Stadin valot
Jäsen
Tuosta pelien lopun peluuttamisesta ei kannattane vääntää enää, vaan pidetään omat mielipiteemme... se on ihan sallittua :)
Ne Stögön heikkoudet tällä hetkellä liittyvät ohjauspelaamiseen, pelin tietynlaiseen "rauhoittamisen" puuttumiseen tietyissä kohdissa ja viisikon yhteispeliin (mm. ne etäisyydet puolustuksen ja hyökkäyksen välillä, josta oli jo puhe). Merkille pantavaa on myös se, että pelaajat kuskaavat aika paljon kiekkoa yksin vailla päämäärää, jolloin usein menettävät sen (jos eivät ole päätykiekkoa kerinneet roiskaista ennen), ja niistä tulee vaarallisia vastahyökkäyksiä. Jopa Fribourg kehitteli 3-4 huippupaikkaa vastahyökkäyksillä, kun HIFK:n pelaajat ottivat liian isoja riskejä hyökkäyksiin lähdössä. Tässä on ainakin yksi seikka, josta kapteenimme Söde ja Stögö ovat hiukan eri linjoilla. Söde kannattaa maltillisempaa linjaa hyökkäyksiin lähdöissä, jotta puolustusvalmius ei häviä. Hän ei ole valmentaja, mutta valmentaja kyllä kuuntelee kapua 100-varmasti.
En siis ole tuomitsemassa Stögöä tietenkään, ja annan kyllä omassa päässäni aikaa kehittää noitakin asioita. Toivotaan että hän pystyy koutsaamaan HIFK:n menestykseen jo tällä kaudella. Tosin siihen tullaan tarvitsemaan myös alakerran vahvistamista onnistuneiden taktiikoiden lisäksi.
Juu, ilman muuta pidämme kumpikin omat mielipiteemme, siitä ei kahta sanaa. Keskustelu vaan on paljon rikkaampaa silloin kun keskustelijoina ovat eri mieltä asioista olevat henkilöt. Mutta siinä olet oikeassa, että TPS-ottelun viimeiset minuutit ovat meidän osaltamme loppuunkaluttu aihe. Vaikka näenkin tilanteen toisin, ymmärrän kyllä myös sinun näkemyksesi. Tältä osin peace and out.
Jaan näkemyksesi ohjauspelin osalta osittain. Useaan otteeseen IFK on agressiivisella ohjauspelillä saanut aikaiseksi jopa kiekonriistoja, vastustajan hyökkäysten tukahduttamisesta puhumattakaan. Toki liian usein ohjauspelin järjestäminen kestää vielä liian pitkään. Näkisin tämän johtuvan pitkälti siitä, että ehjiä kenttäkoostumuksia ei vielä ole löydetty. Kiva-Harrihan totesi Oulun matsin yhteydessä, että päätöksen viisikon pelaamisesta tekee aina korkeimmalla oleva pelaaja. Joko hän pelaa syvään, jolloin viisikko pyrkii karvaamaan kiekon takaisin, tai hän asettuu ohjaamaan vastustajan hyökkäyksiä vastustajan maalin oikealle tolpalle, jolloin viisikko puolestaan pyrkii ohjauspelin avulla tukahduttamaan vastustajan hyökkäyksen. Viisikot eivät pysty vielä reagoimaan kärkikarvaajan toimintaan vaistoillaan, jolloin väliläl tulee sekannuksia sen suhteen, miten viisikon tulisi missäkin tilanteessa pelata. Itse IFK:n ohjauspelissä en ole nähnyt ongelmia. Silloin kun viisikko on oikein asettunut kentälle, ei vastustaja ole päässyt hyökkäysalueelle muuten kuin pitkä päätyyn ja perään -taktiikalla. Toki Törmänen on päävalmentajana vastuussa siitä, että viisikot oppivat tuntemaan toisensa ja reagoimaan kentällä oikein. Mutta tässä vaiheessa kautta minusta IFK:n ohjauspeli on varsin hyvällä mallilla.
Viisikon etäisyydet ovat olleet ongelma toistaiseksi, toki vain otteluiden aluissa. Mitä pidemmälle otteluita on menty, sitä paremmin IFK:n viisikkopeli on toiminut. Yksittäisiä kömmähdyksiä viisikkotasolla kyllä löytyy, kuten Fribourg ottelun viimeinen minuutti. Pääsääntöisesti vastustajan viimeisen erän ylivoimahyökkäykset ja läpiajot ovat kuitenkin olleet seurausta puolustajien nukahduksista. Joko on ajettu liian syvälle, tai sitten on pysähdytty paikalleen, jolloin joudutaan aina vähintään luistelukilpailuun. Viisikon etäisyydet ovat kiinteästi yhteydessä ohjauspeliin. Kun etäisyydet ovat kunnossa myös ohjauspeli on kunnossa. Toki tässä kohtaa voidaan mennä myös loukkaantumisten taakse. Kyllähän se on vaikea pyörittää pysyviä ketjukokonaisuuksia, kun puolenkymmentä avauksen äijää on kokoajan sivussa. Nyt tilanne alkaa tältä osin normalisoitua. Nyt Stögölle tulee toki kiire löytää toimivat kokonaisuudet, mutta se on yksinkertaisesti hänen duuninsa.
