Asevelvollisuusarmeijasta luopuminen

[Stolk-2]

Hui! Oletko aivan vakavissasi, todella? Ilmeisesti näin uskoo melkoinen osa väestöstämme, mikä selittäisi keskustelun mahdottomuuden ja etenemättömyyden tietyiltä osin. Vaikka tukea haetaankin historiasta, on tuo silti vain uskomus. Virallinen Suomihan puolustautuu vain "ulkopuolista" hyökkääjää vastaan, mutta todellisuudessa kaikki tarkoittavat Venäjää. Mistään muusta ulkopuolisesta uhasta ei ole kyse. Ryssäviha on siis todellinen ja voimissaan kaiken diplomaattisen puheen alla.

Varautumista se on eikä mitään ryssävihaa. Kuinkas monella Suomen naapurilla on edes potentiaalia vallata Suomi? Ruotsi, Norja vai Viro? Ainoa naapuri jolla on tuo valta on Venäjä. Pitää olla Chamberleinin tapaista naivia uskoa, että me olemme immuuneja sodalle.

 

[Yläpesä]

Kuinkas monella Suomen naapurilla on edes potentiaalia vallata Suomi? Ruotsi, Norja vai Viro? Ainoa naapuri jolla on tuo valta on Venäjä.

Viro ja Norja ovat Nato-maita, joten myös niillä on resurssit ja sen myötä "potentiaali".

 

[Mace]

Viro ja Norja ovat Nato-maita, joten myös niillä on resurssit ja sen myötä "potentiaali".

...ja myös vastaavanlainen historia sekä yhtä vakaa nykytilanne (ja lähitulevaisuus) kuin Venäjällä...

 

[Ramchester]

Viro ja Norja ovat Nato-maita, joten myös niillä on resurssit ja sen myötä "potentiaali".

Tuohon sinä et usko itsekään.

 

[Stolk-2]

Viro ja Norja ovat Nato-maita, joten myös niillä on resurssit ja sen myötä "potentiaali".

No jos saivarrellaan, niin noilla 24 armeijan voimat. Nato varmaan tulee tukemaan, jos virolaiset päättää meidät miehittää. ; ) Historiassa on vain yksi maa, jonka Nato on yksimielisesti miehittänyt, Afganistan. Irakin valloitti brittien ja jenkkien koalitio jossa oli huimia liittolaisia kuten Marshall-saaret.

 

[Sistis]

Se oli tuo KUN-sana jossittelun sijaan. Sinä puhut sentään potentiaalisesta, kun Sistiksellä tuo on jo aktuaalista. Enkä nyt todellakaan edes väitä, että Sistis olisi ryssävihaaja, vaan että tuon kaltainen vahva vakuuttunut usko kansan parissa elää ja sen ympärille rakentuu myös viha.

Minä en puhuisi uskomisesta, vaan ihan tosiasioista. Lainaan nyt Täällä Pohjantähden Alla -teosta ja kirkkoherra Salpakarin rouvaa: "Koko historiamme ajan me olemme olleet sodassa Venäjän kanssa". Emme ehkä koko historiaa, mutta kuitenkin säännöllisesti. Myös rauhan kausia on ollut läpi historian.

Suomen strateginen sijainti Pietariin nähden riittää jo syyksi hyökätä tänne, jos maailmanpolitiikka kiristyy kunnolla. Venäjä tuskin kuuntelee pienen Suomen mielipiteitä siinä vaiheessa, kun kyseessä on yhden sen tärkeimmän suurkaupungin turvallisuus. Suomenlahden rannikon hallinta myös auttaa Pietarin puolustamisessa. Nyt kun Viro on jo 'menetetty' intressit kohdistuvat varmasti entistä enemmän Suomeen.

