nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Ihan samalla perustelulla kuin Marinilla: Riittävä elämänkokemus sekä iän tuoma perspektiivi puuttuu tähän tehtävään. Pääministerin posti on kuitenkin vielä monta pykälää isompi, kuin joku firman toimitusjohtajuus tai kuntapolitikointi. Naama ja sanomiset on aivan kaikkien näkyvillä kokoajan. Aivan kokoajan.
Mitä niin tärkeää elämänkokemusta ja perspektiiviä ihminen saavuttaa noin 35 ja 50 ikävuoden välillä? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Esko Aho oli 36-vuotias, kun hänestä tuli pääministeri. Huudeltiinko silloin Ahon iästä? Sitä paitsi Aho ei tullut hommaan kovin helpossa tilanteessa, kun elettiin lamavuosia.
Uskaltaisin väittää, että myös henkilö ratkaisee paljon. Antti Rinteellä oli kyllä ikää ja kokemusta riittävästi, mutta vituiksi meni. Eikä nuori ikä ole kaikissa asioissa rasite. Nuorissa poliitikoissa on paljon niitä, jotka ovat tottuneet olemaan koko ajan esillä. Monet nuoret poliitikot jopa haluavat olla jatkuvasti esillä. Se on heille ihan luonnollista. He ovat tottuneet nykyisen kaltaiseen julkisuuteen jo nuoresta saakka, toisin kuin ehkä vanhemmat poliitikot. Lisäksi nuoremmat ihmiset ymmärtävät yleensä hyvin, miten media toimii, he ovat kasvaneet siihenkin.
Tottakai pääministerin tehtävä on vaativampi kuin riviministerin tai kansanedustajan tehtävä. Mutta aika harva on hypännyt pääministeriksi sellaisessa tilanteessa, että pääministeriydestä olisi jo kokemusta. Aina ei ole pääministerillä ollut edes muuta ministerikokemusta. Näin ollen uskaltaisin väittää, että henkilö ratkaisee paljon, eikä nuori ikä ole kaikissa asioissa rasite.
Sanna Marinille tai Antti Lindtmanille toivon menestystä pääministerin hommiin. Ei siellä tarvitse aina olla joku talvisodan kokenut ukko heilumassa, kyllä joku nuorempikin voi hoitaa homman.