Hyökkäyksiin lähdöissä haluaisin kyllä itsekin nähdä enemmän hitaita ja puolihitaita lähtöjä. Pelin nopea kääntäminen on parhaimmillaan erinomaisen tehokasta ja viihdyttävää. Tällä hetkellä vaan tuo pelitapa tuo IFK:lle liikaa pahoja kiekonmenetyksiä. Se mitä itse vierastan kaikkein eniten IFK:n nykyisissä hyökkäyksiinlähdöissä on se, että liian usein kiekollinen pelaaja on koko kentällisen alin pelaaja. Kömmähdyksen tapahtuessa meillä ei sitten ole mitään muuta varmistusta kuin Husso. Useaan otteeseen otteluita katsoessani olen toivonut rauhoittavaa syöttöä alaspäin ja sieltä sitten hitaan tai puolihitaan lähdön kautta hakemaan uutta hyökkäystä. IFK:n pakistohan antaa pikkuhiljaa taas periksi tuossa tilanteessa hakea myös läpisyöttöä kyttäävälle hyökkääjälle, mutta se ei hyökkäykseenlähtönä ole kovinkaan usein käytettävissä oleva vaihtoehto.
Mitä tulee tuohon itsekseen kiekon kuskaamiseen, niin olin ennen kanssasi samaa mieltä, että siihen syyllistytään aivan liikaa. Kun nyt sitten katsoin Fribourg- ja TPS-ottelut, niin tulin siihen johtopäätökseen, että ei tuo ole yleinen ongelma. Zaborsky luistelee usein yksin kiekon kanssa hyödyntäen nopeuttaan. Ramu tuo kiekon usein yksin yli nopeutensa ja käsiensä ansiosta, helvetin hyvällä pronsentilla muuten. Goldobin tuppaa myös kuskaamaan kiekkoa keskialuueella, luottaen käsiinsä. Tämä on ongelmallista, koska mies useinkin riplaa seisovilla jaloilla. Silloin kun Goldobinilla myös jalat käyvät kiekko kyllä tulee hyökkäysalueelle. Sen sijaan Mika Partasen kuljetusliike on ihan aito ongelma. Siinä on sitä päämäärätöntä kiekon kuskaamista, mikä ei johda mihinkään muuhun kuin aktiivisiin kiekostaluopumisiin (copyright Ketonen & Myllyrinne). Muiden osalta olen ollut näkevinäni kahta tapaa tuoda kiekkoa keskialueen yli. Ensimmäinen on pitkä päätyyn ja perään. Toimii silloin kun viisikon ajoitukset ovat kohdillaan; on jättänyt toivomisen varaa. Toinen tapa on ollut sitten kiekottoman laitahyökkääjän liikkeen hyödyntäminen. Tällöin kiekoton laituri imee vastustajan huomion itseensä ja kiekonkuskaaja saa rauhassa tuoda kiekon hyökkäysalueelle. Tässä toki valitettavaa on se, että vastustajan huomion imevä hyökkääjä usein tuppaa olemaan se kentällisin taitavin kaveri.
Pelien rauhoittamien on vähän niin ja näin. Törmänen on suorastaan loistava reagoimaan pelien sisällä sekä peluutuksen että aikalisien avulla. Peluutuksen reagoinnit ovat toki toistaiseksi suuntautuneet lähinnä vain puolustukseen, mutta niitä on silti ollut kiitettävissä määrin. Muutenkin IFK:lta on tällä kaudella nähty monia varsin kliinisiä vieraspelejä, missä vastustajan hyökkäyspeli on jäädytetty täysin johtoasemassa. Toisaalta kotona IFK on syyllistynyt aivan liikaa coast to coast -meininkiin.
Kaiken kaikkiaan itse olen sitä mieltä, että vasta nyt joukkueen tervehdyttyä ruvetaan aidosti mittaamaan Stögön pelikirjan paksuutta tai ohuutta. Minusta merkit ovat olleet rohkaisevia. Toki yhtäkään täysin kliinistä ottelua ei vielä ole nähty, mutta eipä niitä kaivatakaan vasta kun keväällä. Voittaminen on kuitenkin valmentajan tärkein tehtävä, ja siinä Stögö on toistaiseksi ollut suorastaan loistava.