Armeija....

  • 31 522
  • 187

Oletko käynyt armeijan?....

  • Tietysti olen!

    Ääniä: 595 69,2%
  • En vielä, mutta tulevaisuudessa kyllä....

    Ääniä: 158 18,4%
  • Olen sivari

    Ääniä: 31 3,6%
  • Aion mennä tulevaisuudessa siviilipalvelukseen....

    Ääniä: 13 1,5%
  • Olen saanut vapautuksen (Terveydellisistä tms. syistä).

    Ääniä: 63 7,3%

  • Äänestäjiä
    860

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Varsin rehellinen ja hyvä kirjoitus nimimerkiltä Smitty#41. Olen itse samoilla linjoilla, eli minua ei henkilökohtaisesti haittaisi yhtään vaikka kaikki armeijat maailmassa lakkautettaisiin ja sodankäynnit lopetettaisiin kokonaan. Ajatuksena varsin kaunis, mutta valitettavasti näitä sotahulluja ja valtion vanhojen rajojen palauttajia löytyy maailmasta vielä tänäkin päivänä. Ehkäpä paras vaihtoehto valtioiden välisten konfliktien ratkaisemiseen olisi se, ettei niiden tarvitsisi lähteä rintamalle, joita ei kiinnosta. Eli sodat ammattisotilaiden voimin. Sellaisten, jotka lähtevät armeijoihin ja sitä kautta sotiin vapaaehtoisesti.

Miksi Smitty#41 olisi muuten armeijaan "joutunut"? Onhan sitä sivarikin. Se on hitusen pidempi verrattuna armeijan minimipituuteen, mutta paljon kevyempi ja sillä on oma tärkeä yhteiskunnallinen hyötynsä. Jos se nyt niin kauheaa olisi tehdä vaikkapa vanhusten parissa, koulussa tai ylioppilaslehden toimituksessa vajaan vuoden kevyttä sisätyötä päivärahan, ilmaisen aterian ja kotona asumisen voimin, niin sitten kannattaa muuttaa sellaiseen maahan, jossa ei mitään vaadita, mutta ei myöskään yhteiskunnalta mitään saa takaisin.

Vapautuksenkin saa, jos on kykenemätön palvelukseen, joten armeijaan joutuvat vain ne, jotka siellä pärjäävät, ei siellä kenenkään henkeä viedä tai vaaranneta. Sain itsekin armeijasta vapautuksen siellä jo jonkin aikaa oltuani koska yleinen terveydentilani ja astmani esti palvelemisen loppuun.

Ei kai kukaan sentään "suutu" Smitty#41:n mielipiteistä, mielipiteensä kullakin, mutta nuoruuden naiivius siinä vahvasti kuuluu. Mutta mitä tähän valinta-asiaan tulee, niin vielä toistaiseksi ihmiset ovat valtio-nimisen yhteenliittymän jäseniä. Kansalaisuus antaa tiettyjä etuja ja oikeuksia, mutta oikeuksien vastapainoksi on myös yhteisön määrittelemiä velvollisuuksia.

Ei aina voi vain poimia rusinoita pullasta ja valittaa, kuinka epäoikeudenmukaista on, jos joutuu joskus kantamaan vastuuta. Ei saa valita myöskään sitä, maksaako veroja, noudattaako tieliikenteessä oikeanpuolista liikennettä vaikka joissain maissa ajetaan vasemmalla puolella, eikä saa valita itselleen täysivaltaisia oikeuksia ennen kuin on tarpeeksi vanha eli täysi-ikäinen.

Onhan armeijassa toki epätasa-arvoiset puolensakin, koska naiset eivät joudu suorittamaan asevelvollisuutta. Heidän kuuluisi se suorittaa yhtä lailla kuin miestenkin, joko armeijassa (vähemmistö naisista) tai siviilipalveluksessa (enemmistö naisista). Ei se haitaksi olisi, jos useampi suomalainen vanhus saisi viikossa enemmän kuin pari "pissapäivää", jos kymmenet tuhannet naissivarit sekä muutama Smitty#41 auttaisivat vaikka vanhainkotien päiväaskareissa sitä ikäluokkaa, joka on jo täysin palvellut ja ansaitsisi ihmisarvoisemman elämän.

