On tietty monitahoisempi kysymys, kuten monesti täällä todettu ja nähty. Itse olen 32v ja nähnyt esimiestöissä sitä sun tätä ja eri näkökulmista, mutta jos mun alalla valittaisiin ns ”pääministeri”, niin en todellakaan olisi hommaan valmis. Siksi itse suosin tuohon tehtävään 40-50v ihmistä. Ei ole liian untuvikko, mutta ei myöskään jämähtänyt ikäloppu.
Ulkopuolisena sitä luulee että joku piiritason johtajuus tai parin kuukauden tuuraus pääministerinä riittää kannuksiksi johtaa koko valtion politiikkaa eturintamalta. Ei riitä. Saa ottaa talteen tämä.
Uskallan väittää, että Lindtmanin ja Marinin kokemus ja sitä kautta syntynyt osaaminen on vielä kovin puuttellista tuohon tehtävään. Toki heillä on avustajia ja kokeneita puoluetovereita (hirveä sana, jota Marin paasaa jatkuvasti), mutta esimerkiksi yritysmaailman tunteminen yhtenä suurena ja merkittävänä osa-alueena on heille väistämättä vieras. Todennäköisesti heidän ikäluokassa myös vanhuuden mukana tuomat ongelmat ovat myös kokonaisuutena vain puheen tasolla selvillä, heidän vanhempansakin ovat aika nuoria vielä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin ja ei tietysti löydy ketään, kuka olisi asiantuntija joka alalla, mutta kokemus ja runsaat kontaktit edesauttavat.
Tuo ikäloppu, yli 50-v ei pidä sinällään paikkaansa. Tunnen liike-elämästä valtavasti ihmisiä, jotka vain jalostuvat iän mukana, kokemus auttaa, jos on avoin muutokselle. Nuoremmilla tahtoo olla usein innovaatioita, mutta ongelmaksi muodostuu heikko kokemus ja myös osaamisen vaje johtamisessa, jota sinä et saa korkeakoulusta (et monia muitakaan tarvittavia asioita työelämään). Nuorella johtajalla on aika usein valtava pätemisen tarve, mikä on ymmärrettävää, mutta kostautuu myös usein. Itse palkkaan mielelläni vastuullisiin tehtäviin henkilöitä, joilla on intohimoa, halua kehittyä, koulutus mielellään myös, mutta en suoraan koulun penkiltä tai ilman alan kokemusta, osin kantapään kautta opittuna päätynyt tähän. Vaativiin tehtäviin he tarvitsevat kuitenkin runsaasti ohjausta ja tukea, jotta vältytään ongelmilta etenkin henkilöstön kanssa.
Ongelma politiikassa on tietysti se, että näitä pääministeriksi helposti valittavia henkilöitä on kovin vähän ja SDP joutuu nyt laittamaan siihen liian kokemattoman nimen, jonka poliittinen ura saattaa kaatua tähän tehtävään. Tätä ei edesauta se, että puolue on jakautunut vahvasti kahtia ja tämän lisäksi Antti Rinne pyrkii heiluttelemaan AY-liikkeen tukemana naruja taustalla.