Minulla on käynyt mielessä semmoinen ajatus, että voisiko Suomen tulevaisuuden puolustus olla jotakin asevelvollisuusarmeijan ja ammattiarmeijan välimaastosta. Esimerkiksi siten, että tietyssä iässä voisi vapaaehtoisesti hakeutua esimerkiksi vuoden sopimuksella armeijaan, jossa sitten tietenkin saisi ylöspidon ja jonkunnäköisen palkan. Vuoden sopimuksen jälkeen voisi hakea jatkosopimusta, jolloin olisi mahdollisuus kouluttautua aliupseeriksi, jolloin sitten sitoutuisi palvelemaan paremmalla palkalla esimerkiksi kolmen vuoden ajan: tässä tapauksessa tietenkin täysammattimaisesti ilman kasarmiasumista vaikkapa valtion osittain kustantamissa asunnoissa. Opistoupseerien ja upseerien koulutus voisi edelleen noudattaa vanhaa linjaa. Itse olisin aikanani hyvinkin voinut harkita puolen vuoden tai vuoden vapaaehtoista palvelusta armeijassa, jos siitä sitten olisi saanut jonkinnäköisen palkan. Siinähän voi oivalla tavalla kartuttaa elämänkokemusta ja tienata pesämunaa esimerkiksi opiskeluja varten.
Huomioita vielä ranskalaisin:
- Tuo puolen vuoden tai vuoden sotilaskoulutus olisi mahdollista tehdä hyvinkin tehokkaaksi ja mielekkääksi, kun koulutettava joukko koostuu vapaaehtoisista. Ne keitä ei nk. vittuakaan kiinnosta, jättävät moisen väliin. Tuo porukka, joka sotilaskoulutuksen suorittaisi, olisi siis keskimäärin paljon paremmin koulutettu ja motivoitunut, kuin me asevelvollisuuden suorittaneet.
- Suomalaiset ovat edelleen hyvin maanpuolustushenkistä kansaa. Uskoisin, etten olisi ainoa tavallinen pulliainen ollut, joka tuommoista 6 tai 12 kuukauden sopimussotilaskoulutusta olisi voinut harkita. Mahdollisuuksia jopa suhteellisen suureen koulutettavien määrään voisi olla.
- Siviilipuolen osaamisen voisi edelleen valjastaa kriisitilanteessa laein armeijan käyttöön. Ei siihen sotilaskoulutusta tarvita, että pystyy palvelemaan erilaisissa tehtävissä kriisin aikana.
- Kustannukset... Ainakaan asevelvollisuusarmeijasta aiheutuvia valtavia kansantaloudellisia vaihtoehtoiskustannuksia (lähes jokainen mies työelämässä 6-12 kk vähemmän) ei syntyisi. Lisäksi tuommoisessa ratkaisussa valtiolla olisi vähemmän elätettäviä ja melkeinpä 0 turhasta vmtl:ää hakevaa resurssientuhlaajaa.
- Tämän tyyppisessä ratkaisuissa asepalvelukseen saataisiin varmasti haalittua tavallisia, maanpuolustushenkisiä nuoria, eikä paskasakkia. Jotkut heistä sitten kouluttautuisivat pidemmälle sotilasurallaan. Tietenkin au:n tehtäviin testattaisiin soveltuvuus. Mulkku saa (ehkä pitääkin :) olla, mutta päästään pitää olla terve. Ne, jotka eivät kouluttaudu pidemmälle, siirtyvät armeijan hyvin koulutettuun reserviin. Kertausharjoituksia voidaan tietenkin järjestää entiseen tapaan.
Tuntuu vain siltä, että Suomessa koko asevelvollisuusarmeija on tabu, josta ei saa edes puhua. Vaihtoehtoisena ratkaisuna pidetään juuri tuommoista 15000 miehen vahvuista "likaista tusinaa". Eikö mitään siltä väliltä ole olemassa, jota Suomen oloissa voitaisiin vakavasti harkita? Eikö kansan edelleen vahvaa maanpuolustustahtoa voitaisi käyttää hyödyksi tietynlaista ammattiarmeijaa suunniteltaessa?
Minullakaan ei ole hirveästi faktoja väitteideni tueksi. Itseäni vain ottaa päähän, että Suomessa kaikki maanpuolustukseen liittyvä keskustelu hyssytellään kuoliaaksi.