Aseita ja armeijoita tarvitaan, koska jos ei sellaista ole omista kansalaisista koottuna, niin sitten maassa on jonkun muun maan armeija. Sopii hakea perspektiiviä vaikkapa Latvian miehitysmuseosta (kolmasosa koko kansasta karkoitettiin neukkuhallinnon vuosien aikana), Budapestin "kauhujen talosta" tai vastaavista paikoista.

Se olisi erittäin huono idea, jos armeijat koostuisivat ihmisistä, jotka haluaisivat vapaaehtoisesti sotia ja mennä rintamalle. Kukaan täysijärkinenhän ei halua sotia jos ei ole pakko puolustaa maataan, joten asevelvollisuusarmeija on paras tapa pitää armeija osana muuta yhteiskuntaa ja sen suojakilpenä eikä siitä erillisenä miekkana, jonka olemassaolon tarkoitus on käydä niitä sotia.
 

kalkkifredi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Trump 2016, IFK, Jerry Springer, Veronica
En ole käynyt armeijaa, kun sain itselleni vapautuksen. Menin aikoinaan siihen kutsuntoja edeltävään lääkärintarkastukseen niin paskassa kunnossa, että lekuri suoriltaan suositteli lykkäystä ja laittoi jatkotutkimuksiin, jossa todettiin sitten kilpirauhasen yli- ja vajaatoiminta ja muuta pikkuvikaa pumpussa. Eipähän tarvinnut mennä hullun papereita vonkaamaan.
 

Hiker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jalkapallo, jääkiekko, yleisurheilu
Armeija on käyty saapumiserässä 2/08 ja vänskänä sieltä kotiuduin. Kertaamassa en ole käynyt, enkä näillä näkymin ole menossakaan, jos nyt ei naapuri tykkänään villiinny.

Aika tympeä laitos ja organisaatiohan tuo oli näin varusmiehen näkökulmasta... ja aika heikkoa oli johtaminen niin henkilökunnan kuin varusmiesjohtajienkin toimesta. Poikkeuksiakin löytyi molemmista, minä taisin olla aika huono. No, tuli ehkä opittua jotain omasta itsestään.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Pari vuotta sitten kävin siviilipalveluksen. Syitä miksi en mennyt armeijaan oli monta. Sanon nyt tähän alkuun jo kuitenkin että en ole kenenkään muun armeijaan menemistä vastaan, se on ihan jokaisen oma asia mitenkä päättää tehdä. Mulla olisi armeijassa kiinnostanut se sosiaalinen kokemus sekä fyysinen haaste, tykkään paljon kaikesta eräjormailusta ja syy mulla ei todellakaan ollut mikään "pelkään olla metsässä" tms.

Inhoan, kammoan ja vieroksun aseita. Olen siis aseistakieltäytyjä, ja lisäksi pasifisti. En halunnut olla osa koneistoa, jonka tarkoitus on opettaa tappamaan. Jos sotatilanne joskus tulisi, en haluaisi tai kykenisi tappamaan minkään maan nimissä.

En ole juurikaan isänmaallinen. Arvostan kyllä valtavasti Suomea ja en missään nimessä pidä sitä huonona maana asua tai olla osa sen kulttuuria. En kuitenkaan koe olevani niin vahvasti siteissä Suomeen, tai mihinkään muuhun, että tappaisin sen puolesta. Sotatilanteen koittaessa joko pakenisin maasta tai tekisin jotain sissijäynää ja protestijuttuja.

Lisäksi en oikein välitä auktoriteeteista ja hierarkioista. Herra sotaherrakernaali-meininki ei vaan ole mun juttu. Siitä olisi varmasti tullut ongelmia, olisin kyllä oppinut olemaan hiljaa koska se on helpompaa, en vain halua olla osa sellaista koneistoa. Ymmärrän kyllä miksi armeijassa tarvitaan hierarkiaa mutta mua ei itseäni kutita olla osa sitä pelleilyä.

