tahtookirjoittaa
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Turun Palloseura
Epäilen suuresti, koska olen nähnyt henkilökohtaisesti kuinka kohtuu suuri osa koulutetusta kantahenkilökunnasta, varsinkin nuoremmista ja varsinkin teknisimmistä aselajeissa, vaihtaa alaa suurimpana perusteena juuri se työn määrän ja siitä maksettavan korvauksen epäsuhde. Ehkä sinä sitten tiedät tuonkin asian peremmin. En usko hetkeäkään, että palkkaus ammattiarmeijassa aliupseeritasolla saataisiin sille tasolle, että sinne saataisiin rekrytoitua niin paljon sopivaa aineisto, että se voittaisi nykyarmeijamme vastaavan.
Sinun näkemyksesi ja kokemuksesi (yksittäistapaus?) ei vielä riitä vakuuttamaan minua. Kun ei minunkaan kokemukseni ja näkemykseni ole kuin yksittäistapaus, jolla ei täällä tunnu olevan mitään painoarvoa.
Tuskin sinua millään nimillä täällä haukuttaisiin. Eikös nuo henkilökohtaisuudet ole ihan säännöissä kielletty? Sen tiedän, että olisit voinut keskeyttää varusmiespalveluksesi kävelemällä esim. komppanian päällikön toimistoon, ja ilmoittamalla asiasi. Sen jälkeen olisit palauttanut varusteesi ja ehkä jatkanut asevelvollisuuttasi jollain muulla tavalla (siviilipalvelus?), ihan lakipykälien mukaan.
Lihavointi omani. Eli siis en olisi voinut keskeyttää palvelustani vaan minut olisi siirretty lusimaan jonnekin muualle muulla tavoin. Kun kerran olen miespuolinen ihminen, on minut pakko väkisin jonnekin laittaa. Totta kai, koska olen mies, joten ilman muuta se 6-13 kuukautta pitää elämästäni riistää.
Voihan sen ajatella noinkin. Ehkä voisin lisätä tuohon sanan itseaiheutettu. Kyllähän se voi sattua, jos lyöt kirveellä itseäsi polveen. Joku voisi sanoa, että se on oma vika. Varmasti löytyy niitäkin, jotka syyttävät kirvestä tai valmistajaa.
Jaa nyt se on vaihteeksi taas oma vikani, että jouduin armeijaan?