Mutta ehkä vivahde-eromme tulee siinä, millaiseksi käsitämme siviilipalveluksen, jotta se todella voitaisiin nähdä kokonaismaanpuolustusta hyödyttäväksi palvelusmuodoksi ja mitä se yksilöltä vaatii.
Eromme tulee siitä etten näe pelkästään kansallisessa itsenäisessä rajanvalvonnassa ja Venäjän vastaisessa puolustautumisessa mitään mieltä. En pidä kohtuullisena, oikeudenmukaisena tai millään muotoa järkevänä sitä että Suomi yksin kuvittelee hoitavansa tämän pestin. Ylläpidämme tällä projektilla vain itse luomaamme fantasiaa siitä, että viime sodan uroteot olisivat toistettavissa - vaikka hampaat irvessä ja kaiken muun uhraten (kuten joku kalistelija tässä ketjussa mainitsi: mikään hinta ei ole liian kova). Me olemme nyt osa EU-nimistä aluetta, joka ennenpitkää toteuttaa liittovaltiomaisia muotoja ja jonka vastuulle niin merkittävä asia kuin puolustautuminen kuuluu. Olen yrittänyt tätä toistaa. Finlands sak ist nuestra case. Tähän isoon kuvaan jokin sivarin kuukausien mittailu, vuoteen petaamisen arvottaminen tai rynkkymaisterin pääsykokeissa suosiminen on kärpäsenjälkiä ikkunassa. Suomi uhraa järkyttävän määrän rahaa paperilinnojen rakentamiseen ja samaan aikaan muut Euroopan valtiot voivat rauhassa rakentaa kilpailukykyään ja käyttää nekin liikenevät henkilöresurssit yhteiskunnan ja talouden kehittämiseen.
En myöskään jaksa uskoa sitä, että keskiverto janari olisi niin kovin periaatteellinen ja aatteessaan vahva. Aidosti kokemuksieni perusteella uskaltaisin väittää, että suurella osalla sivareista on kyse siitä, että juuri palveluksen pituus on se pointti.
Suurella osalla kyse on siitä että armeijan järjenvastainen kulttuuri - syväsellainen - lyö niin pahoin vasten kasvoja etteivät he halua olla sen kanssa tekemisissä. Voit kääntää sen vaikka muotoon "auktoriteettiongelma", jos se on helpompi niellä. Myös armeijan fyysisyys on isolle osalle mörkö. Varsin suuri osa tämän päivän sivareista tulee varusmiespalveluksen kautta.
Kolmanneksi en ymmärrä tai hyväksy sitä, että yhteiskunnassa yksilö voi täysin vapaasti valita tai olla valitsematta - kuitenkin yhteiskunnan etuja vaatien ja käyttäen - osallistumismuodot sen mukaan, mikä sattuu nappaamaan. En todellakaan kannata anarkiaa.
Mistähän rusinoiden poimimisesta nyt olisikaan kyse? Melkein kaikki tuntemani sivarit ovat viimeisen päälle vastuuntuntoisia kansalaisia, jokunen kansanedustajakin joukossa, perheellisiä, harrastavat heteroseksiä iltauutisten jälkeen peiton alla pimeässä, maksavat veronsa ja laittavat lapsensa peruskouluun. Se, että he ovat käyttäneet elämästään vuoden, osa puolitoista tekemällä ilmaista työtä sairaaloissa, vanhainkodeissa etc. on mielestäni arvokasta vastuullisuutta verrattuna niihin lusmuilijoihin jotka ovat pääsääntöisesti seisseet jonossa, väistelleet tehtäviä käskynjaossa ja työllistäneet kapiaisia metsäkeikoilla. Siitä on anarkia aika kaukana.
Mutta kuten itsekin viittaat, demokratiassa pienen vähemmistön pillin mukaan meneminen ei ole oikein korrektia.
Joskus siihen isomman vastuuseen kuuluu varoa tallomasta pienempäänsä. Ja joskus se vähemmistö on vain aikaansa edellä ja pikkuruinen etujoukko siitä valtavasta enemmistöstä joka tulee tahvona junan viimeisessä vaunussa sitten kun voi olla varma että uskaltaa olla samaa mieltä muiden kanssa menettämättä kasvojaan.
Suvereenina valtiona Suomen tulee itse pyrkiä päättämään puolustusratkaisustaan. Ei Suomen tarvitse kuunnella oikeastaan ketään ulkopuolista siinä, säilyttääkö se yleisen asevelvollisuutensa vai ei.
Totaalisesti eri mieltä. Olemme osa EU:ta ja ainakin itse panostan sen kehittämiseen täysillä. Timo Soini sopii tikkatauluteemaksi.
asialla voisi olla Suomelle haitallisia kansainvälisiä seurauksia, mikäli lyhentämistä ei toteuteta. No, ei kyllä ollut..
En kykene punnitsemaan minkä verran kansainvälisellä paineella oli siihen että loppujen lopuksi kuitenkin sivaria lyhennettiin. Eikä sillä väliä, lopputulos ratkaisee. Ja minähän en ollut edes lyhennystä vaatimassa erityisemmin. Tämä 12kk passaa varsin hyvin kansalaispalveluksen perusmitaksi. Lyhimmän varusmiespalveluksen jatkeeksi pitäisikin järjestää 6kk:n jatko, jossa keskitytään vanhustenpalveluiden (veteraanien) turvaamiseen, ympäristönsuojeluun ja katastrofivalmiuksien kehittämiseen.
Täytyy ymmärtää, että vaikka asevelvollisuusasia on pienelle osalle niin merkittävä asia, että ovat päinvastaisen vakaumuksensa puolesta valmiit menemään vaikka linnaan, ei se kokonaisuuden kannalta olekaan enää niin hirveän iso juttu. Kärpäsestä tehdään siis kovin mielellään härkänen näissä em. piireissä.
Se on totta. Monet sadat ja tuhannet miehet ovat omilla aika kovilla ratkaisuillaan 80 vuoden aikana sen mahdollistaneet ja hyvä niin. Tämän päivän sukupolvella on suhteellisen helppo ja asiallinen mahdollisuus valita yhteiskuntaa välittömästi hyödyntävä tapa osoittaa vastuullisuuttaan.