Keskusteluun on onneksi tullut lisääkin väriä, mutta kommentoidaan nyt vielä tätä kirjoitusta vanhan kaavan mukaan. Jatkossa tulen tarvittaessa laajentamaan reviiriä. Mielestäni Tretjakin kanssa alkaa olla olennainen käyty läpi ja menee jankkauksen puolelle.
Käytännössä kukaan heistä ei ole tyrmännyt tällaista ajatusleikkiä lähtökohtaisesti mahdottomana, vaan jokainen heistä on esittänyt hyviä ja huonoja puolia suuntaan tai toiseen. Kuten sanoin jo tässä, että toistaiseksi valtaosa on nykyisen järjestelmän kannalla, mutta enpä kyllä muuta väittänytkään. Merkille pantavaa kuitenkin on, että asioita on heidän mielestään arvioitava ja tehtävä päätökset sen perusteella.
Tuossa nyt ei liene mitään ihmeellistä, että ihmiset punnitsevat asioita. Niinhän mekin teemme. Ei tässä dogmaattisuudesta ole kyse vaan siitä, että peräsin sinulta alunperin lähteitä sille väittämälle, että korkeiden upseereiden parissa ilmenisi vahvaa halua kohti palkka-armeijaa, kun kuitenkin puolustusvoimien virallinen kanta on jotain ihan muuta. Noita lähteitä et ole kyennyt esittämään.
Pikakoulutus on sanana ilmeisesti peikko? Käytän sitä sanaa lähinnä mikäli on pakko oikeasti kouluttaa pikana tai sitten, kun verrataan 6kk palvelusta 2kk palvelukseen.
Pikakoulutus ei sanana ole peikko vaan sisällöltään. On äärimmäisen typerää laskea turvallisuuspoliittinen ajattelu uskon varaan, kuten sinä teet. Sinähän olet toistanut moneen kertaan uskovasi, että mahdollinen sotilaallinen kriisi ei synny nopeasti vaan Suomella on hyvää aikaa kouluttaa kenttäarmeija. Sinulla ei ole mitään perusteita tuolle mallille vaan se todellakin on ihan puhdas uskon asia. Lisäksi et hahmota sitä, että armeija on diplomatian tae ja jatke. Ei sitä luoda enää siinä vaiheessa, kun puhtaalta diplomatialta ovat keinot loppuneet.
Mikäli jossain vaiheessa päästään sellaiseen johtopäätökseen, että yhteiskunnalle on kannattavampaa saada työvuosia miehillekin lisää, samaan aikaan järjestäen uskottavan maanpuolustuksen, asiat liittyvät todella läheisesti toisiinsa.
Tässäpä se ongelma onkin. Tuo yhtälö on nähdäkseni mahdoton ratkaista molempia seikkoja tyydyttävällä tavalla. On tehtävä arvovalinta: mahdollinen työurien pidentäminen vai uskottava maanpuolustus. Toki voimme pidentää työuria ja hankkia samaan aikaan jonkinlainen palatsiarmeija yleinen asevelvollisuus romuttaen, mutta tosipaikassa siitä ei ole mitään hyötyä.
Olet nyt täysin väärässä. Palkkasotilaan kuolemalla ja rauhanturvaajan kuolemalla on vissi ero. Mikäli sinut palkataan sotilaaksi eikä rauhanturvaajaksi niin siinä on ihan älytön ero. Tämä pätee myös tämän päivän kantahenkilökuntaan, vaikka monet siellä ajattelevat asian maanläheisesti.
Tuo on saivartelua. Ikään kuin rauhanturvaaja ei olisi sotilas ja ikään kuin hän ei voisi joutua taistelutilanteeseen. Lisäksi palkkasotilaita molemmat. Joudun myös esittämään kysymyksen, mikä hinku Suomella yht`äkkiä olisi osallistua rauhaanpakottamisoperaatioihin, jos meillä olisi palkka-armeija maanpuolustuksen runkona? Eikö ihmishenki ole yhtä arvokas, olipa ihmisen ammatti mikä tahansa? Sorrutko ramboajatteluun ja pidät palkkasotilaita yli-ihmisinä?
ps. Kanssasi on muuten vähän hankala keskustella siitä syystä, että yhdessä viestissä olet yhtä mieltä, sitten toisessa toista. Muuttelet näkemystäsi sen mukaan, mikä istuu parhaiten vasta-argumentointiin ja paras puolustuksesi näyttää olevan se, että syytät kanssakirjoittajaa ymmärtämättömyydestä, kun noihin epäloogisuuksiisi tartutaan. Ei hyvä.