Iso syy oli myös se, että suoritin siviilipalveluksen erittäin hyvässä paikassa, sain vuoden verran työkokemusta oman alan töistä plus hirvittävän kasan hienoja kokemuksia ja elämyksiä sekä tärkeintä kaikessa, ystäviä. Noita kaikkia olisi saanut armeijastakin, mutta mulle toi oli oikea valinta. Lisäksi vielä tienasin vähän rahaakin tuossa.

En suoraan sanottuna ymmärrä miksi ihmiset menevät armeijaan, suurimmalla osalla ei ole mitään isänmaallista kytyä kuitenkaan, enempi on vaan kyse siitä leimasta mikä sivareilla on ja toisaalta mikä armeijalla on.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Minulla ja varmaan kaikilla oli kaltaisiasi armeijakavereita. Heitä ei pidetty juurikaan arvossa, ainoastaan toiset vätykset kehuskelivat vemppailijoita. Rivissä palvelleet joutuivat paikkaamaan näitä sankareita, eikä palvelun aikana tai sen jälkeen juuri hyvällä muisteltu "vemppanian" sotilaita.
Niin. Ihmisiä on monenlaisia. Toiset hakevat yhteisön hyväksyntää nuolemalla persettä ja pokkuroimalla paskat housuissa. Itseäni ei taas ole juuri kiinnostanut vittuakaan, mitä joku vässykkä minusta ajattelee. Tyhmä kiusaa itseään käytännössä ilmaiseksi jonkun mystisen "isänmaan" puolesta.
 

Bob Rambo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, AC Oulu
Ei aina voi vain poimia rusinoita pullasta ja valittaa, kuinka epäoikeudenmukaista on, jos joutuu joskus kantamaan vastuuta.

Tästä mä olen aivan täysin samaa mieltä. Vastuunkanto on ominaisuus, joka tuntuu puuttuvan vähän turhan monelta suomalaiselta. Oli kyseessä sitten ns. pullamössönykynuori tai jo eläköitymässä oleva elämäntapavalittaja.

Kuitenkin mun mielestä tässä nyky-yhteiskunnassa tietyt kansanosat pääsevät aivan liian helpolla, kun taas keskiluokkaa riistetään aivan jatkuvalla syötöllä. Jossakin siis se raja vastuunkannossakin tulee vastaan. Ei se aina ole mitään nuorta naiiviuutta, vaan esim. mulla asepalvelusvastaisuus on vain kasvanut, mitä iäkkäämmäksi tulee ja mitä enemmän osallistuu tämän yhteiskunnan pyörimisen rahoittamiseen.

Olisin minäkin mielelläni mennyt armeijaan, jos sillä olisi saanut vaikkapa ansiotuloverotukseen helpotusta tulevaisuudelle. Sellainen 10 prosenttiyksikköä pois näin alkuunsa, niin voin lähteä vaikka samantein puoleksi vuodeksi syömään pullaa ja tutustumaan itseäni lähes kymmenen vuotta nuorempaan läpileikkaukseen yhteiskunnasta.

Olen siis C-mies, skolioosi ja sen aiheuttamat hermovauriot toivat mukanaan vapautuksen. Todennäköisesti olisin pystynyt palveluksen suorittamaan vähintään B-miehenä tai sitten menemään sinne sivariin, jota itse asiassa pidänkin normaalia asepalvelusta tärkeämpänä osana yhteiskuntaa. Päivääkään en ole kuitenkaan moisten kokemusten menettämistä katunut.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Niin. Ihmisiä on monenlaisia. Toiset hakevat yhteisön hyväksyntää nuolemalla persettä ja pokkuroimalla paskat housuissa. Itseäni ei taas ole juuri kiinnostanut vittuakaan, mitä joku vässykkä minusta ajattelee. Tyhmä kiusaa itseään käytännössä ilmaiseksi jonkun mystisen "isänmaan" puolesta.
Kun muutamien rauhanpuolustajien pintaa vähän raaputtaa, niin aika usein sieltä tulee esille jotain tällaista. Yksilöllinen velliperse keksii aina syyt venkoiluunsa, ja vika löytyy kerta toisensa jälkeen muista.