 

[Yläpesä]

En tietenkään usko Naton (enää) suhtautuvan epäilevästi saati sitten vihamielisesti Suomeen. En myöskään usko, että Venäjä on uhka. Pikemminkin 20-40 vuoden jänteellä olennainen liittolainen, mukana Euroopan ja Länsimaiden yhteisessä sivilisaatiossa. KUN on minusta ihan väärä sana kuvaamaan meihin kohdistuvan vihamielisyyden kasvun todennäköisyyttä Venäjällä. JOSsin pienenpientä mahdollisuutta en voi kieltää.

 

[Sistis]

KUN on minusta ihan väärä sana kuvaamaan meihin kohdistuvan vihamielisyyden kasvun todennäköisyyttä Venäjällä. JOSsin pienenpientä mahdollisuutta en voi kieltää.

Niin, sotilaallinen operaatio Suomea kohtaan Venäjän toimesta voi perustua ihan muuhunkin, kuin varsinaiseen vihamiehisyyteen. Jos olet yhtään seurannut politiikkaa, pienten valtioiden mielipiteitä ei koskaan kysytä, kun isot valtiot tekevät oman turvallisuutensa edellyttämiä toimenpiteitä.

Nykyisen tilanteen ollessa voimassa, Venäjä toki näkee Suomen ennen kaikkea kumppanina ja mahdollisuutena, kuten toisinkin päin. Mutta kun tilanne joskus kiristyy maailmalla, ei näillä olekaan enää arvoa, kun ykkösprioriteettina Venäjällä on oman turvallisuutensa varjeleminen.

 

[ms.qvist]

Niin, sotilaallinen operaatio Suomea kohtaan Venäjän toimesta voi perustua ihan muuhunkin, kuin varsinaiseen vihamiehisyyteen. Jos olet yhtään seurannut politiikkaa, pienten valtioiden mielipiteitä ei koskaan kysytä, kun isot valtiot tekevät oman turvallisuutensa edellyttämiä toimenpiteitä.

Nykyisen tilanteen ollessa voimassa, Venäjä toki näkee Suomen ennen kaikkea kumppanina ja mahdollisuutena, kuten toisinkin päin. Mutta kun tilanne joskus kiristyy maailmalla, ei näillä olekaan enää arvoa, kun ykkösprioriteettina Venäjällä on oman turvallisuutensa varjeleminen.

Minusta sinä näet tilanteen hivenen liian mustavalkoisena, tulee tunne, että tämä olettamus tilanteesta mikä perustuu olettamukseen siitä, että tulevaisuudessa tapahtuu kuitenkin skenaario "kun" eikä "jos", pakottaa sinut eräällä tapaa tarkastelemaan asiaa liiankin suppealta kantilta, et halua nähdä muita vaihtoehtoja kuin tämän "kun" vaikka todennäköisempi vaihtoehto suhteellisenkin pitkällä aikavälillä tullee olemaan "jos" Venäjän hyökkäykselle Suomeen.

