Ok eli et halunnut pois, mutta jos olisit halunnut, olisit päässyt. Kiitos tästä selvityksestä eli tosiaan olemme nyt samaa mieltä siitä, että armeijan voi lopettaa koska tahansa jos tosissaan sitä haluaa. Asevelvollisuus ei siihen lopu (ellei saa vapautusta), mutta armeijan voi kyllä lopettaa.
Joo, mutta sä luettelit tuossa liuskan verran asioita, mitä intissä joutuu tekemään ja minä väitän, että kyllä sä velvollisuuksiin ja käskyvaltasuhteisiin joudut törmäämään myös siviilipuolella, esim. työelämässä ja kenenkään työnantajan ei sinua tarvitse katsella, jos sinua ei lainkaan nappaa se duuni, tai tunnet olevasi vankilassa tai alistettu, jos et saa myöhästyä, tulla, mennä ja lomailla miten haluat, olla tekemättä käskettyjä duuneja etc...
En voi olla varma, olisinko päässyt pois. Lääkäri ei ehtinyt tutkia minua vielä. Eli, ei voi tietää. Sitä paitsi yleinen paine ja halveksunta siviilissä olisi ollut eräänlainen rangaistus palveluksen keskeyttämisestä.
Armeijassa nämä piirteet näkyvät vain "hieman" konkreettisemmin. Siviilielämässä voidaan aina neuvotella, ja ammattiliitot sun muut ovat aika pitkälle tukena. Toki seinä tulee siviilissäkin vastaan jossakin vaiheessa, mutta armeijassa löysää ei anneta yhtään.
Armeijan käytäntöjä:
- Varusmiestä valvotaan alati. Kasarmialue on monessa tapauksessa jopa aidattu ja sitä vartioidaan, jotta sieltä ei karata.
- Lomat ja muut vapaa-ajat myönnetään vain, jos se yksikön johdolle sopii. Varusmieheltä ei mielipidettä kysytä.
- Suurimman osan ajasta joku päättää puolestasi, mitä milloinkin teet.[/quiote]
Samansuuntainen tilanne psyk.osastolla. Ruoka-ajat päätetty, nukkumaan meno aika päätetty/osaston rauhoittuminen yötä varten. Mikäli poikkeat rutiineista ja rupeat todella hankalaksi asiakkaaksi pääset lepositeisiin ja sitä kautta totaaliseen eristykseen.
- Jos myöhästyt lomalta, sinulta voidaan viedä oikeus seuraavaan lomaan, eli toisin sanoen, sinut voidaan vangita kasarmialueelle.
Sama psyk.osastolla, jos myöhästyt ilman selkeää syytä niin seuraava loma voidaan evätä tai voidaan määrätä, että et pääsee niin ja niin pitkään aikaan ulkoilemaan laisinkaan. Pahimmassa tapauksessa kanttinissa käyntikin evätään, mikä tosin vaatii jo pahemmanluokan huolimattomuutta ja holtittomuutta (tietoa on).
- Et saa pukeutua oman tahtosi mukaisesti
Harvoin sairaalassakaan, joskin pitkäaikaispotilaat (jopa yli vuoden kestäviä hoitojaksoja) saavat pukeutua aika vapaasti. Yleensäkään psyk.osastolla pukeutumiskoodisto ei ole potilaiden suhteen niin tiukka kuin muilla osastoilla.
- Et saa syödä oman tahtosi mukaisesti
Et myöskään psyk.osastolla. Jokainen päivät ateria tuodaan määrättyyn aikaan, Jos sinulla ei ole omaa rahaa tai lupaa käydä kanttiinissa et voi nauttia muutakaan ruokaa. Osan elintarvikkeista tuonti osastoille on kokonaan kielletty.
- Sinulta ei kysytä, milloin haluat herätä. Herätys on lisäksi vankilamaisen aikainen.
Sama psyk.osastolla. aikainen herätys jonka jälkeen aamiainen ja sitten suljetulla tai avoimemmalla osastolla oloa tai erilaisia psykoterapeuttisia ryhmiä - joihin joidenkin on pakko osallistua.
- Olet jatkuvasti jonkun toisen käskyvallan alaisena, 24/7.
Kuinka ollakaan, jollet ole kotilomalla olet 24/7 valvonnassa, ja osan vuorokaudessa rauhoitetussa tilassa siitä huolimatta haluatko vai et.