Joillekin sopii vallan hyvin vapaamatkustelu, jossa muut saavat tehdä yhteisölle kuuluvat epämieluisat asiat. Pääasia tuntuu olevan, että saisi itse nauttia täysillä niistäkin eduista, jotka epämieluisien asioiden tekeminen mahdollistaa. Ja perään on vielä sopivaa huutaa ahkerammin töitä tekevää väkeä maksamaan lisää veroja, jotta oma velttoilu luonnistuisi lokoisammin.

Kuitenkin mun mielestä tässä nyky-yhteiskunnassa tietyt kansanosat pääsevät aivan liian helpolla, kun taas keskiluokkaa riistetään aivan jatkuvalla syötöllä. Jossakin siis se raja vastuunkannossakin tulee vastaan. Ei se aina ole mitään nuorta naiiviuutta, vaan esim. mulla asepalvelusvastaisuus on vain kasvanut, mitä iäkkäämmäksi tulee ja mitä enemmän osallistuu tämän yhteiskunnan pyörimisen rahoittamiseen.
Rahaa otetaan vastaisuudessakin sieltä mistä sitä saadaan. Tosin viime vuosina on jouduttu ottamaan aika karskisti velkaa, joka valitettavasti ei ole mennyt riittävällä volyymilla elvytykseen, vaan kyse on liian suurelta osin ollut syömävelasta.

Riippuu tietysti arvovalinnoista, millaisten asioiden hyväksi keskiluokan kuppaamista jatkossa toimitetaan. Varusmiespalvelus ja nykymuotoinen yleinen asevelvollisuus ovat asioita, joiden merkitystä on arvioitava niiden tuottaman hyödyn kautta. Viimeisten 10-15 vuoden aikana Suomen voimakkaasti heikentynyt puolustuskyky on huolestuttava asia, eikä tilanne korjaannu millään asevelvollisuuteen liittyvällä hienosäädöllä. Bob Rambon tai meidän kaikkien asepalvelusvastaisuus tai -myönteisyys on tässä perspektiivissä ihan semantiikkaa, jos ajatellaan maanpuolustuskyvyn perimmäistä päätarkoitusta.

Suomen oman puolustusorganisaation ja resursoinnin nykytila sekä tulevaisuudennäkymät ovat sillä tasolla, että konkreettinen toiminta Suomen sotilaallisen liittoutumisen ajamiseksi olisi aloitettava pikimmiten. Kysymys on tietenkin Nato-jäsenyydestä. Vain tätä kautta keskiluokan kukkarontyhjennykselle saadaan puolustuskysymyksissä asiallista vastinetta tulevaisuudessa. Tämä ei tietenkään poista omien puolustusresurssien tarvetta, ei sinne päinkään, mutta merkittäviä uudelleenorganisointeja olisi luvassa. Plus että lopputulema vastaisi tarpeitamme huomattavasti paremmin kuin nykyinen ruikkuinen näpertely.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Armeijalla ei taida olla enää nykypäivänä sellasta miehen mitta- statusta, mitä ennenvanhaan. Mä olen kyllä kuullut nuorilta ihan positiivisia ajatuksia armeijasta ensi järkytyksen jälkeen. Tulee tauko ns. elämästä, saa rauhassa miettiä tulevaa, kokea kurinalaista olemista ja toisaalta helppoa, teet vaan niinku sanotaan, ruoka on valmiina ja pääsee kokemaan jonkinlaista yhteisöllisyyttä samassa tilanteessa olevien kanssa. Samalla voi katella mikä tilanne sen tyttö-tai poikaystävän kanssa kotona on. Tokihan aika kultaa muistot, mutta ilmeisen hauska niitä armeijakokemuksia on kertoa ja vertailla juhannussaunassa muiden miesten kanssa?