Itse siis tarkastelisin tilannetta näkökannasta jossa hyökkäys on "jossiteltavissa", se siis saattaa tapahtua mutta näkisin kuitenkin wors-case -tilannekin huomioon ottaen hyökkäyksen todennäköisyyden hyvin pienenä eli siksi "jos" ja tällaisen poliittisen ja sotilaallisen tilanteen muodostaman uhan tähden Suomella on valittavana reittejä joilla puolustaa itseään, monien kannattama on yleinen asevelvollisuus ja suureen reserviläisarmeijaan perustuvat puolustusvoimat, muita ovat sitten liittoutuminen NATO:on tai integroituminen entistäkin tiiviimmin EU:n yhteisiin kriisinhallinta ja kenties myöhemmin EU:n puolustusvoimiin. NATO kenties toisi paremman tuen puolustuksellemme ja sen yhteydessä asevelvollisuusarmeijaa voisi ajaa alas ja sen korvata joko ammattiarmeijalla tai combolla jossa hyödynnetään kummankin eli ammattiarmeijan ja asevelvollisuusarmeijan hyvät puolet. Toisaalta NATO liitetty lievähkö agressiivinen leima voi tuoda muassaan ongelmiakin mikäli (jos) sota terrorismia vastaan jatkuu pitkään ja Suomi tuolloin kuuluu jo liittoumaan. Tämän tähden itse olisin ollut integroimassa Suomea tiiviimmin EU:n kriisinhallintajoukkoihin ja kaikkeen mitä tämän ympärillä on suunniteltu mutta nyt kun EU:n tulevaisuus liittovaltiona on ainakin hetkellisesti epävarmemmalla pohjalla näkisin pelkän tukeutumisen EU:hun liian uhkarohkeana tekona joten itse olisin ehkä sorvaamassa Suomea tiiviiseen NATO-yhteistyöhön, tosin kantani ei ole varma vaan edelleen näen toiveita EU:n kriisinhallintajoukkojen onnistumiselle ja siinä tapauksessa EU olisi se mihin Suomen kannattaisi entistä tiiviimmin integroitua, se olisi ehkäpä Venäjällekin miellyttävämpi ja rauhanomaisempi integroitumisen kohde jota he katsoisivat paremmalla silmällä verrattuna mahdolliseen NATO:on liittymiseen.

Mikäli Suomi liittoutuu NATO:on ja Venäjän ja NATO:n välit kiristyvät tulevaisuudessa tietää se automaattisesti sitä, että Suomi on potentiaalinen ydiniskun kohdemaa Venäjän uusitun sotilasdoktriinin mukaan, tosin kaikissa sotilaallisissa kriiseissä näin olisi asian laidan koska uudistetun doktriinin mukaan Venäjä varaa itselleen oikeuden ensi-iskuun ja iskuun ydinaseilla myös ydinaseettomia maita vastaan.

Olipa tilanne tulevaisuudessa millainen tahansa on Suomen puolustuksen muoto ja malli syytä harkita tarkoin, mielestäni liian suppeakatseinen ei saa olla vaan on oltava avoin myös muille kuin perinteisimmille ratkaisuille.

vlad.

 

[Sistis]

Minusta sinä näet tilanteen hivenen liian mustavalkoisena, tulee tunne, että tämä olettamus tilanteesta mikä perustuu olettamukseen siitä, että tulevaisuudessa tapahtuu kuitenkin skenaario "kun" eikä "jos", pakottaa sinut eräällä tapaa tarkastelemaan asiaa liiankin suppealta kantilta, et halua nähdä muita vaihtoehtoja kuin tämän "kun" vaikka todennäköisempi vaihtoehto suhteellisenkin pitkällä aikavälillä tullee olemaan "jos" Venäjän hyökkäykselle Suomeen.

Noh, myönnetään että tässä tapauksessa tarkoituksellisesti esitän näkemyksen hieman korostettuna. Aivan kuten myös vastapuoli esittää omiaan. Missään nimessähän ei voida sanoa sataprosenttisella varmuudella, että näin tapahtuisi joskus. Mutta pidän sitä kuitenkin huomattavasti todennäköisempänä, kuin ikuista rauhaa itärajallamme.

Itse siis tarkastelisin tilannetta näkökannasta jossa hyökkäys on "jossiteltavissa", se siis saattaa tapahtua mutta näkisin kuitenkin wors-case -tilannekin huomioon ottaen hyökkäyksen todennäköisyyden hyvin pienenä eli siksi "jos" ja tällaisen poliittisen ja sotilaallisen tilanteen muodostaman uhan tähden Suomella on valittavana reittejä joilla puolustaa itseään, monien kannattama on yleinen asevelvollisuus ja suureen reserviläisarmeijaan perustuvat puolustusvoimat, muita ovat sitten liittoutuminen NATO:on tai integroituminen entistäkin tiiviimmin EU:n yhteisiin kriisinhallinta ja kenties myöhemmin EU:n puolustusvoimiin.