- Sinut voidaan määrätä minne vain, milloin vain sinulta mielipidettä kysymättä.
Sinut voidaan siirtää osastolta toiselle sinulta lupaa kysymättä, toisaalta pyyntösi siirtyä toiselle osastolle voidaan evätä lääkärin/lääkärien päätöksen nojalla - aina tätä syytä ei vaivauduta selvittämään potilaalle. Toisaalta väsynyt mt-ongelmainen ei välttämättä edes jaksa vaatia oikeuksiaan ja saada nähdä syitä eväämiselle. Jos jaksaa niin hyvin usein syynä voi olla se, että osasto on täynnä (ja niin se kovin usein onkin).
- Sinun puolestasi voidaan päättää, kuinka kauan palvelet.
Osastolle joutuessasi palveluaika vaihtelee, minimissään muutaman päivän - tarkkailuaika mutta maksimissaan vuosia, jopa täysin kontrolloidussa hoidossa ilman kunnollisia kotilomia tai pidempiä vapaita.
Jokainen voi päättää mielessään kumpaan haluta. Asepalvelukseen vai psyk.osastolle, toisesta pääsee varmasti pois mutta toisessa voit joutua olemaan sairaudestasi riippuen vuosiakin. Jotenkin uskallan veikata, että moni suorittaisi mielummin asepalveluksen kuin viettäisi edes muutaman kuukauden psyk.osastolla tilanteessa jossa joudut olemaan lääkityksen alainen, jossa suihkuaika on rajoitettu, majoitus tahdostariippumatonta useamman hengen "tuvissa", joissa meno voi olla aika villiä. Toisaalta osasto voi olla turvallinen paikka sellaiselle jolle se on juuri se oikea paikka, muille se voi olla lähes vankila ilman vähintäkään vapautta.
vlad.
Heh älä nyt isomies jaksa. Tiedät varsin hyvin, että jos olisit halunnut pois, olisit kyllä päässyt sieltä. Ei ketään voi pakottaa palvelemaan armeijassa ja piste. Asevelvollisuus on sen sijaan pakko ellei tästä saa vapautusta. Tältä osin asia on siis loppuun käsitelty.
En tiedä. Ja vaikka olisin päässyt pois armeijasta, en olisi silti ollut vapautettu velvollisuudesta, joka on minulle lätkäisty vain sukupuoleni takia.
Uskomatonta.
Muutama tunti pois, ja täällä jatkuu sama paatos. Tahtookirjoittaa vetänyt samaa stooria tuon muutaman tunnin aikana reilulla 20 viestillä.
Niin, koska argumenttini eivät mene perille, eivät sitten millään. Vaikka miten ja vaikka mistä näkökulmista asioita yrittäisi perustella, ei auta. Ei auta.
Ei tässä ole mitään tekemistä argumenttien kanssa kun et usko totuutta niin minkäs ihmeen me muut sille voimme. Voit jatkaa omaa paatosta täällä loputtomiin, mutta keskustelusta ei tule yhtään mitään jos et uskoa tosiasioita. Se, että armeijasta pääsee pois, on selkeä fakta eikä siitä tarvitse sen enempä jauhaa.
Se, että armeijasta pääsee pois, on selkeä fakta eikä siitä tarvitse sen enempä jauhaa.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071446
"Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (1438/2007) säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään."
Ei sieltä pois pääse, ellei ole terveydellisiä syitä. Toki, voihan siellä tekeytyä sairaaksi ja siten hankkia vapautuksen, siis huijaamalla. Niin saa töistäkin sairaslomaa, siis tekeytymällä sairaaksi. Reilua työnantajaa kohtaan?
Mutta eihän niin hienoa ja kunniakasta instituutiota, kuin yleinen asevelvollisuus, saa tuolla tavalla kusettaa, vai kuinka?
Siis täh? Miten psykiatrisen sairaalan käytännöt tähän liittyvät? Siellä hoidetaan ihmisiä, jotka ovat menettäneet terveytensä ja siksi monessa tapauksessa edellytykset selviytyä itsenäisesti omasta elämästään. Ei tätä nyt voi tähän tuoda mukaan sotkemaan tällaista yksinkertaista elämänmuotoa, hei...
