Viestin lähetti Yläpesä
Jos päätämme ottaa historian sellaisenaan ohjenuoraksemme, on meidän hyväksyttävä esim. Raamattu/Koraani/Talmud kirjaimellisesti jokapäiväisessä elämässämme.
Öö, miksi muka?
Ei asia ole mikään binäärinen joko "katsomme taaksemme ja sitten luemme raamattua kirjaimellisesti" tai "unohdamme menneet ja maailmanrauha tulee kun ilkeät militaristit tajuavat, että kukkaiskedoilla tanssiminen on parasta huumetta".
Tässä taas pienellä järjenkäytöllä olisit välttynyt itsesi nolaamiselta, koska luonnollisesti täytyy kyetä ymmärtämään tiettyjä konteksteja.
Raamatun ja Koraanin opetuksiahan sitäpaitsi käytetään yhä sotia oikeuttamaan.
Kuitenkaan kun siirrytään historiassa kauas meidän lähipiiristämme, niin vaikutus vähenee.
Miten moni tuntee syvää sveduvihaa (vrt. yhä olemassaoleva ryssäviha) entistä miltei tuhavuotista miehittäjäämme kohtaan? Väkivallalla sieltäkin tultiin tämä maa valtaamaan. Kuitenkin me muistamme sen, että Ruotsikin on ollut häikäilemätön valtio aikanaan kun sillä oli siihen tilaisuus ja mahdollisuuksia. Ovatko sitten nykyruotsalaiset erilaisia?
Ehkä, ehkä ei, itse kuitenkin mieluummin paranoidisesti pidän armeijan olemassa, kuin sitten jonain päivänä "ehkä ei"-vaihtoehdon tapahtuessa löydän itseni internointileiriltä Pohjois-Ruotsissa.
Jos ajattelemme historiaa siltä kannalta, että sen minkä me muistamme ja mistä me tunnemme suuria tuntemuksia, niin sama luultavasti koskee naapuriakin.
Historiaa tarkasteltaessa on kyettävä havaitsemaan milloin jonkin tapahtuman vaikutus hiipuu. Ajatelkaamme vaikkapa Neuvostoliiton valtioita, huolimatta kymmenien vuosien hallinnasta, itsenäisyyspyrkimys silti kyti taustalla ja tilaisuuden sattuessa, siihen tartuttiin
Kenties jos NL romahtaisikin vuonna 2040, eivät välttämättä valtiot itsenäistyisikään, koska asukkailla ei olisi oikeastaan minkäänlaisia siteitä alkuperäisiin kansallisvaltioihin.
Itse asia taas historian tarkastelussa on se, että ihminen ei ole olennaisesti muuttunut. Raamattu yms. ovat vain kirjoja, mutta ihminen historian moottorina on likimain samanlainen psykologisilta piirteiltään.
Vaikka yhteiskuntamme ovat jossain määrin sivistyneitä, niin murhia, raiskauksia ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti...sekä tuntuvat nämä sivistyneet liberaalidemokratiat sotivankin n. 10 vuoden välein.
Miksi siis, juuri nyt ihminen olisikin muuttunut sellaiseksi, että voisimme lopettaa asian miettimisen historian kannalta?
Suorastaan hupaista on se, että sinä vertaat talouspolitiikkaa turvallisuuspolitiikkaan.
Muuten hyvä, mutta talouspolitiikka ei aiheuta epäonnistuessaan verta ja suolenpätkiä.
Riskien otto on varmaan todella rankkaa kotisohvalta myydessäsi ja ostaessasi osakkeita netin kautta, ehkä menetät tukun rahaa, mutta sitä nyt saa aina lisää.
Turvallisuuspolitiikassa epäonnistumisen vaihtoehdot ovat niin karut, että miettisin pari kertaa ennenkuin lähtisin selittelemään "uskalluksesta" ja "ennakkoluulotonta lähestymistä".
Kysy puolalaisilta, eritoten niiltä useammalta miljoonalta tuhoamisleirien uhrilta, kannattiko turvallisuuspolitiikan laiminlyönti? (ai niin, tämähän on taas historiaa, ja olen kaavoihin kangistunut ihminen, joka ei ymmärrä että ihmiset ovat nykyään niin paljon parempia, ettei enää sodita).
On helppo puhua riskeistä, jos ei kykene ymmärtämään, mitä ne haittapuolet konkreettisesti merkitsevät.
Halusin kiinnittää teidän huomiota siihen, että vaikka psyykkiset perusprosessit pysyvätkin ennallaan ihmisessä, ne kanavoituvat eri tavoin ympäristön muuttuessa. Siksi oletus joidenkin (ne muut/muukalaiset) ikuisesta sodanhimosta ei mielestäni ole validi.
Olisiko sinulla jotain faktaakin tuota tukemaan.
Kuten osoitettua, MYÖS nämä nykyiset liberaalidemokratiat korkeine ihmisarvokäsityksineen yms. ovat sotineet jatkuvasti vuosien aikana. Murhatilastot taitavat olla olennaisesti aika samaa tasoa vieläkin, joten...faktaa tiskiin tai kassan kautta, kiitos.
Tietenkään taas kerran "ikuisesta" sodanhimosta emme voi sanoa mitään, mutta kyse onkin siitä, ettei ole mitään syytä olettaa ettei niin ole.
Voit toki jossitella niin paljon kuin haluat, kunnes jonkinajan kuluttua taas jossain soditaan ja sitten aloitatkin jossittelun uudestaan.