Rasismia ja rasisteja etsitään nyt vimmalla, joka muistuttaa jossakin määrin Salemin noitavainoja. Kun on aihetta puuttua, niin silloin pitääkin puuttua, mutta nyt Suurella Lännellä ja ehkä muutamilla kotoisilla toimittajillakin alkaa lähteä sähköpotkulauta käsistä rasistijahdin tiimellyksessä.
Nyt eletään selkeästi vastaavaa nousuvaihetta, joka nähtiin metoo-kampanjan yhteydessä. Hyvä runnoo alleen kaiken, yhtä lailla pahat kuin pahalta näyttävät, joskus myös ne jotka eivät näytä riittävän hyviltä välttyäkseen pieksännältä. Irti karanneen laumahysterian kiimassa oikeamielisten haulikot laukovat herkästi minne vaan, mistä rasismilta vaikuttavaa rapinaa kuuluu.
USA:ssa pelannut jalkapalloilija sai jo kenkää seurastaan, koska pelaajan vaimo oli viestinyt somessa epäkorrektisti aiheeseen liittyen. Pelaajan ja seuran välinen sopimus sekä siihen liittyvät ehdot voivat tehdä tuonkin siirron mahdolliseksi, mutta vaikea kuvitella, että Suomessa joku onneton saisi fudut töistä siksi, että tämän puoliso on tehnyt jotakin moitittavaa tai edes rikollista. Vai onko? Kuinka pitkälle maineriskin hallinnassa oletetaan nyt ja jatkossa mentävän? Onko työnantajien painostaminen työntekijöiden signaloimista mielipiteistä oikein? Entä työntekijöiden läheisten virheistä?
Ohessa syntyy myös sivuosumia. Joku menettää työnsä tai ystävänsä, ehkä hyvästä syystä, ehkä huonommasta. Pääasia kai, että hyvää tapahtuu. Ehkä rapatessa saa roiskua, jos tarkoitus on hyvä ja asia oikea?
Mitään vastuuta tällainen oikeassa olevien lynkkaajien joukko ei ota, ei ryhmänä eikä yksilöinä. En usko, että Wennström tai juuri kukaan muukaan toimittaja on ajatellut kulloisenkin hyvetrendin aallolla ratsastaessaan mitään sen kummempaa vastuuta ottaa, kuin että rasismista ei pidä vaieta. Columbus BJ on kasvoton ja kapitalistinen instituutio siinä missä tuon kokoluokan yritykset muutenkin, ja Tortorella on isopalkkainen, valkoinen, keski-ikäinen mies, ja ennen kaikkea selkeästi julkisuudessa toimiva henkilö. Molemmat ovat siis selkeästi vapaata riistaa kritiikille. Ennen kaikkea molemmat operoivat kaukana toisella mantereella, missä rasismi siis elää ja voi hyvin, ja tämä rasismi pitää nyt kitkettämän juurineen irti aivan kaikkialta, ei tällä vuosikymmenellä eikä huomenna, vaan ainoalla imperatiivin sisältävällä määreellä, joka 24/7 -todellisuuteen integroituneen digi-ihmisen on paatoksensa vallassa lupa hyväksyä; heti ja välittömästi.
Tuo helvetillinen kiire ja tarve saada aikaan näkyvää muutosta on keskeinen piirre tämän ajan somejahdeissa. Noitia osoittamalla saa hyvepisteitä. Isoista noidista saa enemmän, mutta kaikista jotain. Noitarovion kipinävahti saa hänkin muutamia pinnoja (inttitermiä ”kipinämikko” ei saa käyttää sukupuolisesti värittyneenä ja selkeästi patriarkaalisia rakenteita vahvistavana ilmaisuna - olipa onni, ettei intissä keksitty puhua rasistisesti ”kipinäpekasta”).
No mitä se Tortorella oikeastaan teki? Halusi, että valmentamansa maajoukkue käyttäytyy korrekteja perinteitään ja kansallissymboleja koskevaa koodistoaan kunnioittaen. Tämä kaiketi riippumatta siitä, mistä syystä itse kukin haluaa ottaa oman siivunsa julkisuudesta kannattamalla tai vastustamalla jotakin asiaa. Onko lipunnosto tai kansallishymnin soittaminen se paikka, jossa kenelle hyvänsä urheilijalle pitää varata oikeus osoittaa mieltään, jos asia on ”oikea”?
Ja kääntäen: onko valmentajan vaatimus käytöskoodin kunnioittamisesta aktiivinen kannanotto rasismin puolesta, jos vaatimus on olemassa johdonmukaisesti aina, riippumatta siitä, mitä joku urheilija haluaa tällä kertaa vastustaa? Näkisin, että nuo tilanteet tulisi rauhoittaa jopa kovien sanktioiden uhalla kaikilta mielenosoituksilta. Jos joku kokee asiansa niin tärkeäksi, että haluaa protestoida, ja on tarvittaessa valmis ottamaan vastaan muutaman vuoden kilpailukiellon, niin mikäs siinä sitten.