Piti ihan oman mielenkiinnon vuoski päivittää tietopohjaa siitä miten asevelvollisuus makaa lähialueilla ja Suomeen verrattavissa yhteiskunnissa. Ohessa poimintoja löytyneistä jyvistä.
.......asevelv.osuus...budjetti.......sodanaik.vahvuus
Suomi..... 82% ..... 2,1mrd€ ...... 490 000 miestä*
Ruotsi.... 29%........ 4,5mrd€....... 244 000 miestä
Norja...... 52%**.... 3,6mrd€........131 000 miestä
Tanska.... 29%........ 2,5mrd€........65 000 miestä
Viro......... 35%....... 0,1mrd€....... 23 500 miestä
Sveitsi..... 77%***.. 3,2mrd€....... 200 000 miestä
Ruotsin, Tanskan ja Viron sekä Sveitsin uuden järjestelmän luvuissa myös "siviilipuolustusvelvollisten" määrä.
(*laskee 2008 loppuun mennessä 350 000:een)
(**joista n. viidesosa keskeyttää)
(***uusi järj. 74%)
Suomi siis aikoo pudottaa sodanaikaista miesvahvuuttaan 140 000 miehellä, mutta silti ollaan hurjasti edellä muita maita. Varaa pudottamiseen ja säästöjen hakemiseen jää siis yllin kyllin. Myös asevelvollisten määrä on vähentymisestään huolimatta edelleen huikean korkea. Mielenkiintoista on nähdä myös milloin palstan militaristien lempimä ajatus, että tyhjiö täyttyy ja armeijattomaan maahan hyökätään, toteutuu Virossa (jolla raja Venäjän kanssa) tai Tanskassa, jossa on noin säälittävän pienet armeijat.
Sitaateissa otteita raportista: Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitteiden ja kehittämistarpeiden selvitystyö II OSA - Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron ja Sveitsin ase- ja pelastusvelvollisuus sekä kodinturva- ja vapaaehtoisjärjestelmät (Ismo Turunen)
"Suurin yksittäinen syy uhkien jakoon ennustettavuuden perusteella oli WTC-terrorihyökkäys, joka on luonut täysin uudet perusteet erityisesti NATO-maiden ajattelulle. Muutos
onkin selvin Norjassa ja Tanskassa, mutta Ruotsi ja Sveitsi ovat selvästi seuraamassa valtavirtaa. Kansallinen varautuminen on suuntautunut ja edelleen suuntautumassa sotilaallisista
uhista rauhan ajan uhkien torjuntaan ja niiden seurausten rajoittamiseen. Uusia uhkia on lukuisia: luonnonkatastrofeista ja ihmisten toiminnan aiheuttamista suurtuhoista
aina pakolaisuuteen, kansainväliseen rikollisuuteen, etnisiin levottomuuksiin ja terrorismiin saakka.
Toinen keskeinen muutostrendi on kansainvälisyyden korostuminen, johon liittyy kotimaan puolustuksen ohentaminen ja keskittäminen.
Edellisten trendien johdonmukainen seuraus on sotilaallisten organisaatioiden suorituskykyisemmän kaluston ja ammattitaitoisemman henkilöstön vaatimus."
Perustelut ammattimaisemman pohjan luomiseksi ovat vahvasti esillä, Nato kutsuu ja viettelee. Asevelvollisuuden merkityksen heikentyessä monissa maissa on vahvistettu vapaaehtoisen, usein järjestöpohjaisen työn roolia. Kodinturvajoukot, pelastusjoukot ja siviilityöjoukot tulevat nousemaan sotilaskoulutuksen rinnalle. Näillä joukoilla onkin sitten jo muutakin roolia kuin vain odottaa vihollisen saapumista ja ne on helpommin perusteltavissa kustannustietoisuuttaan kehittäneille kansalaisille.
"Norja määrää periaatteessa palvelukseen kaikki fyysisesti ja psyykkisesti kelvolliset miespuoliset kansalaiset. Kuitenkin virallisena lähtökohtana on 58 %:n saaminen palvelukseen,
mikä toteutuu kutsuntojen seulaa tihentämällä. Kutsunnanalaisten kunto on tosin huonontunut selkeästi, mutta sanonnan mukaan myös silmälaseja käyttämällä voi vapautua palveluksesta. Lukumääräinen koulutustulos painuu alle 50 %:n ikäluokasta, sillä palvelukseen määrättyjen poistuma ennen palvelusta ja sen aikana on suuri.
Tanskassa puolustusministeriö päättää vuosittain etukäteen palvelukseen määrättävien lukumäärän, joka on ollut noin 30 %:n paikkeilla ikäluokasta.Kaikki kutsunnanalaiset käyvät läpi sopivuustarkastuksen ja heidät luokitellaan täysin sopiviksi, osittain sopiviksi tai sopimattomiksi, joita ei tulla määräämään mihinkään palvelukseen. Sopivista tai osittain sopivista määrätään ensimmäisenä palvelukseen halukkaat, joita yleensä on ollut yli
70 %.