Oikeastaan itse kannattaisin näitä kaikkia vaihtoehtoja. Olen sitä mieltä, että yleinen asevelvollisuus on hyvä säilyttää ainakin toistaiseksi. Samaten liittyminen NATO:on ja integroituminen entistä tiiviimmin EU:n yhteisiin puolustusorganisaatioihin. Jos ja kun NATO-organisaatiossa ollaan, voidaan minun puolestani käynnistää hiljalleen hallittu asevelvollisuusarmeijan alasajo.

Ja kyllähän tuo hyökkäys on toki worst-case -tilanne, mutta sen todennäköisyys hyvin pitkällä aikavälillä on kuitenkin varsin korkea - ainakin, jos olemme yksin täällä.

NATO kenties toisi paremman tuen puolustuksellemme ja sen yhteydessä asevelvollisuusarmeijaa voisi ajaa alas ja sen korvata joko ammattiarmeijalla tai combolla jossa hyödynnetään kummankin eli ammattiarmeijan ja asevelvollisuusarmeijan hyvät puolet.

Täysin samaa mieltä.

Toisaalta NATO liitetty lievähkö agressiivinen leima voi tuoda muassaan ongelmiakin mikäli (jos) sota terrorismia vastaan jatkuu pitkään ja Suomi tuolloin kuuluu jo liittoumaan.

Itse näen tämän NATO:n tuoman terrori-iskun vaaran lisääntymisen hyvin epätodennäköisenä. Toki se kasvattaa iskun todennäköisyyttä marginaalisesti, mutta en pidä tätä mitenkään ratkaisevana. NATO:n tuoma turvallisuustakuu on mielestäni huomattavasti suurempi etu, kuin pieni terrori-iskun kohteeksi joutumisen todennäköisyyden kasvu. En esimerkiksi usko Suomen olevan tässäkään tapauksessa mikään ykkösprioriteetti iskujen kohteita valittaessa.

Mikäli Suomi liittoutuu NATO:on ja Venäjän ja NATO:n välit kiristyvät tulevaisuudessa tietää se automaattisesti sitä, että Suomi on potentiaalinen ydiniskun kohdemaa Venäjän uusitun sotilasdoktriinin mukaan, tosin kaikissa sotilaallisissa kriiseissä näin olisi asian laidan koska uudistetun doktriinin mukaan Venäjä varaa itselleen oikeuden ensi-iskuun ja iskuun ydinaseilla myös ydinaseettomia maita vastaan.

On toki, mutta ydinisku toteutettaisiin todennäköisesti huomattavasti strategisesti tärkeämpiin kohteisiin. Mielestäni on oikeastaan pelottavampi skenaario, jos NATO:n ja Venäjän välit kiristyvät ja olemme välissä ikään kuin puolueettomana puskurivaltiona. Vanha sanonta: "Kun uroshirvet taistelevat, ruoho kärsii pahiten" pätee tässäkin. Silloin esimerkiksi Venäjällä voi olla tarvetta ottaa Suomi haltuunsa jotta potentiaalisia taisteluita NATO:a vastaan ei käytäisikään sen omalla maaperällä, vaan 'muilla mailla vierahilla'.

Olipa tilanne tulevaisuudessa millainen tahansa on Suomen puolustuksen muoto ja malli syytä harkita tarkoin, mielestäni liian suppeakatseinen ei saa olla vaan on oltava avoin myös muille kuin perinteisimmille ratkaisuille.

Totta kai.

 

[msg]

mielenkiintoista tekstiä... varsinkin kun kyseisen laitoksen kanssa on ollut tekemisissä melkein yli yhdeksän vuotta. pakko on todeta, vaikka tästä silmille hypitäänkin, niin valtaosalla ei ole hajuakaan siitä mitä kirjoittaa... (ja tarkoitan näitä henkilöitä, joiden mielestä asevelvollisuusarmeijasta on luovuttava)

Eipä taida sinullakaan olla tai sitten et sitä osaa kirjallisessa muodossa ilmaista. On varsin ylimielistä tulla tähän ketjuun kirjoittamaan tuollainen viesti, jossa ei oikeasti ole mitään asiaa.
Olisiko sinulla oikeasti tarjota jotain näkökulmaa tähän keskusteluun?

