Suomi ottaa lisää velkaaja Ruotsissa on neljättä vuotta ylijäämäinenbudjetti. Hesarin jutussa pari asiantuntijaa tuovat maiden eroja esiin.
Ihmiset ovat sinällään pitkälti samanlaisia molemmissa maissa. Osa on konservatiivisia, osa liberaaleja ja monet jotain siltä väliltä.
Jos taas tarkastellaan puhtaasti politiikkaa, niin mielestäni seuraavat erot ovat silmiinpistäviä:
1) Katse tulevaisuuteen. Ruotsissa on kaikessa hiljaisuudessa sorvattu lentovero, julistauduttu feministiseksi hallitukseksi, kielletty uusien bensa- ja dieselkäyttöisten autojen myyminen vuonna 2030 ja ties mitä muuta. Tämä voidaan tehdä ilman, että maassa on kommunistisen puolueen vähemmistöhallitus. Mielestäni tällaiset päätökset eivät edellytä, että on joku viherhörhö. Suomessa asetelma on kuitenkin freimattu niin, että voit olla joko likainen hippi tai keski-ikäisen kypäräpapin lakeija.
2) Ruotsalaisilla on ymmärrystä liiketoiminnasta. Ruotsalaiset ovat hiffanneet, että markkinoilla eivät menesty 50-luvun toimintamallit tai taaksepäin katsovat liiketoimintasuunnitelmat. Ruotsalaiset osaavat brändätä, kuten lukuisat kansainväliset menestysyritykset osoittavat. Suomessa vingutaan, kun uutta kauppakeskusta ei ole nimetty Pasilan kauppakeskukseksi, vaan brändiä varten on jopa tukeuduttu kansainväliseen ajatteluun. Hirvitys sentään.
3) Ruotsissa osataan tehdä ikäviä päätöksiä. Aina ei osuta oikeaan, mutta ainakin politiikka vastaa yhteiskunnalliseen muutokseen. Pidän lähes pomminvarmana, että Ruotsi haldaa tämän ilmastopolitiikankin noin kymmenen kertaa paremmin kuin Suomi. Työmarkkinoiden osalta Ruotsi on jo voittanut kilpailun, ja tulevaisuudessa erot vain korostuvat.
4) Ruotsin politiikkaa ei hallitse 50-lukulainen böndepuolue, jonka ainoa funktio on toimia maalle jurpahtaneiden ja valtion tuloluukusta riippuvaisten maalaisten etujärjestönä. Tämän vuoksi Ruotsissa ykköskeskustelunaiheita eivät ole turvetuotannon ja turkistarhauksen kaltaiset auringonlaskun alat.
On ehkä tullut aiemminkin todettua, mutta Suomessa on äärimmäisen vaikea äänestää mitään puoluetta. Kaikki ovat jonkin yksittäisen etujärjestön piirissä ja pitävät sisällään todella typeriä kansanedustajia, joita saa päivittäin hävetä.