Minäkin näen NATOn enemmänkin uhkia lisäävänä kuin vähentävänä tekijänä. Miksi haastaa suotta riitaa, kun suhteet Venäjään ovat nyt ihan hyvällä mallilla? Tai miksi haastaa riitaa muidenkaan NATO:n "vihollisten" kanssa.
Tästä "uskottavasta puolustuksesta" vielä. Myönnän että oma avaukseni ydinpommeista ei ehkä ollut kovin relevantti, vaikka sytyttikin keskustelun roihuun. Mutta, tilastoissahan piilee aina totuus, eikö niin:
Koodi:
Suomi Venäjä
Maajoukkoja: 500 000 4 000 000
Tankkeja: 150 30 000
Hävittäjälentokoneita: 100 2 000
Maajoukkojen päälukemana Venäjän ylivoima ei tosiaan ole mitenkään mahdoton, varsinkin jos oletetaan että sotaa käydään muuallakin. Mutta miten tuo ~50 kertaluokan ero kaluston määrässä saadaan paikattua? Vaikka meidän IT-patterit olisi kuinka hyviä, ja jokainen Hornetti pudottaisi kolme kaverin konetta, ilmaherruus ei kauaa kestäisi, ja sillä kuitenkin ratkotaan sotia nykypäivänä. Kysyn tätäkin ihan tosissani, olisi nimittäin mukava uskoa että meillä olisi mahdollisuus sotatilanteessa.
Esittämäsi lukemat voivat olla suuntaa antavia ja jopa hyvinkin lähellä oikeita mutta näihin lukemiin piilee sellainen karu totuus, että läheskään koko kalusto ei ole ensilinjan joukkojen käytössä vaan se on joko "reservissä" tai sekundaaristen joukkojen käytössä, ja reservikaluston toimintavarmuus voi olla hivenen epävarmalla tolalla koska Venäjän asevoimien tilanne on tällä hetkellä se, että palkkakulut ja modernin aseistuksen hankita ovat ensisijalla, ja tätä modernia aseistusta on hankittava lisää koska korkeintaan 20% Venäjän asevoimien kalustosta on modernia (lähde Sotilas aikakauslehti 11/08), loput on valmistettu 70- ja 80-luvuilla.
Tilanne Venäjällä on ollut kehno aivan viimeivuosiin saakka, vasta Putinin toisella kaudella asevoimiin on alettu saada enemmän modermia kalustoa - karuja lukemia 90-luvulta, Venäjän asevoimien käyttöön tuli vuosina '92-99: 7 lentokonetta ja 8 helikopteria, 2 sukellusvenettä, 2 pinta-alusta etc. etc (lähteenä jälleen SA 11/08). eli lukemat ovat toivottoman pienet jotta kyettäisi pitämään yllä modernia ja iskukykyistä armeijaa. Kuten todettua, vasta Putinin toinen kausi on muuttanut kurssia ja tällä hetkellä suunnitelmat ovat sellaiset, että vuoteen 2011 lähes puolet kalustosta olisi modernia - tähän tuskin päästään. Mutta jotain kuitenkin tehdään ja kovalla tahdilla koska valmisteilla on esim. 30 erilaista pinta-alusta ja sukellusvenettä, ja on päätetty aloittaa Tupolev Tu-160 pommikoneiden valmistus uudelleen - kaikkiaan ilmavoimille on suunniteltu valmistettavan seuraavien vajaan kymmenen vuoden kuluessa noin 50 strategista pommikonetta (tähän lukuun tuskin päästään koska kokoonpanohenkilökunnan kouluttaminen vie vuosia, koska vuosien hiljaiselon jälkeen tämäkin osasto joudutaan polkaisemaan käyntiin liki tyhjästä), lisäksi suunnitelmissa on satojen taistelukoneiden ja helikoptereiden valmistaminen. Samaten maavoimille ja erikoisjoukoille on valmisteilla paljon uutta kalustoa tai suunnitelmissa on kaluston valmistusta.
Tällä hetkellä Venäjän asevoimat eivät siis missään nimessä voi käydä kahden rintaman sotaa. Suomea vastaan se voi heittää peliin selkeästi kalustollisesti ylivoimaisen voiman, vastaavasti Suomi voi pistää vastaan kokonaisuudessaan paremmin koulutetun ja johdetun armeijan, näin yllättävältä kuin se voi kuulostaakin. Venäjän sotilaiden osaaminen on hiljalleen parantunut mutta ongelmana on se, että alipäällystöä on liian vähän - verrattuna Suomeen. Tässä kohdin mennee vuosia ennenkuin Venäjä saa asevoimansa sille tasolle millä se oli Neuvostoliiton hajotessa, tuolloin komentorakennelma oli harmonisoidumpi kuin tänä päivänä, nyt (kärjistys) kenraaleja kyllä riittää vääpeleistä onkin sitten pulaa...