 

[Suomi-Salama]

mielenkiintoista tekstiä... varsinkin kun kyseisen laitoksen kanssa on ollut tekemisissä melkein yli yhdeksän vuotta. pakko on todeta, vaikka tästä silmille hypitäänkin, niin valtaosalla ei ole hajuakaan siitä mitä kirjoittaa... (ja tarkoitan näitä henkilöitä, joiden mielestä asevelvollisuusarmeijasta on luovuttava)

Mielenkiinnolla varmasti kuulisimme kapiaisen (oletan, että olet) näkemystä tähän asiaan, mutta tuollainen pelkkä ylimielinen heitto ei kyllä ollut kohdaltasi lupaava alku. Todellakin, odotan perusteltuja näkemyksiäsi niin päästään keskustelemaan lisää. Peesaan siis edellistä kirjoittajaa, josko tällä olisi vaikutusta.

 

[The Original Jags]

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija William Hopkinson arvostelee Suomen puolustuspolitiikkaa ja myös puolustusvoimien tilaa Turun sanomissa:

http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:12:0:0,4:12:1:1:2005-02-13,4:283364,1:0:0:0:0:

 

[SergeiK]

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija William Hopkinson arvostelee Suomen puolustuspolitiikkaa ja myös puolustusvoimien tilaa Turun sanomissa

"Liittoutumattomuus"? Kas kun ei YYA-sopimus tai Mannerheimin linja.

Hopkinson on seurannut vähän vääriä keskusteluja, sillä Suomi ei ole koskaan sanonut olevansa "liittoutumaton" suhteessa EU:hun, vaan tuota debaattia on käyty Suomen suhteesta Natoon. Ulkopoliittinen johtomme, jota tuossa TS:n jutussa koetetaan tölväistä, on sanonut ajat sitten, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on tänä päivänä tärkein Suomen turvallisuuspoliittista asemaa määrittävä lähtökohta.

Ja muuten Hopkinsonin mielipiteet voi tunkea sinne minne aurinko ei paista. Vai ettei Venäjä uhkaa koskaan enää Suomea? Ihanaa. Ne jotka haluavat, voivat takoa miekkansa auroiksi. Allekirjoittanut aikoo jatkossakin nukkua rynnäkkökivääri sänkyni alla. Ihan varmuuden vuoksi.

 

[Yläpesä]

Hopkinson on seurannut vähän vääriä keskusteluja, sillä Suomi ei ole koskaan sanonut olevansa "liittoutumaton" suhteessa EU:hun, vaan tuota debaattia on käyty Suomen suhteesta Natoon.

"Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus."

Siinähän tuo ministerin hellimä mantra on. Liittoutumattomuus ei todellakaan ole rajattu koskemaan pelkästään NATO-keskustelua, koska sillä on pitkät perinteet ja sellaisenaan sillä on torjuttu muitakin liittoutumia. On tietenkin vastuullisen johdon intressien mukaista, että "liittoutumattomuus"-sanaa venytetään, vanutetaan ja vatkataan eri myllyissä asteittain niin, että se ennen pitkää salliikin tietyt liitot. EU on ensisijaisesti muuta kuin turvallisuusjärjestö, mutta sen kautta saadaan kätevästi ujutettua myös sotilaallista yhteistyötä. Ensin EU:n sisällä ja ajan kanssa myös muiden liittoutumien kanssa.