Sitä en tiedä kuinka tosissaan otettava suomen puolustus tällä hetkellä on, valmistetaanko siellä oikeasti mitään tosipaikan sotilaita? Tuntuukin surulliselta,että joku joutuu pelkäämään koko lapsuuden kutsuntoihin kutsua. Mä olisin kymmenen vuotta sitten mennyt armeijaan, mutta vanhempieni mielestä ajatus oli niin absurdi, että saivat mut siitä luopumaan. Pari vuotta sitten mulla oli poliisikouluun paperit vetämässä, mutta sitten mut vakinaistettiin nykyisellä työpaikalla ja se(kin) jäi. Jos naisille tulisi pakolliseksi armeijaan meno, niin tietysti pitää olla siviilipalvelun kaltainen vaihtoehto niille jotka eivät sinne halua. En panisi ollenkaan pahakseni. Tällä hetkellä työkaverini 20v kaksoiskansalaisuuden omaava tytär on suorittamassa palvelustaan Israelin armeijassa, joka myös naisille pakollinen. Ja 2 vuotinen.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Miksi Smitty#41 olisi muuten armeijaan "joutunut"? Onhan sitä sivarikin. Se on hitusen pidempi verrattuna armeijan minimipituuteen, mutta paljon kevyempi ja sillä on oma tärkeä yhteiskunnallinen hyötynsä. Jos se nyt niin kauheaa olisi tehdä vaikkapa vanhusten parissa, koulussa tai ylioppilaslehden toimituksessa vajaan vuoden kevyttä sisätyötä päivärahan, ilmaisen aterian ja kotona asumisen voimin, niin sitten kannattaa muuttaa sellaiseen maahan, jossa ei mitään vaadita, mutta ei myöskään yhteiskunnalta mitään saa takaisin.

Haluan varmistua siitä mitä tarkoitat, eli kuuluuko siviilipalvelusmiehen vanhusten parissa tekemä työ näihin kevyisiin sisätöihin?

Tietty metsässä rämpimiseen verrattuna vanhusten parissa työskentelevä sivari voi päästä helpolla mutta vastaavasti ylioppilaslehden toimituksessa työskentelevään verrattuna työ on sivarillakin vanhainkodissa tai vanhuspalvelussa hyvinkin raskasta niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti.

Käytännössä monissa paikoissa sivarit osallistuvat kaikkiin muihin tehtäviin paitsi lääkinnällisiin hoitotehtäviin ja sellaisiin hoitotehtäviin joissa vaaditaan alan koulutus ts. moni sivari vanhusten vuodeosastolla ottaa osaa päivittäisiin pesuihin, vaippojen vaihtoon ja oksennusten siivoamiseen, ruokailutilanteisiin, asukkaiden siirtoihin ja kääntämisiin ja jos paikassa hoidetaan vanhukset loppuun saakka niin myös sivarin (epä)kiitollisena tehtävänä voi olla vainajan laitto ja siirto kylmiöön kollegan apulaisena. Tietty repertuaari vaihtelee paikoittain ja joissain muita tehtäviä on niin paljon, että ne nakitetaan sivarille - kuten vaikkapa pyykkihuoltoa tms. toimia.

Sanoisin, että vanhusten parissa työskentely missä roolissa tahansa on myös psyykkisesti varsin raskasta. Muistisairaat vanhukset voivat olla toisinaan - tai ovatkin, eivät vain "voivat olla" - todella ärsyttäviä, he manipuloivat toisia asukkaita, he haastavat riitaa, syyllistävät hoitajia milloin mistäkin - pääasiassa itse keksimistään asioista, he kertovat omaisilleen mitä kummallisimpia tarinoita hoidosta - ja osa ei todellakaan pidä paikkaansa - ja tämän jälkeen omaiset syyllistävät hoitajia näistä asioista ja tietenkin kaiken kruunaa hoitajien kokema väkivalta ja sillä uhkailu, jota esiintyy käytännössä jokaisessa työvuorossa. Ja silloin kun sivari ottaa osaa perustyöhön, hän joutuu osalliseksi tästä kaikesta.

vlad.
 