Palvelusvelvollisuusjärjestelmän diskriminoiva luonne on tunnustettu Tanskassa ja palveluksesta on tehty suuressa määrin työpaikanomainen sekä työskentelytavoiltaan että korvauksiltaan. Palvelusajalta saa kohtuullisen palkan, mikä poikkeaa kaikista muista tarkastelumaista. Kansainvälisten tehtävien rekrytointitarve on johtanut erilaisten varusmiesajan jälkeisten ja niitä korvaavien lyhyiden palvelussuhteiden järjestelmään."
Suomenkin kohtalona taitaa olla "terveydellisten" esteiden jatkuva nousu, vaikkakaan silmälasitasolle ei mentäisi. Heikko kunto, ylipainoon liittyvät sairaudet, kehityshäiriöt ja persoonallisuushäiriöt tekevät väkevää tuloaan. Tanskan mallin mukainen arpajärjestelmä yhdistettynä vapaaehtoisiin on välimenovaiheessa käyttökelpoinen.
"NATO:n näkemyksen mukaan erityisesti Tanskan asevelvollisuus on tuhlausta, koska vain 17 % koulutetuista on vapaaehtoisina
mukana kansainvälisissä tehtävissä. Muutoksia järjestelmiin tai määriin saattaakin olla tulossa erityisesti Tanskassa ja Virossa, joita kohtaan paine on suurin. Muut Baltian maat ovat jo tehneet alustavia myönnytyksiä.
Huolimatta kritiikistä yleinen puolustusvelvollisuus halutaan kaikissa maissa säilyttää osana turvallisuusratkaisua sekä turvallisuustilanteen muutosten varalta. Käytännössä kattava velvollisuus käsittää kutsunnat, joissa palvelukseen määrätään useimmissa maissa vain osa ikäluokasta. Useimmissa maissa rasite kohdistuu ikäluokan parhaisiin tai sopivimpiin, mutta Tanska valitsee poikkeuksellisesti osan palvelukseen määrättävistä
arpomalla."
Lisäksi raportissa nousevat ansiokkaasti esille uusien uhkien kasvava merkitys ja niihin varautumisen tärkeys. Nykyinen armeijamme on täysin hampaaton niiden edessä ja on osasyyllinen siihen, että Suomi joutuisi kohtaamaan nämä uudet uhat housut kintuissa. Rajujen muutosten tielle joudutaan siis väistämättä - ei pelkästään täälläkin liikaa painottuneiden taloudellisten kannattavuustekijöiden vuoksi - vaan myös primääritarkoituksen (yhteiskunnan turvaaminen) toteuttamisen vuoksi.
"Kansainvälisen yhdentymisen edetessä itään ja sotilaallisen vastakkainasettelun kadotessa Euroopasta yhteiskunnallisten uhkien prioriteetti korostuu sotilaallisten uhkien kustannuksella. Tärkeätä on huomata melko yhtenäinen uhkien luokittelu ennustettaviin (sotilaalliset) ja ei-ennustettaviin (ns. uudet uhat). Sodan ja rauhan ajan joukkoja vähennetään ja jäljelle jääneitä kehitetään kansainvälisen yhteistyön ja kotimaan ulkopuolella tapahtuvan kriisinhallinnan vaatimuksiin sopiviksi. Globalisoituva sotilaallisen voiman käyttö ammattilaisvaatimuksineen, puolustusbudjettien kasvava paine ja yksilölliset vaatimukset tulevat uhkaamaan myös yleistä asevelvollisuutta.
Tarkastelumaiden sodan ajan joukot ovat merkittävästi meitä pienemmät. Ne voidaan pitää yllä osittaisella asevelvollisuuden käytöllä ja niissä reserviläisten sijoitus kestää yleensä enintään noin kymmenen vuotta. Sijoitusaikana kertausharjoituksia järjestetään käytännössä vain Sveitsissä ja Virossa. Anpassning (puolustuskyvyn nostaminen vasta uhan ilmetessä) ja virka-avun muodostuminen sotilaiden päätehtäväksi ovat houkuttelevia ajatusmalleja. Yleensä tarkastelumaiden sekä sotilaallista toimintaa että siviiliyhteiskunnan valmiutta ohjaavat merkittävässä määrässä kansainvälisyyden ja ”uusien uhkien” vaatimukset, eikä niitä kritiikittä voi soveltaa Suomen asemassa olevan maan ratkaisuihin. Toisaalta Suomen tilanteeseen rinnastettavia maita ei liene kovin viljalti.
Asevelvollisuus saattaa vaatia uusia perusteluja, jollaiseksi näyttää nousevan muun muassa kansainvälisen joukon henkilöstön koulutustarve. Toisaalta NATO:n vaatimus vain tarvittavan määrän täsmäkoulutuksesta saattaa viedä siltäkin perusteelta oikeutuksen.
Kaikissa tarkastelumaissa toteutettu myös pelastuspalvelun sisältävä palvelusvelvollisuus saattaa olla tulevaisuudessa hyväksyttävämpi vaihtoehto, jonka käyttöönotto kuitenkin saattaa avata kriittisen polemiikin koko velvollisuusajatusta kohtaan. Tyytymättömyyttähän esiintyy myös tarkastelumaiden järjestelmiä kohtaan. Kaikissa tapauksissa asevelvollisten korvausten täydellinen uusiminen Suomessa saattaa olla välttämätöntä ennen pitkää."
edit: täydennetty puuttuneet luvut