Minulla on kokemusta sekä armeijasta (1 kuukausi) että sivarista (11 kuukautta). Nuo armeijassaolopäivät kerrottiin noin kahdella, mikä sitten vähennettiin normaalista sivariajasta eli 13 kk:sta, joten sellaiset 11 kuukautta jäi jäljelle. Keskitynkin enemmän kertomaan tuosta sivariajasta ja mitä se pitää sisällään.
En tietenkään kadu päätöstäni jättää armeijaa kesken sillä kun päätän jotain, sen myös teen ja pysyn päätökseni takana loppuun asti.
Armeijasta kerrottiin, että sivariin kutsumista voi joutua odottamaan jopa parikin vuotta ja että palveluspaikka voidaan tarvittaessa määrätä johonkin vanhainkodin tapaiseen laitokseen (mainittiin esimerkkinä). Tosiasiassa odotin alle kaksi kuukautta kun maaliskuun puolivälissä '99 (saman vuoden tammikuun alussa aloitin armeijassa; Kirkonmaa/Kotka) olin jo Lapinjärven koulutuskeskuksen pihalla aloittamassa siviilipalvelusta. Tuosta palveluspaikan määräämisestä ei kannata ottaa huolta sillä sitä ei juuri tehdä. Työpaikat etsitään itse ja jos ei löydy, keskus auttaa.
Alkoi kuukauden koulutusjakso. Sisälsi lähes yksinomaan luentoja (lue: lorvimista) mutta myös ensiapukoulutusta ja ATK:ta. Ja liikuntaa, tosin petyin kyseisen koulutuksen laatuun. Olin huippukunnossa ja olisin voinut juosta vaikka maratonin mutta halutessaan sai pelailla vaikka biljardia. Itse pelasin enimmäkseen pingistä. Ja sählyä; tein joukkueelleni seitsemän maalia 8-3 päättyneessä ottelussa. Ha ha ha, suurin osa porukasta oli rapakunnossa eikä tuohon mitään huippusuoritusta vaadittu! Lukiossa tein kerran neljä kassia pelissä kun parhaat oli kentällä, mistä olenkin ylpeä. Mutta ei kehuta liikaa!
Jos ei ole poissaoloja, saat pari kuntoisuuslomapäivää jakson loppuun. Naurettavaa.
Todella mukavia tyyppejä muuten, lähes järjestään, nämä toimialavastaavat jotka pitävät huolen siitä että mahdollisimman monelle saadaan palveluspaikka. Kuten sanoin, on keskus tukena eikä mihinkään vanhainkotiin ole syytä olettaa joutuvansa, ellei nyt sitten välttämättä halua. Käytännössä olet töissä keskuksessa kunnes paikka löytyy. On myös mahdollista sopia palveluksen *loppuun asti* suorittamisesta itse keskuksessa, minkä myös tein. Lisäksi asuin niin lähellä keskusta että olin autolla liikkeellä joka päivä. Työpäivän päätyttyä saa näet tehdä mitä haluaa, joten palvelus ei eronnut normaalista töissäkäynnistä muuten kuin surkean palkan osalta.
Valinnanvaraa oli ihan riittävästi: ATK-hommiin, päivystykseen, ulkohommiin, autonkuljettajaksi ja mitä muita niitä nyt olikaan. Menin tietysti ulos kun typerät sisätyöt eivät kiinnosta. Lähinnä rakennushommissa olin, eikä pitkästymään juuri päässyt. Päivän päätyttyä siinä neljän maissa sitten kotiin tekemään mitä huvittaa! Lisäksi perjantaina päivä päättyi kello 11(!), sekä joka lauantai ja sunnuntai oli vapaata. Aika riensi, luonnollisesti, käsittämättömän nopeasti. Jouluksi sai viikon KL:ää suurinpiirtein ilmaiseksi.
Tuossa aikaisemmin oli puhetta noista palvelusajoista. Jos joku väittää että sivariaika on liian pitkä, hän ei tiedä mistä puhuu, tai sitten tietää mutta puhuu paskaa. Tosiasia on että vapaata tulee olemaan aivan helvetisti mikä enemmän kuin korvaa tuon "ylipitkän" palvelusajan.