Stonewall

Jäsen
Suosikkijoukkue
RoKi, Liverpool
Itselle armeija oli positiivinen juttu aikanaan. Nykyäänhän armeija on sitä koko ajan useammalle ja useammalle. Viimeisimmissä erissä jo yli 80% reserviin kotiutuvista on ollut intin antiin tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen. Eli sikäli ollaan menossa oikeaan suuntaan.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Itselle armeija oli positiivinen juttu aikanaan. Nykyäänhän armeija on sitä koko ajan useammalle ja useammalle. Viimeisimmissä erissä jo yli 80% reserviin kotiutuvista on ollut intin antiin tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen. Eli sikäli ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Tuohon on varmasti useampia syitä. Eräs niistä on se, ettei PV enää halua ihan jokaista fyysisesti kynnelle kykenevää suorittamaan varusmiespalvelustaan, ainakaan samaan tyyliin kuin 80- ja vielä osin 90-luvullakin.

Inttiin menevistä halutaan entistä tehokkaammin karsia pois ns. hankala tai potentiaalisesti vaarallinen aines pois. Sitten on todettu mm. ylipainon ja vähäisen liikunnan vaikuttaneen miesainekseen heikentävästi, joten tätäkin sakkia on raakattu entistä isommalla prosentilla. Sama juttu huumausaineiden kokeilijoiden kanssa, väärinkäyttäjistä puhumattakaan. Tätäkään jengiä ei haluta päästää kosketuksiin aseiden kanssa. Päälle tulevat vielä kaikenlaiset muut fyysisistä rajoitteista kärsivät, joiden kohdalla yhä useammin todetaan ettei inttiin ole pakko tulla, tai ei ehkä huolitakaan.

Rahasta tuossa on tietysti kysymys. Kun koko ikäluokan kunnolliseen kouluttamiseen ei kuitenkaan ole paukkuja, niin kannattaa mieluummin jättää pois sellainen osa porukasta, josta tulee muita suuremmalla prosentilla keskeyttäjiä ja ongelmatapauksia. Puolustusvoimien onkin parempi keskittyä kouluttamaan niitä, joiden motivaatio riittää intin käymiseen ja joiden kouluttamisesta on maanpuolustustakin ajatellen jotain hyötyä. Ei intti enää ole sellainen koko kansan "miesten koulu", joka kuuluu jokaiselle.

Nämä seikat huomioiden on aivan luonnollista, että kotiutuvista varusmiehistä yhä useampi on tyytyväinen kokemuksiinsa. Epäilemättä myös johtamistavoissa ja monissa palvelukseen liittyvissä käytännöissä on tapahtunut tyytyväisyyttä ruokkivaa kehitystä.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Kun muutamien rauhanpuolustajien pintaa vähän raaputtaa, niin aika usein sieltä tulee esille jotain tällaista. Yksilöllinen velliperse keksii aina syyt venkoiluunsa, ja vika löytyy kerta toisensa jälkeen muista.