Ja muuten Hopkinsonin mielipiteet voi tunkea sinne minne aurinko ei paista. Vai ettei Venäjä uhkaa koskaan enää Suomea? Ihanaa. Ne jotka haluavat, voivat takoa miekkansa auroiksi. Allekirjoittanut aikoo jatkossakin nukkua rynnäkkökivääri sänkyni alla. Ihan varmuuden vuoksi.

Voiko sinun mielipiteesi sitten työntää vielä syvemmälle?
Minä olen takonut Yläpesälän rynnäkkökiväärit jo ajat sitten haarukoiksi, nauloiksi ja korvakoruiksi. Joksikin hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi siis.

 

[Sistis]

Minä olen takonut Yläpesälän rynnäkkökiväärit jo ajat sitten haarukoiksi, nauloiksi ja korvakoruiksi. Joksikin hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi siis.

Juu, noista on kyllä hyötyä rauhan aikana. Ainakin haarukoista ja nauloista... mutta...

Enpä tiedä, tarviiko tähän sarkastiseen heittoon nyt vastata mitenkään vakavasti. Pointtini lienee selvä...

 

[msg]

Eikös YYA-sopimus ollut oikeasti sotilaallinen liittoutuminen, vaikka sitä ei sellaiseksi ole haluttu myöntää?

Sitä paitsi Pressiklubi-ohjelman teettämän tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisista on valmis liittymään Natoon...

 

[Yläpesä]

Eikös YYA-sopimus ollut oikeasti sotilaallinen liittoutuminen, vaikka sitä ei sellaiseksi ole haluttu myöntää?

Kyllä oli. Lupaus sotilaallisesta yhteistyöstä ("avunannosta"), mikäli Neuvostoliittoa olisi uhattu tältä suunnalta (Suomen yli/kautta). Muistan vieläkin jonkun brittiupseerin - taisi olla 80-luvun alkua - joka tuli aikojen hieman jo vapauduttua tarkastamaan Suomen sotilaallista järjestelmää. Hän kysyi moneen kertaan, kuinka paljon neuvostoliiton joukkoja Suomeen on sijoitettu. Täkäläiset sotilaat olivat nielaista kunniamerkkinsä moisesta "tietämättömyydestä" ja tietenkin luennoivat heti tilanteen oikean laidan. Olennaistahan tuossa episodissa kuitenkin oli, kuinka Suomen asema lännen silmissä kerrottiin julkisesti kaikelle kansalle.

 

[siffa]

Turvallisuuspolitiikan asiantuntija William Hopkinson arvostelee Suomen puolustuspolitiikkaa ja myös puolustusvoimien tilaa Turun sanomissa:]

Hopkinson kertoo Nato-maiden puolustusvoimien olevan yhteensovitettavissa keskenään.
Näinhän Suomenkin armeijaa on niin maa-, ilma- ja merivoimienkin osalta yhtenäistetty nykyisen ulkopoliittisen johdon (Halonen, Tuomioja) johdolla Natoon sopiviksi. Viimeksi Naton ja Suomen ilmavoimien yhteistä komentokieltä maasta ilmaan, ilmasta maahan, koneesta koneen, maasta maahan jne. on yhteisten harjoitusten avulla testattu. On ilmennyt, että Suomen ilmavoimien informaatiojärjestelmä on Nato:n järjestelmää modernimpi. Tässä vaiheessa on kuitenkin Suomen mukauduttava Nato:n huonompaan komentojärjestelmään yhteisissä operaatioissa.
Puolustusvoimien ase- ja mareriaalihankinnat ottavat huomioon Nato-sopivuuden.
Suomen rauhanturvajoukkojen valtaosa toimii Nato-johtoisissa turvaoperaatioissa Kosovossa ja Afganistanissa.
Tähän on menty viime vuosien aikana ja Nato-yhteistyö tiivistyy Halosen johdolla. Nato-optio on olemassa ja ovi pidetään auki Natoon liittymiselle Halosen mukaan. Tuomioja sen muotoilee sanoin: "Juuri nyt ei ole tarvetta liittyä Natoon".
Minusta on tässä Suomen turvallisuuspolitiikan muutosvaiheessa yksi lysti sanotaanko maamme olevan tällä hetkellä sotilaallisesti liittoutumaton. Natoa kohti mennään, minkä yhtenä yksityiskohtana mainitsen vielä Suomen puolustusvoimien upseerien sotakorkeakoulutuksen Nato-maissa. Tulevia Nato-kenraaleja siellä suomalaisistakin jo tehdään kovaa vauhtia.
Mitä sitten Natoon liittyminen tuo Suomen asevelvollisuusarmeijan järjestelyihin, jää nähtäväksi. Kovasti puolustusvoimat karsivat ja rationalisoivat toimintojaan tulevien muutosten edessä.

 

[SergeiK]

Kyllä oli. Lupaus sotilaallisesta yhteistyöstä ("avunannosta"), mikäli Neuvostoliittoa olisi uhattu tältä suunnalta (Suomen yli/kautta).

Itseasiassa Suomen YYA-sopimus edellytti kahdenkeskisiä "neuvotteluja" mikäli jotain uhkia nousisi. Automaattista tuo "apu" ei siis sopimustekstissä ollut.

Siinä mielessä Suomen YYA-sopimus taisi olla Itä-Blokin maiden YYA-soppareihin verrattuna melko lievää muotoa.

 

[Yläpesä]

Itseasiassa Suomen YYA-sopimus edellytti kahdenkeskisiä "neuvotteluja" mikäli jotain uhkia nousisi.

Jotenkin näen sieluni silmin tämän "kahdenkeskisen" neuvottelun: neuvostoliittolainen upseeri koukistaa molempien käsien etusormet. Toinen etusormi kysyy: meitä uhataan, nyt tarvittaisiin sun apua. Toinen etusormi vastaa: OK.

 

[SergeiK]

Jotenkin näen sieluni silmin tämän "kahdenkeskisen" neuvottelun: neuvostoliittolainen upseeri koukistaa molempien käsien etusormet. Toinen etusormi kysyy: meitä uhataan, nyt tarvittaisiin sun apua. Toinen etusormi vastaa: OK.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Noottikriisi

 

[Yläpesä]

Suomen rauhanturvajoukkojen valtaosa toimii Nato-johtoisissa turvaoperaatioissa Kosovossa ja Afganistanissa.
Tähän on menty viime vuosien aikana ja Nato-yhteistyö tiivistyy Halosen johdolla. Nato-optio on olemassa ja ovi pidetään auki Natoon liittymiselle Halosen mukaan. Tuomioja sen muotoilee sanoin: "Juuri nyt ei ole tarvetta liittyä Natoon".

Juuri näin.

"Vain noin neljä prosenttia suomalaisista rauhanturvaajista työskentelee YK:n johtamissa sotilasoperaatioissa, kertoo Ylen Aamu-TV. Eniten suomalaisia rauhanturvaajia on Kosovossa, kaikkiaan 500.

Suurin osa Suomen 835 rauhanturvaajasta, noin kolme neljästä, on mukana Nato-johtoisissa operaatioissa. Suomalaisrauhanturvaajat toimivat sotilastarkkailijoina tai esikuntaupseereina.

Viidennes turvaajista on EU:n alaisuudessa.

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen (kesk.) mukaan kyse osin sattumasta ja osin siitä, että Suomella on ollut haluttua osaamista. Hän muistuttaa operaatioiden olevan YK:n mandatoimia.

Valtio-opin professori Tuomas Forsberg näkee tilanteen kuitenkin tuloksena siitä, että Suomi kehittää jatkuvasti yhteistyötään Naton kanssa."