On myös muistettava, että tulevaisuudessa Venäjän asevoimien rakennelma muuttuu hiljalleen, sopimussotilaiden määrän kasvaessa - tarve on noin 90 000 sopimussotilasta lähivuosina jotta tavoitteet jatkuvan valmiuden joukkojen miehitystasosta on täytetty (80%) - toisaalta nimi osoittaa, että nämä joukot ovat jatkuvassa valmiudessa lähtemään eri kriisipesäkkeisiin (värvättyjä/sopimussotilaita on tällä hetkellä noin 200 000 miestä). Sopimussotilaiden määrän lisääminen aiheuttanee osaltaan sen, että varusmieskoulutukseen ei tarvita niin paljon sotilaita, joten hitaasti reservin määrä laskee - tosin vasta tämä näkynee kenties vasta kymmenen vuoden kuluttua, jos silloinkaan, koska Venäjällä on tarkoituksena pitää rinnalla myös asepalvelukseen perustuvia joukkoja aina seuraavan vuosikymmenen parin ajan.
Edellä siis lyhyelti Venäjän asevoimien tulevaisuudesta, ja tilanteesta tällä hetkellä (lähteenä käytetty lukemissa mainitsemaani Sotilas aikakauslehteä 11/2008).
Venäjällä on siis huomattavasti enemmän hävittäjiä/taistelulentokoneita kuin Suomella mutta tietty on otettava huomioon se etteivät he voi keskittää kaikkia Suomea vastaan vaan intressit on turvattava muuallakin. Toinen ongelma on se, että osa lentäjistä pääsee lentämään aivan liian vähän edelleenkin vaikka lentotuntien määrä vuodessa on kohonnut(kin) paljon sitten 90-luvun alennuvuosien, jolloin tilanne saattoi pahimmillaan olla se, että lentäjä pääsi kerran viikossa lentämään alle tunnin verran, jos aina sitäkään. Tänään strategisten ilmavoimien (esim. Englesiin sijoitetun Tu-160 -rykmentin) lentäjät pääsevät lentämään jopa lähemmäs 300 tuntia vuodessa, ja ensilinjan taistelulentokoneiden lentäjistäkin osalla lentotuntien määrä on noussut jo parinsadan tietämille. Vastaavasti sitten löytyy edelleen niitä sekundaaristen joukkojen lentäjiä joiden lentotuntien määrä keikkuu siinä sadassa/vuosi. Eli tässä suhteessa Suomella on tietty etu - ainakin koulutuksessa. Toinen etu on siinä, että Venäjä ei voi keskittää kaikkea kalustoa Suomea vastaan, tosin Kuolaan, Karjalaan ja Pietarin alueelle on sijoitettu jo varsin paljon ensilijan kalustoa.
Ei Suomi välttämättä tätä ilmasotaa voittaisi mutta Suomi voisi aiheuttaa tuntuvia tappioita Venäjälle, niin tuntuvia, että se saisi miettimään kannattaako Suomea vallata, tai jos kannattaa niin tuolloin ensi-iskun on oltava äärimmäisen voimakas. Toistaiseksi Venäjän ilmavoimat eivät siihen kykene muuta kuin ydinasein ja niiden käyttökynnys on korkea - vaikka ydinaseden käyttö kuuluu edelleenkin sotilasdoktriinin peruspilareihin mutta en jaksa uskoa, että Venäjä lähtisi ensi-iskuun ydinaseilla.
Kokonaisuudessaan Venäjä on tietty kaikilla osa-alueilla ylivoimaisemmin varustettu (kalustoa enemmän), vastaavasti erikoisjoukkoja lukuunottamatta Suomen asevoimien koulutustaso on vähintäänkin samalla tasolla venäläisten kanssa, veikkaisin, että jopa paremmalla tasolla. Eli nykyisen reservin määrällä ja kalustolla on vaikea kuvitella, että Venäjä aivan helpolla Suomeen hyökkäisi mutta geopoliittiset syyt voivat joskus johtaa siihen, että valtiolaivamme joutuvat törmäyskurssille - tuolloin on järkevää, että varustetaso on hyvä ja voimaa on riittävästi, olipa se sitten omaa tai liittouman mukana tuomaa. (Itse kannatan keskustelua liittoutumisesta ja pitkällä aikajänteellä jonkinasteista voimakkaampaa integroitumista läntisiin puolustuselimiin).
vlad.