Joillekin sopii vallan hyvin vapaamatkustelu, jossa muut saavat tehdä yhteisölle kuuluvat epämieluisat asiat. Pääasia tuntuu olevan, että saisi itse nauttia täysillä niistäkin eduista, jotka epämieluisien asioiden tekeminen mahdollistaa. Ja perään on vielä sopivaa huutaa ahkerammin töitä tekevää väkeä maksamaan lisää veroja, jotta oma velttoilu luonnistuisi lokoisammin.
Jos viittaat minuun, niin en katso olevani ole vapaamatkustaja. Teen töitä, maksan veroja, annan rahaa toisinaan hyväntekeväisyyteen, en rahtaa viinaa mistään vitun virosta, vaan ostan alkosta. Käyn yksityisellä lääkäriasemalla lääkärissä, kelakorvauksia en nostele, muuta kuin lääkkeistä vähennyksiä, mitä on jostain syystä suotu. Armeijassa olin 285pv. Edellisessä asuinpaikassani osallistuin taloyhtiön talkoisiin ja joskus leikkasin yhteisiä nurtseja huvikseenkin. Armeija Suomessa on vaan ihan totaalisen turha ja epäuskottava laitos, että siihen en suosittele kenenkään uhraavan aikaa, vaivaa, eikä sitä täydellistä yksityisyyden menettämistä. Arvostan menneiden polvien tekoja maan eteen, mutta itse en katso olevani Suomelle velkaa mitään vitun maanpuolustuksellista vastuuta pennin palkalla ja epäpätevien tulevaisuuden vartijoiden ja portsarien vittuiltavana.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Jos viittaat minuun, niin en katso olevani ole vapaamatkustaja. Teen töitä, maksan veroja, annan rahaa toisinaan hyväntekeväisyyteen, en rahtaa viinaa mistään vitun virosta, vaan ostan alkosta. Käyn yksityisellä lääkäriasemalla lääkärissä, kelakorvauksia en nostele, muuta kuin lääkkeistä vähennyksiä, mitä on jostain syystä suotu. Armeijassa olin 285pv. Edellisessä asuinpaikassani osallistuin taloyhtiön talkoisiin ja joskus leikkasin yhteisiä nurtseja huvikseenkin. Armeija Suomessa on vaan ihan totaalisen turha ja epäuskottava laitos, että siihen en suosittele kenenkään uhraavan aikaa, vaivaa, eikä sitä täydellistä yksityisyyden menettämistä. Arvostan menneiden polvien tekoja maan eteen, mutta itse en katso olevani Suomelle velkaa mitään vitun maanpuolustuksellista vastuuta pennin palkalla ja epäpätevien tulevaisuuden vartijoiden ja portsarien vittuiltavana.
En viittaa sinuun, vaikka annat osaltasi aihetta edellä mainitsemani viestin muotoiluun. Onko sinua vedetty perseeseen siellä armeijassa, tai mahdollisesti jätetty vastoin odotuksia vetäisemättä, kun olet noin happamana? Jotain on nähtävästi jäänyt inttireissulla pahasti hampaankoloon.

Minulle on melkeinpä sama kuinka Suomen puolustus järjestetään, kunhan se ajaa asiansa ja toimii ennen kaikkea ennaltaehkäisevänä suojana ulkoisia uhkia vastaan. Tähän ei mielestäni tarvita jokaisen BigRedBobin 285 vuorokauden panostusta, mutta nykytilanteesta katsoen siihen melkeinpä tarvitaan jäsenyys Pohjois-Atlantin puolustusliitossa. Tosin tämä on ollut kantani jo 20 vuotta, eivätkä näkemykseni ole missään vaiheessa muuttuneet matkalla.

Silti, niin kauan kuin Suomessa vallitsee yleinen asevelvollisuus, niin mielestäni jokaisen kynnelle kykenevän velvollisuus on osallistua panoksellaan maanpuolustusvalmiuden ylläpitämiseen laissa säädetyllä tavalla. Ja kun nykypäivänä peräänkuulutetaan muutenkin sukupuolten tasa-arvoa monessa sopimattomassakin paikassa, niin mielestäni jonkinlainen yhteisöllinen palveusvelvoite pitäisi kuulua myös naisille. Pidän kuitenkin hyvänä, että on yhteiskunnalla on mahdollisuus tarjota muitakin tapoja kansalaisilleen kantaa kortensa kekoon. Siviilipalvelus on silloin OK, kun palvelusaika on yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa ja liittyy mielellään esimerkiksi huoltovarmuuteen, varautumiseen tai kriisiaikana siviilielämälle tärkeisiin ydinprosesseihin. Totaalikieltäytymistä on nykyoloissa vaikeampi perustella, vaikka suhtaudunkin kunnioituksella aidosti yleviin periaatteisiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös