Joskus 90-luvulla edesmennyt runoilija Arto Melleri pyrki Joensuun vanhaan Kerubiin, joka sijaitsi toisessa kerroksessa. Ovella päivystänyt T.P., portsari ja baarimikko Jumalan armosta, 162 cm silkkaa karismaa, katseli Arton kipuamista huvittuneena. Pariinkymmeneen askelmaan kului lähes yhtä monta minuuttia. Lopulta kun Artsi pääsi tasanteelle, sanoi Kerberoksemme että ei tänä iltana tuossa kunnossa. Melleri veti ns. kilarit ja karjui, että etkös tiedä kuka oon. Portieeri katseli vähän aikaa, sanoi että kai sinä olet joku köyhän miehen Tabermann mutta minun baariini ei ole asiaa.