Muistat mahdollisesti että itse olen jo vuosia sitten tässä ketjussa ehdottanut kansalaispalvelusta joka todellakin koskisi kaikkia kansalaisia ja kohdistettaisiin yhteiskunnan keskeisimpien palvelujen ja kotimaamme toimintakyvyn syvän ytimen turvaamiseen, mukaanlukien vanhustenhuollon, ympäristön. Pieni osa halukkaita voisi sitten suuntautua aserasvan hinkkauspuolelle ja unelmoida sodasta. Näin stereotyyppejä täälläkin maistellen.
Hyvä, hyvä, jos olet tuota mieltä. Mutta ehkä vivahde-eromme tulee siinä, millaiseksi käsitämme siviilipalveluksen, jotta se todella voitaisiin nähdä kokonaismaanpuolustusta hyödyttäväksi palvelusmuodoksi ja mitä se yksilöltä vaatii. Se ei ole sitä, että yhteiskunnan pelkkänä oikeutenaan (vs. velvollisuus) näkevät toisinajattelijat voisivat valikoida oman mielensä mukaan, josko nyt haluaisivat osallistua tai sitten eivät. (edelleen hieman stereotypialinjalla mennään)
Kestolla kun ei ole mitään tekemistä tarkoituksen kanssa. Kestolla pelataan vain kun halutaan keskittyä rankaisuaspektiin.
Siviilipalveluksen lyhentämistä vaativat ovat nimen omaan käyttäneet painavana argumenttina sitä, että he katsovat siviilipalveluksen olevan kestoltaan liian pitkä suhteessa asepalvelukseen. Puhutaan palvelusmuotojen kokonaisrasittavuudesta. Yleensä he vertaavat lyhimpään eli 6 kk:n asepalveluksen, mikä tietenkin vääristää kokonaisuutta. Samoin huomioimatta usein jää se, että asepalveluksessa ollaan "kiinni" 24 h vuorokaudessa. Lienemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että palvelusmuotojen kokonaisrasittavuus tulisi olla suurin piirtein sama?
En myöskään jaksa uskoa sitä, että keskiverto janari olisi niin kovin periaatteellinen ja aatteessaan vahva. Aidosti kokemuksieni perusteella uskaltaisin väittää, että suurella osalla sivareista on kyse siitä, että juuri palveluksen pituus on se pointti.
Kolmanneksi en ymmärrä tai hyväksy sitä, että yhteiskunnassa yksilö voi täysin vapaasti valita tai olla valitsematta - kuitenkin yhteiskunnan etuja vaatien ja käyttäen - osallistumismuodot sen mukaan, mikä sattuu nappaamaan. En todellakaan kannata anarkiaa. Yksilönvapaus tarkoittaa myös vastuuta. Tässä lienee suurin eromme, josta tuskin pääsemme yhteisymmärrykseen. Tähän viittasin jo ylempänä vistissä.
Yhteiskunta voi hyvinkin toimia kuunnellen erinäisiä enemmistön ylenkatsomia ideoita.
Juu, ei kuuntelemisessa mitään väärää olekaan. Yhteiskunnan legitimiteetin kannalta se on jopa suotavaa. Mutta kuten itsekin viittaat, demokratiassa pienen vähemmistön pillin mukaan meneminen ei ole oikein korrektia.
Osana laajempaa demokraattista globaalia yhteisöä pieni verenhimoinen, traumatisoitunut, katkeruuteen ja kostoon taipuvainen kansakuntamme ei kuitenkaan voi toimia ihan oman mielensä mukaan vaan sen on otettava lusikka kauniiseen kätöseensä jos mielii toimia yhteispelissä muiden kanssa.
Suvereenina valtiona Suomen tulee itse pyrkiä päättämään puolustusratkaisustaan. Ei Suomen tarvitse kuunnella oikeastaan ketään ulkopuolista siinä, säilyttääkö se yleisen asevelvollisuutensa vai ei.
"Suomen valtiota sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea pahoitteli 2004 julkaistussa raportissaan sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea vaati Suomea takaamaan oikeuden kieltäytyä aseista sekä sodan että rauhan aikana. Tämä toteutettiin vuonna 2008 voimaanastuneessa uudessa siviilipalveluslaissa. Nykyisin siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen suorittaneet ovat vapautettuja aseellisista tehtävistä myös mahdollisissa poikkeusoloissa."
Kun siviilipalveluksen kestosta käytiin debattia 2000-luvun alussa, sitä ei silloin lyhennetty. Hallituksen esityksen vastaisesti tosin, mutta eduskunnalla oli ja on luonnollisesti päätäntävalta. Tuolloin osa lyhentämistä vaatineista (erityisesti mm. Amnesty ja poliittinen vasemmisto) käyttivät argumenttina juuri sitä, minkä itsekin toit esille eli asialla voisi olla Suomelle haitallisia kansainvälisiä seurauksia, mikäli lyhentämistä ei toteuteta. No, ei kyllä ollut..
Olen kyllä varsin tietoinen, että aikaa on sittemmin kuukaudella lyhennetty ja kv. kritiikkiä on tullut. Tosin tuon olin unohtanut, että sivareita ei enää sodan aikana kutsuttaisi aseelliseen palvelukseen ja että siellä on tuo täydennyspalvelusvelvollisuus. Hyvä, että korjasit. Itse asiassa tuossa on ainekset jo toteuttaa kokonaismaanpuolustusta siihen suuntaan, mitä ajoin aikaisemmissa viesteissäni takaa.
Tarkennetaan Suomi-Salaman historiatietoja myös sen osalta että kansainvälisen yhteisön mielipidettä on pidetty tärkeänä aivan alusta asti, vuodesta 1930, jolloin ensimmäisen aseistakieltäytyjän puolesta esitettiin vetoomus, jonka allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein. Osin kansainvälisen huomion keskipisteeseen joutumisen vuoksi sivarilaki hyväksyttiin jo seuraavana vuonna.
Kas, kun Britannian parlamentti ei mouhonnut tapaus Pekurisesta talvisodan aikana.. Muistelisin eräänkin WC -nimikirjaimisen henkilön suorastaan ylistäneen Suomen jaloa kansaa taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan.
Ei voida väittää, enkä ole väittänyt, etteikö kv. mielipidettä kuunneltaisi ja arvioitaisi myös tässä asiassa. Väitin, ettei kv. mielipide muodostunut 2000-luvun alussa niin merkittäväksi, että se olisi vaikuttanut eduskuntaan päätöksenä lyhentää siviilipalvelusta. Edelleen väitin, ettei Suomelle aiheutunut mitään merkittäviä kv. seurauksia sen johdosta, ettei sivariaikaa tuolloin lyhennetty. Pysyn kiinni näissä väitteissäni.
Täytyy ymmärtää, että vaikka asevelvollisuusasia on pienelle osalle niin merkittävä asia, että ovat päinvastaisen vakaumuksensa puolesta valmiit menemään vaikka linnaan, ei se kokonaisuuden kannalta olekaan enää niin hirveän iso juttu. Kärpäsestä tehdään siis kovin mielellään härkänen näissä em. piireissä.