Sen sijaan täällä periferiassa saamme lähes poikkeuksetta "nauttia" S-ryhmän ja muiden ketjujen paikoista, joissa ruoka on lähes poikkeuksetta todella tasapaksua. Näissä paikoissa enemmän on lopulta todella paljon vähemmän. Ei mitään iloisia yllätyksiä tai oikeastaan edes mitään yllätyksiä. Niitä helkkarin samoja burritoja, hampurilaisia, pizzoja jne. paikasta toiseen vailla sitä omaa juttua. Ja kaikki tämä pätee myös kebabpaikkoihin. Onko nekin jonkun hiton ketjun alla?
Eikä siinä mitään, hampparitkin kävisi oikein hyvin jos niissä olisi joku ajatus, jolla erottuvat näistä amarillopurilaisista, mutta kun ei. Lähes jokapaikassa ne on lähes samanlaisia. No isoissa kaupungeissa on toki iloisia poikkeuksia ja viimeksi tällainen tuli koettua talvella Oulussa Kauppuri 5:ssä. Perushamppareita hyvällä hinnalla, mutta ne oli tehty omalla tavalla. Ja hitto että oli hyviä!
Se on kyllä jännä homma, että Suomessa esimerkiksi tuo känniruokakulttuuri on nykyään pelkkää kebabia ja mäkkiä. Juuri viimeksi tuli jakso Wienistä ja sielläkin kävivät vetämässä makkaraa kioskilla. Tällainen meininki meiltä vähän puuttuu, paitsi tietenkin jostain vielä saa niitä mössöjä joita kutsutaan hauskasti makkaraperunoiksi tai lihapiirakoiksi.
Bourdainia katsellessa olen nimittäin huomannut, että juuri känniruokakulttuuri kuvaa aika hyvin sitä maan omaa ruokaperinnettä ja jopa sitä kuinka paljon sitä arvostetaan. Aasiassa tuntuu löytyvän joka maassa omat paikalliset känniherkut, vaikka voihan se olla, että sielläkin käydään mäkissä ja kebabilla.
Toisaalta olen erittäin samaa mieltä Fordélin kanssa noista ketjupaikoista ja yleensäkin sen "tavallisen" ravintolasafkan tasosta. Juuri joku hampurilainen on ihan hyvä esimerkki, koska ne nyt ovat totaalisen laimeita ainakin Tampereella 90%:ssä paikoista. Eikö nyt voi vaikka vaihtaa sen saman tylsän bulkkipullasämpylän omatekoiseen, tai ostaa jotain kunnon sämpylöitä. Pihveihin voisi panostaa ja kastikkeitakin tuunata.
Kunnon burgerihan ei tarvitse kuin hyvän sämpylän ja lihan, tomaattia, sipulia, suolakurkkua ja hyvää juustoa. Mausteeksi riittää periaatteessa ketsuppi. Mutta tekniikka pitää olla hallussa.
Ehkä täällä sitten tyydytään suosiolla huonompaankin ruokaan ja leikitään, että se oli tosi hyvää, kun tuli käytyä oikein ulkona syömässä. Samoin kännisafkana menee nämä huonot pizzat ja ihanan tasalaatuiset mäkkisafkat.
Luulisi, että meikäläisistä ruoistakin saisi aikaan hyvin mättöjä yömyöhälle. Eikä voi olla kustannuskysymyskään. Olisihan se kutkuttava ajatella, että talvella saisi kunnon hernaria, vanhaa kunnon höyrymakkaraa, mustaamakkaraa ja vaikka hyvin tehtyä läskisoosia.