Lähde: YLE24 uutisarkisto

Edit:
Lukuina siis:
NATO 75%
EU 20%
YK 4%
muu 1%

 

[Suomi-Salama]

Kyllähän Hopkinson puhuu paljon asiaakin tuossa jutussa. Suomen valtionjohdon hokema puolueettomuus-mantra kuulostaa lähinnä koomiselta. Ei se kuitenkaan harkitsematonta ole vaan näkisin ainakin kaksi syytä: a) Venäjän pitäminen edes joten kuten tyytyväisenä ja b) oman tuulipukukansan pitäminen tyytyväisenä.

Venäjän määrittely Suomen suhteen vaihtelee. Tosiasia kuitenkin on se, että geopoliittinen asemamme on aika vakaa. Idässä on aina suurvalta, nimet vain vaihtelevat. Itäisen suurvallan yksi merkittävimmistä miljoonakaupungeista sijaitsee aivan Suomen helmoissa ja pohjoisessa lisäksi Murmanskin strategisesti merkittävä alue. Venäjälle ei todellakaan ole samantekevää, millaisia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja Suomi tekee, mieluiten se näkee Suomen NATO:sta erossa. Pitkin hampain katselee EU:n syvenevää puolustusyhteistyötä, jossa Suomi on mukana. Mutta hoetaan vaan mantraa, ehkä se auttaa. Jukka Tarkka onkin joskus todennut, että Suomessa hoetaan puolueettomuuden perään niin kauan, että joku on uskovinaan. Sisällä kuohuu, mutta ulkoisesti Halonen ilmoittaa Suomella ja Venäjällä olevan erinomaiset suhteet. Tätä väittämäähän tukee esimerkiksi taannoiset rajaloukkaukset. Vai hetkinen, tukeeko?

Omalle kansalle on taas toitotettava puolueettomuutta, koska kansa ei halua liittoutua. Hämätään puhumalla NATO:sta liittoutumisen kohteena, vaikka jo vuosia sitten esimerkiksi kenraali Hägglund totesi, että hän näkee EU:n tulevaisuuden myös yhä syvenevänä puolustusyhteistyönä. Ongelmana on tähän saakka ollut NATO:sta riippuvainen infrastruktuuri, mutta kuinka kauan enää? Suomi on ilman muuta mukana tuossa yhteistyösä, pähkähullua olisi olla olematta mielestäni!

Hopkinsonin kommentteihin asevelvollisuusjärjestelmän tehottomuudesta verrattuna ammattiarmeijaan pidän kyllä saarivaltiosta käsin huudettuina höpönlöpöinä. Toki on selvää, että tietyt toiminnot vaativat ammattisotilaan (kuten hävittäjälentäminen), mutta perustaistelijan osalta tilanne ei ole niin. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi USA:n tapauksessa värvättyjen koulutustasosta, jne... Jos taas Hopkinsonin mielestä perustaistelijoita ei tarvita nykyaikaisessa sodankäynnissä, miksi sekä USA:lla että Britannialla heitä kuitenkin on pilvin pimein? Venäjästä puhumattakaan, missä kaiken lisäksi ovat kaikkea muuta paitsi ammattisotilaita. Lisäksi asevelvollisuusarmeija on halpa, kuten kaikki tiedämme.

 

[Yläpesä]

Lisäksi asevelvollisuusarmeija on halpa, kuten kaikki tiedämme.

En tiedä vieläkään, joitakuita muitakin löytynee. Toki onhan yrityksellekin "ilmainen" työllistetty työntekijä halpa, kun yhteiskunta maksaa sen palkan/tuen. Tarkoitat siis, että puolustushallinnolle asevelvolliset ovat halpa työntekijäryhmä, kun pääosa järjestelmän seurausten rasitteista menee muiden ministeriöiden momenteilta. Suomelle se on kallista, minkä voi todeta jo siitä yksinkertaisesta tapahtumasarjasta, jossa armeijan menoja karsitaan erittäin rankalla kädellä ja tullaan vielä jatkossakin karsimaan (mistä Iivonen itki julkisuudessa pari viikkoa sitten).