...liittyminen Natoon olisi myös olennainen juttu mikäli pakollinen armeija lakkautettaisiin.
Silti en näe, että asiaan olisi tulossa muutosta lähiaikoina. Suomi menee samalla linjalla ja koittaa pysyä puolueettomana, vaikka voi tulla sekin tilanne, että puoli on automaattisesti valittava.
Näinhän se on. "Puolustusvoimat kuuluu Natoon, Suomi ei", kuvasi eräs puolustusministeriön johtava virkamies vallitsevaa tilannetta jo 1990-luvun lopulla, eikä tässä ole tapahtunut de jure minkäänlaista muutosta reilussa kymmenessä vuodessa; puolustusvoimien Nato-yhteistyö päinvastoin tiivistyy koko ajan, ja Suomea hivutetaan piiru piirulta lähemmäksi Naton täysjäsenyyttä. Koska enemmistö kansasta on kuitenkin edelleen - syystä tai toisesta - Natoon liittymistä vastaan, jäsenyyttä ei voida vielä virallisesti hakea.
Kannatan itse jäsenyyttä ja koen, että hengenheimolaiseni toivovat sormet ristissä, että Ruotsi liittyisi Natoon mahdollisimman nopeasti, jotta Suomi voisi huoletta peesailla isoaveljeään tässäkin asiassa. Suomen ainoa ulkopoliittinen ratkaisu, joka on tehty ilman pakkoa ja Ruotsin esimerkkiä, taitaa nimittäin olla liittyminen euroalueeseen, ja jokainen tietää viimeistään nyt, ettei kyseinen ratkaisu ollut varsinaisesti mikään menestystarina. Toinen vaihtoehto Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen pikaiselle jättämiselle olisi jonkinlainen Venäjän aggressio- tai provokaatiotoimi Suomen lähialueilla. Joku nokkela salaliittoteoreetikkohan ehti jo epäillä taannoin, että "kohudosentti" Johan Bäckman olisi todellisuudessa CIA:n palkkalistoilla tehtävänään kylvää paniikkia ja Nato-myönteistä mielialaa suomalaisten keskuuteen...
Liittyipä Suomi Natoon seuraavien kymmenen vuoden aikana tai ei, asevelvollisuus- ja ennen kaikkea siviilipalvelusjärjestelmä kaipaavat mielestäni täysremonttia ja yhdenmittaista uudelleenorganisointia siten, että palvelukseen kutsutaan molemmat sukupuolet.
Varusmiesajan minimikesto voitaisiin mielestäni hyvin lyhentää kolmeen kuukauteen, jolloin esimerkiksi lukiosta ja ammattikoulusta valmistuneet ehtisivät halutessaan suorittaa asepalveluksensa yhdessä kesässä ennen jatko-opintojaan. Kolme kuukautta on täysin riittävä aika miehistön perustaitojen oppimiseen, osaamiseen ja hallintaan. Johtajakoulutukseen valittavien koulutusajan kesto voisi puolestaan olla esimerkiksi kuudesta yhdeksään kuukautta. Lyhennettyä palvelusaikaa voitaisiin kompensoida ns. Sveitsin mallin mukaisilla kertausharjoituksilla, jossa motivoituneita joukkoja kertautettaisiin noin puolen vuoden välein viikonloppu kerrallaan esimerkiksi MPK:n tuella ja maakuntakohtaisesti: kustannustehokasta, järkevää ja vähemmän turhauttavaa jokaiselle osapuolelle.
Siviilipalvelus tulisi puolestaan muuttaa sisällöltään sellaiseksi, ettei siviilipalvelusmies tai -nainen saisi enää valita "palveluspaikakseen" esimerkiksi yliopiston kirjastoa, vaan jokaisesta saapumiserästä koulutettaisiin eräänlaisen kansalaispalveluksen keinoin reserviä erilaisiin vapaaehtoisiin palo-, pelastus- ja huoltotehtäviin tai, henkilön koulutustaustan salliessa, väliaikaista henkilöstöä vaikkapa kouluavustajaksi tai vanhustenhuollon ja sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalveluihin. Tällaisen kansalaispalveluksen kesto voisi olla kolmesta kahteentoista kuukautta, tehtävästä riippuen, ja myös kansalaispalvelukseen sisältyisi säännönmukaista kertausta esimerkiksi öljyntorjuntatehtävissä tai VPK:n harjoituksissa. Näin ikäluokat saataisiin oikeasti kansalaistalkoisiin yhteisen hyvän puolesta.