.
Ja koen, että ilman tätä turhauttavaa, raastavaa mutta myös palkitsevaa kokemusta en olisi tällä hetkellä mun nykyisessä työssä, en olisi tavannut näin monta uutta aivan mahtavaa ihmistä enkä olisi varmaan näin onnellinen elämäntilanteeseeni kuin olen nyt. Ja niin mä tajusin, että irtipäästäminen sekä uuden sekä pelottavan kohtaaminen on avain ihmisen onneen. Päästäkää siis irti vääränlaisista ihmisistä, vaikka sitten aivan liian myöhään jos oot yhtä jääräpäinen ja sitkeä ihminen kuin mä.
Niin ja en ois muutama vuos sitte ikinä uskonu itestäni, että uskaltaudun mun lempibändin keikalle ypöyksin. Ja kun se oli tosiaan mun elämän ensimmäinen livekeikka. Tuosta illasta kehkeytyi valehtelamatta yksi elämäni ikimuistoisimmista jota varmaan vanhempanakin vielä muistelen hymyillen ja lämmöllä. Elämä on ihmisen parasta aikaa kuten Nykänen sen joskus osuvasti ilmaisi. Ja tällä hetkellä mun elämä maistuu pitkästä aikaa niin hiton hyvältä, että ei tähän onneen olisi vielä muutama vuosi takaperin itsekään uskonut ja tuskin olisin elämässäni tässä pisteessä, ellen olisi lopultakin tajunnut päästää irti menneistä ja elää tässä ja NYT.