Jos kuitenkin välttämättä haluat tästä väitellä, siihenkin pystyn. Itselläni ei toki ole kuin kaksi viikon mittaista hoitojaksoa psykiatrisella osastolla, mutta kuitenkin jonkilaista näköalaa sinnekin...
En voi olla varma, olisinko päässyt pois. Lääkäri ei ehtinyt tutkia minua vielä. Eli, ei voi tietää. Sitä paitsi yleinen paine ja halveksunta siviilissä olisi ollut eräänlainen rangaistus palveluksen keskeyttämisestä.
Ja jos vielä niin käärmeilijä olisi ollut, että 180 päivän jälkeen olisi tuon ilmoituksen tehnyt, niin siviilipalvelus olisi jo kuitattu asepalveluksella. Tämä siis silloin ku oltiin vielä 240/285/330 systeemissä
Ja sivareistaki vielä sen verran, että varusmiehen palvelusaika pitäisi katsoa tunteina (tästä pois luettaisiin lomat ja muut lyhyemmät vapaat, kun ei olla kasarmilla), ei päivinä ja sama tuntimäärä sivareille sivari töitä. Silloin oltaisiin oikeuden mukaisessa järjestelmässä.
Toinen asia on tietenkin sitten tuo "palvelu velvoite sukupuolen takia". Ootko koskaan ajatellu, että ketkä sukupuolensa takia kantaa noin yhdeksän kuukautta kerrallaan tulevia isänmaan toivoja? Jonkinlaisia velvoitteita tämän kantamisenkin jälkeen saattaa olla noin 18 vuoden ajan. Olisitko valmis tällaiseen nakkiin, jos sillä pääsisi pois armeijasta/siviilipalveluksesta/vankilasta?
Meillä Suomessa on hyvästä syystä koulutettu kaikki ikäluokat jo etukäteen, koska mitään valmistautumisaikaa ei yleensä ole ollut.
Juuri tällaisten ihmistyyppien lisääntyminen ajaisi maamme perikatoon ilman muiden valtioiden apuakin.Niin, itse en ole inttiä vielä käynyt, mutta ensi kesänä se sitten menoa. Arvatkaahan onko motivaatiota? No ei ole, ei sitten yhtään. Todennäköisesti tulen lusmuilemaan koko paskan läpi niin, ettei kenelläkään ole hauskaa, ei edes itselläni. Kunnon puolesta varmastikin pärjään keskitasoa paremmin, mutta mielummin tulen siellä jonon painolastina, helvetin vittuuntuneena. Ja jos pakottavat jäämään sinne yli puoleksi vuodeksi, niin tulen hankkimaan (lue: valehtelemaan) itselleni vapautuksen keinoja kaihtamatta, jos se vain on mitenkään mahdollista ja eiköhän se olekin. Siinäs herra-iso-herrat sitten ihmettelevät, mikä on hommassa vikana.
Ja jos jotain siellä armeijassa tulen oppimaan, niin pyrin unohtamaan sen mahdollisimman nopeasti. Sodan syttyessä olen eturintamassa karkaamassa pois maasta.
Sotikaa rauhassa, mua ei kiinnosta.
Selvennätkö vielä tätä. Eli siis jos läksit180 päivän jälkeen intistä pois ja vaikka sivariksi niin tapahtui mitä?
Juuri tällaisten ihmistyyppien lisääntyminen ajaisi maamme perikatoon. Mutta ei siinä, paljon onnea ja menestystä armeija-ajallesi. Jos luulet kapinoinnillasi saavasi jotain suurta aikaa, valitettavasti minun on kerrottava sinulle että vaikeutat sillä vain omaa- ja palvelustoveriesi elämää. Et herra-iso-herrojen. Vinkkinä myös se, että ei ole mukava saada sluibaajan mainetta palvelustoverien piirissä. Jollakin ne hommat on hoidettava, jos joku jättää tekemättä niin joku toinen hoitaa kahden hommat. Veikkaanpa että sinulle tulee pitkä puolivuotinen tuolla asenteella. Luuletko todellakin, että juuri Sinä olet kovin merkittävä tapaus Suomen puolustusvoimien historiassa? Kapinointisi saa korkeintaan skappareiden nuivat suupielet kääntymään huvittuneeseen virneeseen.